ISTANBUL Jotain nurinkuristahan tässä on: Iranilaisia on osallistunut Israelia tukeviin mielenosoituksiin viime aikoina.
Vasta vähän aikaa sitten Israel pommitti Iranin konsulaattia Syyriassa. Sitten Iran hyökkäsi Israeliin, ja pian Israel teki vastahyökkäyksen Iraniin. Ohjukset ja lennokit lensivät verivihollisten välillä.
Istanbulissa Muhammad Ali Mojaradi pudistelee päätään. Hän on juuri ollut ruokaostoksilla vaimonsa kanssa kuten yllä olevalta videolta näkee.
– Ulkomailla asuvat iranilaiset ovat kärkkäitä reagoimaan. Jos Iranin hallinto pitää jostain, he vihaavat sitä. Ja jos Iranin hallinto vihaa jotain, he rakastavat sitä, hän sanoo.
Mojaradi, 26, on amerikkalais-iranilainen kielenkääntäjä. Hänen kauttaan valkenee, että ”Iraneja” onkin oikeastaan kaksi: se oikea Iran, jota ajatollah Ali Khamenei hallitsee hirmuhallitsijan ottein, ja sitten on miljoonien länteen muuttaneiden ja paenneiden iranilaisten joukko, joka vihaa Khameneinia ja tämän hallintoa.
Käydään ensin läpi maailmalle hajaantuneiden joukko.
Hirmuhallinnon tiellä
Iran oli varsin länsimielinen vielä 1970-luvulla, kun maata hallitsi Yhdysvaltojen tukema šaahi Mohammad Reza Pahlavi. Paha vain, että šaahi polki ihmisoikeuksia.
Vuonna 1979 ajatollah Ruhollah Khomeini syöksi šaahin vallasta. Vallankumouksessa yhdistyi kaksi liikettä: vasemmiston kapina kansan kyykyttäjiä vastaan sekä uskonnollisten vastareaktio Pahlavin aloittamaa länsimaalaistamista kohtaan.
Vasemmistolaiset joutuivat nopeasti sivuun. Iranista tuli tiukka shiialais-islamilainen valtio, jossa valta keskittyi uskonoppineitten eli ajatollahien käsiin. Miljoonat pakenivat maasta.
ja yhä vielä Iran on hirmuhallinnon tiellä. Joku ehkä muistaa parin vuoden takaa Mahsa Aminin. Amini kuoli 22-vuotiaana teheranilaisessa sairaalassa. Siveyspoliisi oli pidättänyt hänet, koska hän pukeutui poliisin mukaan väärin. Silminnäkijöiden mukaan poliisit hakkasivat hänet.
Aminin kuolemasta seurasi kuukausia kestäneitä mielenosoituksia.
Kielenkääntäjä Mojaradi oli tapahtumien aikaan Iranissa. Hän ei tue Iranin hallinnon politiikkaa.
– En näe viisautta näin kovakouraisen lähestymistavan takana, hän sanoo siemaillessaan turkkilaista kahvia asunnossaan Istanbulissa Turkissa.
Iranin hallinto on aina murskannut kovakouraisesti opposition yritykset saada muutosta aikaan, niin silloinkin. Ulkomaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yli 500 henkilöä kuoli poliisin väkivaltaan ja tuhansia pidätettiin. Seitsemän teloitettiin.
Uusi asuinpaikka
Mojaradin perhe kuuluu maailmalle hajaantuneisiin. Isä lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin jo ennen vallankumousta. Perhe ei siis paennut poliittisten mielipiteiden vuoksi.
– Meillä ei ollut vallankumoustraumaa. Emme menettäneet maata tai joutuneet sivuun jostain asemasta.
Perheen puheissa Iran ei siis ollut pelottava, paha paikka. Mojaradi syntyi Yhdysvalloissa 1990-luvun lopulla ja päätyi vierailemaan isovanhempiensa luona Iranissa jopa kaksi kertaa vuodessa.
– Muistan aina odottaneeni Iranin matkoja ja inhonneeni paluuta Amerikkaan, hän kertoo.
Alla olevalla videolla Mojaradi kertoo perheensä suhteesta Iraniin:
14-vuotiaana Mojaradi päätti muuttaa isovanhempiensa luokse pitemmäksi aikaa. Yhdysvalloissa hän tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Hän oli koulukiusattu ja häntä haukuttiin terroristiksi. Iranissa se kaikki oli pois pyyhittyä.
Elämä sukulaisten luona sujui, mutta Iran hylki häntä.
Pakollinen asevelvollisuus uhkasi. Mojaradi olisi voinut joutua palvelemaan valtiota vartioivassa vallankumouskaartissa.
Ja Iranille asetetut talouspakotteet tekivät elämästä vaikeaa. Iran on irrotettu kansainvälisestä maksujärjestelmästä. Maahan ei pysty lähettämään ulkomailta rahaa.
– Maksusovellustilini jäädytettiin, Mojaradi muistele.
Mojaradin elämänkohtaloksi on siis koitunut kaksi haastavaa seikkaa: kasvaminen kahden kulttuurin ristipaineessa, ja – kasvaminen kahden toisiaan vihaavan maan ristipaineessa.
Mojaradin kotimailla ei ole ollut diplomaattisia suhteita vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Yhdysvallat on julistanut Iranin vallankumouskaartin terroristijärjestöksi. Länsi pelkää Iranin kehittävän ydinasetta, ja siksi Irania vastaan asetetut talouspakotteet ovat tiukimmat kaikista. Ja nyt Ukrainan sodan aikana Iran toimittaa Venäjälle taistelulennokkeja.
Ei ihme, että Mojaradi asuu nykyisin muualla kuin kummassakaan kotimaassaan.
– Olen päätynyt tuntemaan itseni aivan yhtä iranilaiseksi kuin amerikkalaiseksi, hän tyytyy sanomaan uudeksi asuinpaikakseen valikoituneessa Turkissa.
Isoäidin hauta
Iranin kehitystä seuraava tutkija Ali Vaez toteaa, että hallinnolla on Iranissa enää hyvin vähän tukea, lähinnä sellaisten ihmisten joukossa, jotka hyötyvät systeemistä suoraan.
Vaez työskentelee konflikteja tutkivassa International Crisis Groupissa.
Maanpaossa asuvista Vaez toteaa:
– He haluavat nyt radikaalia muutosta hinnalla millä hyvänsä.
Se on Vaezin mukaan ristiriidassa sen kanssa, miten Iranissa asuvat haluaisivat muutoksen tapahtuvan. He joutuvat elämään ilmaiskujen ja pakotteiden seurauksien kanssa.
Iranilaismies käveli valtavan Israelin-vastaisen kuvan ohi Teheranissa huhtikuussa.
Mojaradi palasi Iranin-kouluvuosiensa jälkeen Yhdysvaltoihin, mutta yritti elämää Iranissa opintojensa jälkeen vielä kerran. Hänellä on siis kyky nähdä asiat Iranissa asuvien näkökulmasta.
– Pakotteet luovat tilanteen, jossa juostaan apteekista toiseen anelemassa lääkettä, jota isoisä tarvitsee voidakseen elää normaalia elämää, ja sitten kuullaan, ettei lääkettä ole.
Iranin hallinnolla alkaa tutkija Vaezin mukaan olla käsitys, että pakotteet pysyvät. Samaan aikaan kärjistynyt tilanne Israelin kanssa vahvistaa hallinnon pelkoa ulkopuolelta tulevasta uhasta.
– Mitä enemmän Israel heikentää Irania ja sen liittolaisryhmiä, sitä enemmän se työntää Irania kohti äärimmäistä pelotetta, eli ydinasetta, Vaez sanoo.
Iranin uhkaa kuitenkin Vaezin mukaan usein liioitellaan lännessä.
– Iran ei ole miehittänyt mitään sen naapurimaista yli sataan vuoteen, eikä se ole suorassa sodassa minkään maan kanssa.
Tällä videolla Mojaradi muistelee lapsuutensa Iranin-lomia:
Istanbulissa kahviaan siemaileva Mojaradi kertoo viestipalvelu X:ssä taannoin näkemästään viestistä. Sen oli julkaissut lännessä asuva iranilainen. Tämä jakoi kartan ajatollah Khomeinin haudasta Teheranissa ja kirjoitti: ”Israel, iske tänne seuraavaksi”.
Jälleen kerran Mojaradi hämmästyi valtavasta kuilusta Iranissa ja ulkomailla asuvien välillä.
– Isoäitini hauta on siinä vieressä! Ja ihan kohdalla on yliopiston kampus ja iso metropysäkki, jossa köyhät taksikuskit odottavat asiakkaita. Pitääkö heitäkin pommittaa?