UPM aloittaa tänä vuonna virroilla 170 hehtaarin Sulkueennevan ennallistamisen.
Neva on metsäyhtiön uuden elinympäristöohjelman ensimmäinen ennallistettava alue. Tulevien vuosien aikana ennallistamis- ja hoitotoimien piiriin pääsee kymmenittäin erilaisia kohteita.
Kysyimme metsäyhtiöltä viisi kysymystä elinympäristöohjelmasta. Kysymyksiin vastasi UPM Metsän ympäristöpäällikkö Tuomas Kara.
Miksi tämä ohjelma on laadittu?
Me tiedämme, että metsien käytöllä on myös negatiivisia vaikutuksia metsäluonnon monimuotoisuuteen.
Historiassa on tehty runsaasti turvemaiden ojituksia, niistä osa on sellaisia, joita ei olisi pitänyt tehdä. Me haluamme palauttaa näitä kohteita lähemmäs luonnontilaa.
Soiden lisäksi haluamme hoitaa ja parantaa myös muiden elinympäristöjen tilaa.
Mikä on elinympäristöohjelman tavoite?
Tavoitteena vuoteen 2030 mennessä ennallistaa vähintään 3000 hehtaaria ojitettuja suoelinympäristöjä ja hoitaa vähintään 100 muuta kohdetta.
Haluamme tehdä osamme luontokadon pysäyttämisessä ja tavallaan palauttaa luonnolle sitä, mistä olemme hyötyneet niin metsäteollisuudessa kuin yhteiskunnassa.
Ovatko kohteet sellaisia, jotka EU:n ennallistamisasetus vaatisi todennäköisesti joka tapauksessa ennallistamaan?
Emme tiedä vielä tarkalleen mitä kaikkea EU:n ennallistamisasetus tulee koskemaan.
Siihen on tässä ohjelmassa varmasti yhtymäkohtia, mutta se ei ole ollut tässä ainoana ajurina ja kohdevalintojen perusteena.
Yhtiön metsäasiantuntijat ympäri Suomen tekevät ehdotuksia sopivista kohteista.
Lisäksi on käytetty paikkatietoanalyysiä. Sillä on tunnistettu ainakin 20 000 hehtaaria potentiaalisia suoelinympäristöjä ja kymmeniä paahdealueita.
Mitä taloudellista hyötyä tästä ohjelmasta on yhtiölle?
Välillisesti on taloudellista hyötyä, koska osassa soiden ennallistamiskohteista poistetaan haihduttavaa puustoa ja näin saadaan hakkuutuloja.
Ohjelmassa kuitenkin syntyy kustannuksia enemmän kuin tulee tuloja.
Taloudellinen kannustin syntyy myös siitä, että UPM on sitonut luoton marginaalin biodiversiteettitavoitteisiin: mitä paremmin onnistumme monimuotoisuustavoitteessa, sitä halvemmalla saame lainaa.
Kunnostettaviksi elinympäristöiksi on valittu soita, metsien pienvesiä, lehtoja sekä paahde- ja paloalueita. Jäävätkö nämä jatkossa metsänkäsittelyn ulkopuolelle?
Ennallistettavat suot jäävät metsätalouskäytön ulkopuolelle tai niille tulee käytön rajoituksia. Muilla alueilla se riippuu kohteesta.
Elinympäristöjä hoidetaan pitkäjänteisesti siten, että halutut ominaisuudet siellä säilyvät. Esimerkiksi paahderinteet vaativat yleensä aktiivista hoitoa.
Uusi tapa puhua luonnosta
UPM:n tuore ohjelma ei ole ainoa laatuaan. Esimerkiksi Metsä Group julkaisi vastaavan oman ohjelmansa noin vuosi sitten.
Uutta on se, miten metsäyhtiö puhuu luonnosta, sanoo metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen Marileena Mäkelä, joka on myös Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen lehtori.
– Tämä, että ”annetaan takaisin luonnolle, mitä siltä on saatu”, on nyt jotenkin erilainen näkökulma, hän kertoo.
Yritykset ovat tottuneet pitämään luontoa pohjattomana raaka-ainelähteenä.
– Tässä on ainakin puheen tasolla jotakin muuttunut. Toivon mukaan se näkyy myös käytännön toimissa, sanoo Mäkelä.
Mitä ohjelmasta sitten puuttuu?
– Tällä hetkellä näyttäisi puuttuvan se, että miten varmistetaan millaisista metsistä kaikki puu ostetaan firmalle?
UPM tekee hoito- ja ennallistamistoimia vain omilla maillaan.
– Koko maan metsien kannalta monimuotoisuusvaikutus jää silloin tosi pieneksi. Suomessa eniten metsää omistavat yksityiset henkilöt ja valtio, huomauttaa Mäkelä.