Rovaniemeläinen Katri, 9, on onnellinen tyttö. Kädessä on kolmannen luokan todistus, ja ajatuksissa juuri alkanut kesäloma.
Lukuvuoden loppuunkäyminen ei ole ollut Katrille yhtä helppo saavutus kuin kenties monelle ikätoverille. Katrilla on oppimisvaikeuksia ja autismin kirjon diagnoosi.
Katri on myös yksi noin 7 000 peruskoululaisesta, joka on saanut apua konsultatiivisesta sairaalaopetuksesta viimeisen kahden vuoden aikana. Se tarkoittaa, että vakavista koulunkäyntiongelmista kärsivälle lapselle on saatu lisätukea omaan lähikouluun ennen kuin ongelmat kasaantuvat ja lapsi joutuu esimerkiksi osastohoitoon.
Katrille apu konsultatiivisesta sairaalaopetuksesta on äidin mukaan ollut elintärkeä. Toisen luokan keväällä Katri hädin tuskin kävi koulussa, koska se ahdisti liikaa.
Äidin mukaan tytär saattoi olla viikonkin putkeen kotona, eivätkä opettajat mahtaneet sille mitään. Yhteensä Katri oli lukuvuodesta pois äidin arvion mukaan noin neljä kuukautta.
– Silloin kun lapsi oli koulussa, sai vahtia puhelimen ääressä, milloin koulusta soitetaan ja sanotaan, että lapsen pitää lähteä kesken päivän kotiin. Lapsi saattoi karkailla luokasta kesken oppitunnin, eivätkä opettajat tienneet, mitä tehdä, Katrin äiti Emilia kertoo.
Emilia esiintyy tässä jutussa vain etunimellään lapsen yksityisyyden suojaamiseksi. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Turun sairaalakoulun rehtorin ja konsultatiivisen sairaalaopetuksen vastuuhenkilön Niina Ekqvistin mukaan parhaimmillaan yli 50 konsultoivasta opettajasta jäljellä on enää noin 30. Ensi lukuvuonna määrä laskee entisestään.
– Heille, jotka yhä konsultoivat on kova kysyntä ja jono. Tarve tälle avulle ei ole kadonnut minnekään. Se tiedetään, että oppilaiden haasteet ovat vain kasvussa.
”Kuin lapsen puolueeton asianajaja ja tuki”
Katrin perheessä konsultatiivinen sairaalaopettaja on ollut perheen mukana muun muassa koulunkäyntiä tukevissa palavereissa.
Yksi selvä apu ovat olleet sairaalaopettajan havainnot luokkaympäristöstä ja ylipäänsä siitä, kuinka apua tarvitsevan lapsen tuen tarpeet pitäisi huomioida luokassa.
– Lapsen luokalla oli käytössä hymynaamat, joita sai käyttäytymisestä. Oma tyttäreni sai kerta toisensa jälkeen vain suruhymiöitä, ja ne kaikki olivat koko ajan koko luokan nähtävillä. Lapselle se on iso juttu. Ei sellainen vahvista omaa intoa oppia, Katrin äiti Emilia kertoo.
Emilian mukaan koulussa reagoitiin usein vain lapsen ei-toivottuun käytökseen, konsultoiva opettaja on auttanut ymmärtämään haasteita käytöksen takana.
– Hän on hieman kuin lapsen puolueeton asianajaja ja tuki. Nyt tilanne on tosi hyvä. Voin viimeinkin luottaa siihen, että koulussa pystyy olemaan.
”Ei kukaan käy koulua Utsjoelta Rovaniemellä”
Konsultatiivinen sairaalaopetus on ollut iso apu varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, jossa matkaa varsinaiselle sairaalakoululle saattaa olla satoja kilometrejä. Pelkästään Lapissa konsultointiapua sai juuri päättyneen lukuvuoden aikana yli 230 lasta.
– Maan pohjoisin sairaalakoulu sijaitsee Rovaniemellä. On ihan turha ajatella, että joku vaikkapa Utsjoelta kävisi päiväseltään koulussa Rovaniemellä. Sen takia on tärkeää, että apua saadaan lapsen omalle koululle, Ekqvist sanoo.
Ensisijainen syy konsultaatiopyynnöille ovat Ekqvistin mukaan olleet valtakunnallisesti oppilaiden neuropsykiatriseen oireiluun, aggressiiviseen käytökseen, masennukseen ja ahdistukseen liittyvät koulunkäynnin haasteet.
– Tai sitten kaikkia oireita voi olla sekaisin. Nämä ovat silti olleet tapauksia, joissa apua on pystytty viemään omalle koululle, eikä oppilaalla ole ollut tarvetta siirtyä sairaalakoulun oppilaaksi, vaikka etäisyydet olisivat sen mahdollistaneet.
”Apua pitää saada, kun lapsi alkaa viillellä, ei vasta itsemurhayrityksen jälkeen”
Tuen muuttumista lakisääteiseksi ollaan paraikaa pohtimassa. Lakimuutosta on työstetty opetus- ja kulttuuriministeriössä, mutta täysiä takeita sen tulevaisuudesta ei ole. Luonnos lakimuutoksesta on nyt lausuntokierroksella.
Esimerkiksi Kouvolassa, Porissa ja Vaasassa konsultatiivista sairaalaopetusta ei tällä hetkellä ole enää tarjolla.
– Toivon, että tämä on nyt vain välikausi. Nyt tekohengitellään kaikilla voimilla, joita meillä on jäljellä. Niin, että jossain vaiheessa pystytään tätä jatkamaan, Ekqvist sanoo.
Jos lakimuutos etenee, palvelu voisi olla lakisääteistä syksyllä 2025. Tutkijoita huolettaa silti vielä, kuinka käy jos koko konsultatiivisen tuen verkosto romuttuu.
Lapin yliopiston erityispedagogiikan professorin Tanja Äärelän mukaan mikään ei korvaa sitä, että aikuisia on läsnä ja apua saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan.
– Itsellä pelottaa, jäävätkö nämä oppilaat nyt vaille tukea. Ei tämä ole myöskään oikein alueellisen tasa-arvon kannalta, Äärelä sanoo.
Äärelä toimii tutkimusjohtajana Lapin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteisessä hankkeessa, jossa konsultatiivista sairaalaopetusta on tutkittu.
Samaa mieltä on myös tutkijakollega ja Itä-Suomen yliopiston koulunkehittämistutkimuksen dosentti Jyrki Huusko.
– Tietysti tutkijana ja opettajana huolettaa, kuinka koulut selviävät, jos tällaista palvelua ei enää ole.
Huuskolla itsellään on monialaisen tuen tutkimuksen lisäksi pitkä kokemus myös koulujen arjesta.
– Olen ollut rehtorina jo yli 25 vuotta. Asiantuntija-apua on tosi haastavaa saada, jos tilanne on kriittinen ja hankala.
Pahimmillaan tilanne johtaa Huuskon mukaan siihen, ettei kouluilla edes tiedetä tietynlaisesta kuntoutuksesta tai mahdollisuuksista, tai tehdään vääränlaisia toimia.
Monet opettajat voivat olla aika hukassa esimerkiksi itsetuhoisen lapsen kanssa, Huusko sanoo.
– Konsultoivilla sairaalaopettajilla sellaisista asioista voi olla vuosien kokemus. Apua pitää saada silloin, kun lapsi alkaa viillellä itseään, ei vasta silloin kun ensimmäinen itsemurhayritys on takana.