Pekka Haavisto oli vähällä päätyä presidenttiehdokkaaksi jo 1990-luvun alussa vain 35-vuotiaana. Asia on ollut monilta pimennossa tähän päivän saakka.
Osa vihreistä ajoi Haavistoa presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleihin. Vihreät päätti kuitenkin kesäkuussa 1993 äänin 44–42 olla asettamatta omaa ehdokasta.
Eläköityneen, pitkän linjan politiikan toimittajan Unto Hämäläisen mukaan puolueet asettivat vuonna 1993 kiivaasti ehdokkaita, koska kyseessä oli ensimmäinen suoralla kansanvaalilla valittava presidentti.
– Myös vihreiden sisällä käytiin keskustelua, asetetaanko oma ehdokas. Ehdokkaana mainittiin ihan alusta alkaen nimenomaan Pekka Haavisto.
Hämäläisen mukaan Haavisto sai kannatusta vihreissä, koska hän oli kansanedustaja, yksi puolueen perustajista ja muutenkin näkyvä hahmo puolueen sisällä.
Merkittävä osa vihreistä asettui kuitenkin tukemaan muita ehdokkaita, muun muassa SDP:n Martti Ahtisaarta ja valitsijayhdistyksen Eeva Kuuskoskea.
Leikkisä iskulausekin valmiina
Haavistoa presidentiksi tuki muun muassa Timo Harakka, joka oli tuolloin Vihreä Lanka -puoluelehden päätoimittaja. Nykyisin Harakka on SDP:n kansanedustaja.
Harakka vahvistaa Ylelle, että Haavisto oli hyvin myötämielinen presidenttiehdokkuudelle jo vuonna 1993. Hän muistelee, että Haaviston puolesta järjestettiin kampanjan avajaiskokous silloisessa Corona-baarissa Helsingin Eerikinkadulla.
– Meillä oli sellainen iskulausekin kuin ”Koiviston jälkeen Haavisto”, Harakka kertoo.
Harakan mukaan Haavisto sanoi olevansa käytettävissä presidenttiehdokkaaksi, mutta ei usko, että tämä otti hankkeen kaatumista kovinkaan raskaasti.
Politiikan toimittaja Unto Hämäläinen arvelee kuitenkin, että Haavisto oli aidosti harmissaan siitä, ettei vihreät asettanut omaa ehdokasta.
– Haavisto oli varmasti jo vähän asemoitunut sillä ajatuksella, että hän olisi ollut presidenttiehdokas.
Hämäläisen mielestä Haavisto on nuoresta asti mukautunut tehokkaasti uusiin tehtäviin.
– Hän on pitkäjänteinen ja ehkä kunnianhimoisempi poliitikko kuin äkkipäätä luulisi. Hänellä on myös taito peittää kunnianhimonsa, koska häntä ei ole koskaan pidetty pyrkyrinä.
Vaikutusta Ahtisaaren valintaan?
Jos Haavisto olisi valittu vihreiden ehdokkaaksi, sillä olisi voinut olla kauaskantoisia seurauksia.
– Todennäköisesti hänen ehdokkuutensa olisi saattanut vaikuttaa Ahtisaaren menestykseen ensimmäisellä kierroksella, Hämäläinen toteaa.
Hämäläinen ei usko, että Haaviston kannatus olisi pudottanut Ahtisaarta toiselta kierrokselta. Se olisi kuitenkin voinut heikentää Ahtisaaren lähtökohtia ratkaisevalla toisella kierroksella.
Ahtisaari voitti vuoden 1994 presidentinvaalien toisella kierroksella RKP:n Elisabeth Rehnin.
Keskustelu on suljettu moderoinnin ruuhkautumisen takia.