Elämme kovia aikoja; ja ne suosivat kovia arvoja. Pehmoilu, kuten rauhanpuolustaminen, saa siirtyä syrjemmälle odottamaan parempia aikoja.
Rauhanaate menetti ratkaisevasti vetovoimaansa jo toissa vuonna, viimeistään Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Seuraukset tiedämme. Kukaan ei enää edes hätkähdä, kun Nato-Suomen presidentiksi pyrkiviltä kysytään vakavissaan, pitäisikö Suomen ottaa maaperälleen ydinaseita.
Juuri nyt uhatuimpana keskeisistä länsimaisista arvoista näyttää olevan oikeusvaltion periaate.
Laillisuuden kunnioitus on vaarassa samasta syystä kuin rauhanaate. Venäjän häikäilemätön hyökkäyssota Ukrainassa sivujuonteineen on vienyt ajatuksemme koviin keinoihin, joita sovellettaessa laillisuuden pohdinta tuppaa joustamaan.
Hallitus aikoo pokkana säätää, että kahdeksanprosenttiset oluet tuodaan ruokakauppoihin, mutta yhtä vahvat lonkerot jäävät Alkoon.
Eikä ilmiöissä ole kyse vain kovuudesta. Esiin ovat nousseet myös niin sanotut perinteiset, suorastaan vanhanaikaiset arvot.
Tämä jysähti mieleeni, kun tajusin, millä perusteilla Suomen hallitus suunnittelee uudistavansa alkoholipolitiikkaa.
Ihan pokkana se aikoo säätää, että jopa kahdeksanprosenttiset oluet tuodaan ruokakauppoihin, mutta vastaavanvahvuiset lonkerot jätetään Alkon monopolihyllyille. Perustelu on, että tyttöjä pitää suojella alkoholin haitoilta.
Siis mimmit ei dokaa bissee vaan diggaa mehuviinoja? Ja kundeilla kestää pää paremmin prosentteja ja maha hapanta? Tämä on ilmeisesti ministerien käsitys sukupuolten tasa-arvosta 2020-luvun Suomessa.
Todellisuudessa hallituksen perustelut ovat silmänlumetta, jolla yritetään saada Euroopan unionin komissio katsomaan läpi sormien Suomen kieroja suunnitelmia.
Se tuskin tulee onnistumaan, mutta aina voi yrittää pelata aikaa, kun todellisena ja vähemmän ylevänä tavoitteena on tukea yhtä suomalaista elinkeinoa, eli tässä tapauksessa panimoyrityksiä.
Siis mimmit ei dokaa bissee vaan diggaa mehuviinoja?
Myös ajankohtaisessa keskustelussa itärajan sulkemisesta käytetään jatkuvasti kieltä, joka tuntuu olevan jostain vuosisadan tai vuosisatojen takaa.
Presidentinvaalipaneeleissa on kysytty, mitä pitää tehdä, jos Venäjän rajallemme masinoimat turvapaikanhakijat uhkaavat paleltua hengiltä aidan taakse. Mikä on meidän ihmisoikeuskäytäntömme silloin?
Useampikin ehdokas on kysymykseen vastatessaan korostanut, että naisista ja lapsista on siinäkin tapauksessa pidettävä huolta.
Sukupuoli siis ratkaisee? Mies ei voi olla aidosti hädänalainen? Ihmisoikeuksista suurin, oikeus elämään, ei kuulu miehille, tai ainakaan nuorille miehille?
Ymmärrän hyvin, että käytännön tilanteissa valtaosa heikoimmilla olevista voi tässä tilanteessa olla muita kuin miehiä, mutta yllättävän kategorisesti monet korkean tason päättäjätkin ovat valmiita näitä rajoja vetämään.
Sukupuoli ratkaisee? Eikö mies ei voi olla aidosti hädänalainen?
Naisesta on tullut yleisessä keskustelussa jälleen se heikompi astia. Ja astiassa on lonkeroa, hallitus on viisaudessaan päätellyt.
No – tasa-arvo on toki tavoittelemisen arvoinen ideaali myös kovina aikoina, ja käydäänhän meillä esimerkiksi vakavaa keskustelua, että yleinen asevelvollisuus ulotettaisiin koskemaan kaikkia sukupuolia. Keskustelu on perusteltua, sillä suomalaisten nuorten maanpuolustuskyvyn erot johtuvat yhä enemmän kunkin fyysisestä ja henkisestä terveydestä kuin sukupuolesta.
Ehkä vanhanaikaisten arvojen renessanssi-ilmiössä onkin kyse siitä, että nuorille miehille yritetään muistuttaa kaiken olleen ennen paremmin – siis silloin, kun miehet olivat vielä luomakunnan kruunu.
Jospa hallitus haluaa koulia pojista taas miehiä?
Tuoreet ja luotettavat tutkimustiedot kertovatkin nuorten miesten suosivan perinteisiä arvoja – mutta ei välttämättä kovia arvoja! Esimerkiksi nuorten miesten uskonnollisuus on lisääntynyt selvästi.
Jospa hallitus haluaa koulia pojista taas miehiä, perinteisessä mielessä. Kun juottaa heille lisää alkoholiprosentteja, saadaan uroot pois kirkonpenkistä takaisin punnerruspenkkiin. Pysyvät samalla maanpuolustuskunnossa, kuten ulkopolitiikan tutkijatkin toivovat.
Eiköhän palauteta saman tien kunniaan myös poikakoulut ja niiden juhlasaleissa kaikuva Ateenalaisten laulu. Sen sanoissa elävät ylevät periaatteet: naisista tulee kasvaa kauniita ja miehistä rohkeita, ja ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka vetää leukoja tuskin kahdeskymmenesosan siitä, mihin Sanna Marin kykenee.