”Älykäs, juonikas ja vallanhimoinen lapsi.”
Näin päiväkodin työntekijät kuvailevat 5-vuotiasta Einoa.
Einon syksy päiväkodissa oli ollut hankala. Erilaisia kahnauksia toisten lasten kanssa sattui usein.
Opettajat ja hoitajat tekivät Einosta muistiinpanoja havainnointivihkoon.
Vihkossa kerrotaan tilanteesta, jossa opettaja käänsi potkivan Einon vatsalleen kumimatolle ja kävi polvi-istuntoon hänen päälleen.
Kiinnipitotilanteita sattui useita muitakin. Yksi niistä kesti kaksi tuntia, kun päiväkodin johtaja piti riehuvaa Einoa sylissään kiinni.
Kerran Eino vietiin vessaan rakennettuun rauhoittumistilaan. Hänet jätettiin sinne yksin. Lapsi hakkasi ovea ja yritti päästä pois.
”Minä olin oven takana pitäen ovesta kiinni”, opettaja kirjasi.
Yhdessä tilanteessa työntekijä otti Einoa käsistä kiinni ja kaatoi hänet maahan pihalla.
Kyse on päiväkodin tapahtumista vuodelta 2018. Kuvaukset tilanteista perustuvat havainnointivihkoon ja oikeudenkäyntimateriaaliin.
Ylen MOT-toimitus kiinnostui tapauksesta, sillä se valottaa päiväkodeissa tapahtuvaan fyysiseen rajoittamiseen liittyviä ongelmia.
Einon vanhempien Justiinan ja Mikan mielestä päiväkodissa käytettiin liian kovia otteita. He esiintyvät jutussa vain etunimillään Einon yksityisyyden suojaamiseksi.
– En tarkoita, että lapsien täytyy antaa tehdä niin kuin huvittaa. Joskus toiminta täytyy pysäyttää. Mutta monet tilanteet olisi voitu välttää kokonaan toimimalla toisin, Justiina sanoo.
Päiväkodin työntekijöiden näkemys on erilainen. Heidän mukaansa 5-vuotiaan Einon toiminnassa oli ”selvää suunnitelmallisuutta” ja hän ”kaipasi draamaa.”
”Hän nautti siitä, kun sai riehua ja sai aikuisten huomion”, työntekijöiden oikeudelle antamassa lausunnossa kerrotaan. He eivät kommentoineet tapausta MOT:lle.
Työntekijöiden mukaan Eino oli tottelematon, eikä hän noudattanut päiväkodin sääntöjä. Kiinnipitotilanteissa oli kyse välttämättömyydestä. Niillä suojeltiin väkivaltaisesti käyttäytyneen Einon omaa, toisten lasten ja henkilökunnan turvallisuutta, kuuluu työntekijöiden kanta.
Vanhempien mielestä kyse ei ollut hätävarjelutilanteista.
Näkemyseroja ratkottiin lopulta käräjillä. Vanhemmat veivät tapauksen itse oikeuteen, sillä poliisi ei aloittanut tutkintaa.
Oikeus hylkäsi kaikkien kuuden työntekijän syytteet pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Päätöksen mukaan työntekijöillä ei ollut tilanteissa mahdollisuutta toimia toisin.
Videolla toimittaja Jouni Munukka kertoo, mistä selvityksessä on kyse:
Vanhemmilla ei ole rahaa yrittää viedä asiaa hovioikeuteen, joten päätös jää lainvoimaiseksi.
Rikoksia ei siis tapahtunut.
Tapaus tuo kuitenkin esiin sen, miten vaikea aihe kiinnipito on sekä lapsien että heitä hoitavien aikuisten näkökulmasta.
Lastensuojelulaitoksissa tai kehitysvammaisten hoivakodeissa kiinnipidosta on säädökset. Päiväkodeissa asia on toisin: Varhaiskasvatuslaki ei sano sanaakaan siitä, missä tilanteessa ja millä tavoin lasta voi fyysisesti rajoittaa.
Laki uudistettiin vuonna 2018. Tuolloin peruslakivaliokunta huomautti, että mikäli lapsen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan, pitää siitä olla tarkat säädökset. Sellaisia ei lakiin kuitenkaan kirjoitettu.
Työntekijät ovat päättäväisesti vastustaneet Einon vallanhimoa.
Lausunto oikeudelle
Tällä hetkellä rikoslaki on lain puitteissa ainoa keino arvioida kiinnipitotilanteiden kohtuullisuutta. Sitä ei kuitenkaan ole säädetty päiväkotiympäristöä silmällä pitäen.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen puhuu harmaasta alueesta. Päiväkodeissa tapahtuvista kiinnipitotilanteista ei ole tilastointia, ja aihetta on tutkittu hyvin vähän.
Pekkarisen mukaan varhaiskasvatuksessa vaikuttaa olevan haparointia siinä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
– Tulee jonkin verran viestiä, että hekin haluaisivat kiinnipito-oikeuden lakiin. Että on niin pitelemättömiä ja vaikeahoitoisia lapsia, Pekkarinen sanoo.
Erityisesti siirtymät ja ruokailu olivat Einolle vaikeita tilanteita. Hänen oli hankalaa liittyä leikkeihin.
Vanhemmat pohtivat, voiko käyttäytymiselle olla neurologinen syy.
Eino saattoi omia leluja ja halusi määrätä leikkien säännöt. Tilanteet päättyivät usein väkivaltaiseen käytökseen.
”Eino löi lasta useaan kertaan. Hermostui toiselle lapselle ja uhkasi tätä voiveitsellä. Potki, löi ja sylki opettajaa, heitti tuolia.”
Vastaavanlaisia kuvauksia on paljon. Oliko päiväkoti Einolle väärä paikka?
Äiti sanoo pohtineensa kysymystä vakavasti. Hän otti vuoden 2018 syksyllä yhteyttä kuntaan. Päätös: Eino jää ryhmään.
– Mitään muuta paikkaa ei ollut tarjota. Myöskään yksityisiä ei ollut. Ainoa vaihtoehto olisi ollut, että olisin irtisanoutunut kokonaan töistäni, hän sanoo.
Päiväkoti oli taajaman ainoa, eikä varsinaisia erityisryhmiä äidin mukaan ollut. Ne ovat valtakunnallisestikin yhä harvinaisempia.
Tilanne ajautui umpikujaan.
Jo ennen syksyn tapahtumia vanhemmat olivat hakeneet lapselleen apua.
Eino kävi neurologisissa tutkimuksissa. Hän osallistui ulkopuolisen oppimis- ja ohjauskeskuksen tukijaksolle, jossa lasta havainnoitiin tarkoin päiväkotiympäristössä.
Päiväkoti sai Einon kanssa toimimiseen ohjeita, joita perhe piti hyvinä.
Näitä ohjeita ei noudatettu, eikä vanhempien viestiä mahdollisesta neurologisesta syystä otettu huomioon, kuuluu lapsen äidin näkemys.
– Ei kuunneltu, uskottu, eikä otettu tosissaan. Haluttiin nähdä vain ilkeä ja pahantahtoinen lapsi. Ei sellaista, joka oireilee ja tarvitsee erityistä tukea, hän sanoo.
Oppimiskeskus ohjeisti päiväkotia muun muassa miettimään vaihtoehtoisia tapoja ja tiloja rauhoittumishetkeen, jos lepääminen ei onnistu.
Yksi kiinnipitotilanne alkoi, kun Eino leikki hiljaa pehmopalikoilla. Hän ei halunnut jatkaa kesken jäänyttä lepohetkeä.
Opettaja otti Einoa kainaloista kiinni ja kantoi hänet sänkyyn. Toinen opettaja tuli mukaan. Poika yritti poistua sängyltä, mutta hänet nostettiin takaisin. Lapsi alkoi potkia ja huitoa. Opettajat ottivat Einosta kiinni ja pitelivät häntä sängyllä. Poika vastusteli ja kolautti päänsä sängyn laitaan. Hänelle sanottiin, että sängyllä pitää olla puoli tuntia.
Työntekijöiden mukaan he suojautuivat Einon aloittamalta väkivallalta. Sänkyyn viemisen tarkoitus oli kasvattaa lasta noudattamaan sääntöjä. Heidän mukaansa tukikeskuksen ohjeet eivät olleet sitovia, mutta niitä yritettiin noudattaa.
MOT pyysi varhaiskasvatuksen professori ja lastenpsykoterapeutti Mirjam Kallandia perehtymään tapaukseen oikeuden tuomion pohjalta.
– Minulle jäi kyllä avoimeksi, mikä se syy tähän kaiken kaikkiaan oli, Kalland sanoo sänkyynviemistilanteesta.
– Tuntui vähän siltä, että meneillään oli arvovaltataistelu.
Kalland sanoo, että hän ei halua päsmäröidä, mikä olisi ollut paras toimintatapa. Yhdestä tilanteesta hänellä on kuitenkin selkeä näkemys.
Eino oli lyönyt toista lasta laulupiirissä. Poika vietiin rauhoittumistilaan, jätettiin sinne yksin ja opettaja piti ovea kiinni. Tilanne kesti opettajan mukaan 3–5 minuuttia.
– Kuulostaa ihan 60-luvulta. Lasta ei saa koskaan jättää yksin, varsinkaan sulkien mihinkään paikkaan, Kalland sanoo.
Kallandin mukaan herää kysymys siitä, onko perhe saanut tarpeeksi tukea, sillä Einon oireilu ryhmässä oli vahvaa.
Vaikeahoitoisten lasten määrä on ylipäänsä kasvussa, Kalland sanoo. Reilussa kymmenessä vuodessa lasten neuropsykiatriset lähetteet esimerkiksi Husin alueella ovat lähes kaksinkertaistuneet.
Varhaiskasvattajille tehdyssä tuoreessa kyselyssä lähes puolet vastaajista ei ollut saanut ohjeistusta tilanteisiin, joissa lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, tai ei osannut sanoa.
– Osa henkilökunnasta on saanut koulutuksen 80-luvulla. Maailma on muuttunut niistä ajoista. Opettajankoulutukseen tarvitaan uutta tietoa ja henkilökunnan osaamista täytyy vahvistaa näillä alueilla, Miriam Kalland sanoo.
Päiväkotiasiat tulevat mieleen yhdestä jutusta. Siitä, että joku tarraa kädestä kiinni.
Eino
Suhtautuminen kiinnipitoon on tiukentunut viime vuosina huomattavasti, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo.
– Sen pitäisi olla täysin poikkeuksellinen, lyhytaikainen turvallisuustoimi tilanteessa, jossa lapsi on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita.
Opetushallituksen tuoreen ohjeistuksen mukaan kiinnipitoa ei voi milloinkaan käyttää kurinpidollisena tai kasvatuksellisena keinona. Lasta ei saa provosoida niin, että tilanne ajautuu kiinnipitoon.
Ohjeistus ei kuitenkaan ole laki.
Päiväkodeissa ollaan tilanteessa, jossa vaikeahoitoisten lasten määrä kasvaa, varhaiskasvatuslaki ei säädä rajoittamistoimista ja kiinnipitoon suhtaudutaan entistä kriittisemmin.
Tilanne on hankala sekä lapsille että heitä hoitaville aikuisille.
– Sen sijaan, että annamme rivityöntekijöille lisää voimankäyttövaltaa, pitäisi miettiä sitä, mitkä ovat varhaiskasvatuksen resurssit ja osaaminen tällä hetkellä, Elina Pekkarinen sanoo.
Vuoden 2019 keväällä Eino sai diagnoosin Aspergerin oireyhtymästä. Siihen kuuluvat usein hankaluudet sosiaalisissa tilanteissa. Asperger kuuluu autismin kirjoon, mutta ei vaikuta älykkyyteen.
Eino sai päiväkotiryhmään oman avustajan, mikä helpotti tilannetta vanhempien mukaan merkittävästi. Edellisen syksyn tapahtumien aikana diagnoosia ei kuitenkaan vielä ollut.
Nykyään Eino on koululainen. Lääkärinlausunnossa hänen todetaan kärsivän post-traumaattisen stressin piirteistä: takaumista, välttelykäyttäytymisestä ja herkistymisestä vastaaville tapahtumille.
– Kaikki päiväkotiasiat tulevat mieleen yhdestä jutusta. Siitä, että joku tarraa kädestä kiinni, Eino itse sanoo.
Oikeuden mukaan lääkärinlausunnossa ei pystytty sulkemaan pois muita mahdollisia syitä nykyiselle oireiluille.
– Kun hän lähti eskariin, niin äitinä koin, että lapsi oli rikki, Justiina sanoo.
MOT ei julkaise Einon oikeaa nimeä.
Onko sinulla juttuvinkki liittyen päiväkoteihin? Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Juttua muutettu 19.08 klo 09.45: Korjattu Mirjam Kallandin titteli lastenpsykiatrista lastenpsykoterapeutiksi.