Muuri.
Siihen professori Päivi Leino-Sandberg sanoo törmänneensä, kun hän on yrittänyt selvittää EU:n yli 700 miljardin euron elpymispaketin rahankäyttöä.
– Rahaa on jaossa hirveästi, joillain jäsenvaltioilla ihan tolkuton määrä. Julkisuus olisi paras tae sille, että ne rahat käytetään fiksusti, Leino-Sandberg sanoo.
Leino-Sandberg on eurooppaoikeuden professori Helsingin yliopistossa ja tuntee EU-koneiston kuin omat taskunsa.
Hän osoittaa EU:n ”konehuonetta” eli komissiota. Juuri sitä muuri ympäröi.
1. Täysin uusi juttu
Elpymispaketti on EU:lle täysin uusi juttu ja Ursula von der Leyenin komission isoin hanke.
Tavallisesti rahankäytöstä päätetään EU-budjetissa, jonka koosta jäsenmaat tappelevat Brysselissä aina kuuden vuoden välein.
Mutta heinäkuussa 2020 keskellä koronapandemiaa EU-maat hyväksyivät yli 700 miljardin euron elpymispaketin, joka on komission ottamaa yhteisvelkaa – siis valtava kasa budjetin ulkopuolista rahaa.
Päätös elpymispaketista oli EU:lle täysin poikkeuksellinen, mutta niin oli tilannekin. Eurooppa eli koronapelossa, odotti seuraavaa aaltoa ja käytti kasvomaskeja. Lähes 200 000 eurooppalaista oli kuollut koronaan.
Elpymispaketin tarkoitus oli hyvä: auttaa jäsenmaat ylös koronakuopasta ja vauhdittaa ilmastoprojekteja ja digitalisaatiota.
Ensimmäinen närästys syntyi kuitenkin jo rahanjaosta. Pahimmin koronasta kärsineille ja taloudellisesti takamatkalla oleville päätettiin antaa eniten.
Italia voi saada paketista jopa 195 miljardia euroa ja Espanja 163 miljardia euroa – Suomi vajaat 2 miljardia.
Koska osa EU-maista on saajan roolissa ja osa maksajan, pakettiin luvattiin tiukkaa kulukuria.
– Olemme sitoutuneet varmistamaan, että paketti on läpinäkyvä, komissiota johtava von der Leyen lupasi syksyllä 2021.
2. ”Rahaa on valtava määrä, ja se pitäisi saada hyvin nopeasti käytettyä”
– Kato nyt tätä lattiaa!
Päivi Leino-Sandbergin äänensävy on yhtä aikaa huvittunut ja äreä.
Kieltämättä lattia on ruokkoamaton. Helsingin yliopiston professorin työolosuhteet eivät ole kuin ennen.
Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on puolikas sihteeri, mikä tarkoittaa että Leino-Sandberg pipertelee itse matkalaskunsa ja hakee tulostinpaperia kellarista, jos paperi pääsee loppumaan.
Porthania-rakennuksen kuudennessa kerroksessa sijaitseviin tiedekunnan tiloihin on satanut sisään kuusi kertaa, Leino-Sandberg laskee. Kollegan työhuoneeseen on tuotu ämpäri.
– Eihän tässä ole järjen häivää. Jos kaikkea sälää olisi vähemmän, niin tiedettä ehtisi tehdä enemmän.
Mutta paljon Leino-Sandberg ehtii. Nyt isoimman osan hänen ajastaan vie EU:n elpymispaketti.
Yksi kirja on juuri lähtenyt painoon. Siinä pohditaan, paljonko valtaa komissiolle on siirtynyt kriisien seurauksena. Seuraava on jo teossa, ja siinä käsitellään elpymispaketin vaikutuksia EU:n kehitykseen.
Kustantajat ovat alan kermaa: Routledge, Oxford University Press ja Cambridge University Press. Leino-Sandberg on EU:n toimivaltakysymysten asiantuntija, jota kuullaan niin Brysselissä kuin talousmekassa Saksassakin.
Kun Saksan perustuslakituomioistuin joulukuussa 2022 hylkäsi elpymispaketista tehdyn valituksen, se käytti perusteluissaan lähteenä Leino-Sandbergin tekstejä EU:n toimivaltarajoista.
Viime kuukausina reissut ovat vieneet Berliiniin Saksan valtiovarainministeriön asiantuntijaryhmän kokouksiin.
Leino-Sandberg ei säästele sanojaan elpymispaketin rahankäytöstä.
Hänen mielestään isoin ongelma on, että valtava määrä rahaa jaetaan tavalla, jota leimaa kiire ja kunnollisen valvonnan puute.
– Rahaa on valtava määrä, ja se pitäisi saada hyvin nopeasti käytettyä. Se johtaa ongelmiin.
3. Komissio pitää tietoja itsellään
Leino-Sandbergin mukaan asiat alkoivat mennä pieleen heti alussa.
– Koska tämä oli pandemiatoimi, siis kriisiratkaisu, niin osa toimivallasta otettiin kriisitoimien puolelta. Se määräsi, että rahat tulee käyttää nopeasti.
Siksi 723 miljardia euroa tulee kuluttaa elokuuhun 2026 mennessä, eikä rahankäyttöä voi pitkittää.
Perustavanlaatuinen ongelma on, että koronaelpymispaketti ei olekaan koronaelpymispaketti. Siihen se on jo myöhässä. Paketista on tullut ennemminkin jonkinlaista budjettitukea.
Jäsenmaat saavat valita kohteet itse, mutta vähintään 37 prosenttia hankkeista pitäisi laittaa vihreään siirtymään ja vähintään 20 prosenttia digitalisaatioon.
Suomi laittaa paljon paukkuja hiilipäästöjen vähentämiseen, energiatehokkuuteen ja digihankkeisiin. Kunkin maan kokonaispaketti eli kansallinen suunnitelma pitää hyväksyttää komissiossa.
Leino-Sandbergin mielestä komissio pimittää oleellista tietoa, joka liittyy juuri EU-maiden omiin kansallisiin suunnitelmiin. Niiden pohjana olevia neuvotteluja jäsenmaan ja komission välillä ei ole julkistettu.
– Kansallinen suunnitelma on yleistason väljää tekstiä. Ei sen perusteella tiedä, mistä todella on sovittu. Se ilmenisi pöytäkirjoista ja sähköpostivaihdosta. Mutta niitä komissio ei halua antaa, Leino-Sandberg sanoo.
Leino-Sandberg on tehnyt komissiolle tietopyynnön Suomea koskevasta tausta-aineistosta. Hän ja vastaavia tietopyyntöjä tehneet eurooppalaiset journalistit ovat törmänneet – salaisuuden muuriin.
Tietopyyntöihin on helppo työkalu. Se on Ask the EU -sivusto, jossa kuka tahansa voi vaatia EU:ta julkaisemaan jonkin asiakirjan, ja EU:lla on velvollisuus vastata 15 työpäivässä.
Elpymispaketin aineistoista komissio on kyllä vastannut pyyntöihin mutta todennut, ettei se voi yksiselitteisesti suostua. Yle on tutustunut pyyntöihin, ja moni niistä näyttää jääneen ”vireille”.
– En tiedä kenestäkään, joka olisi saanut sieltä hyödyllisiä tietoja, Leino-Sandberg sanoo.
4. Valvonta on kiireistä, ja materiaalia on valtavasti
Kritiikin toinen kärki koskee tukiputken loppupäätä, sitä jossa raha vaihtaa omistajaa.
Hankkeet laitetaan käyntiin valtion rahoilla. Vasta kun hanke on päässyt vauhtiin ja saavuttanut sovitut tavoitteet, maat hakevat maksueriä EU:lta.
Esimerkki Suomesta: Vantaan Energia sai 1,6 miljoonaa euroa hyödyntääkseen Vantaalla sijaitsevan ison pakastevaraston KWH Freezen hukkaenergiaa kaukolämmössä. Valtio on maksanut tuen ja hakee rahat komissiolta, kun hanke on riittävän pitkällä.
Siinä ollaan paketin kriittisimmässä kohdassa.
Saadaanko EU-tuella todella sitä mitä väitetään?
Sitä ulkopuolisen on mahdotonta tietää, Leino-Sandberg sanoo.
Putken loppupäässä on kyllä erillinen valvoja, jonka tehtävä on syynätä tukien käyttöä.
Tehtävää hoitaa EU:n talous- ja rahoituskomitea EFC. Se on ministerikokouksia tavallisesti valmisteleva työryhmä, jossa on edustaja jokaisesta jäsenmaasta.
Tukisuunnitelmat ovat tyypillisesti 500–600-sivuisia, mutta maksupyyntöihin liittyvä sivumäärä voi olla moninkertainen.
Arviointi vaikuttaa jäävän heppoiseksi, Leino-Sandberg sanoo. Ensin suunnitelmia arvioi komissio, ja sen jälkeiset EFC-menettelyt ovat usein kahden–kolmen viikon mittaisia.
– Komissio on tässäkin ratkaisupaikalla. He arvioivat, mitä on tehty. Kun komissio on tyytyväinen, niin jäsenvaltiot käytännössä hyväksyvät sen mitä komissio ehdottaa.
Viime joulukuussa EFC hyväksyi Portugalin kolmannen ja neljännen maksuerän paketin vain seitsemässä työpäivässä. Haettu rahamäärä oli 2,46 miljardia eli 2 460 miljoonaa euroa.
– Ei tuollaista summaa voi millään arvioida tarkasti seitsemässä työpäivässä, Leino-Sandberg sanoo.
Hän kirjoitti aiheesta myös Verfassungsblogiin. Se on laajalti luettu saksalainen perustuslaillisten kirjoitusten blogisivusto, joka on julkaissut useita Leino-Sandbergin tekstejä.
5. Myöskään valvoja ei saa haluamiaan tietoja
Mitä tilanteesta sanoo portinvartija eli talous- ja rahoituskomitea EFC?
Komitean puheenjohtaja on vuodesta 2020 ollut suomalainen Tuomas Saarenheimo. Hän vastaa Ylen haastattelupyyntöön kieltävästi, ja perustelee asiaa asemansa tuomilla rajoitteilla.
Komitean jäsen Leena Mörttinen sen sijaan suostuu puhelinhaastatteluun. Hän on valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri ja edustaa komiteassa Suomea.
Mörttinen kertoo, ettei EFC:kään saa komissiolta kaikkea tietoa.
– Me saamme hyvin vähän tietoa verrattuna siihen, mitä komissio käytännössä saa. Saamme oikeastaan vain komission arvion ja raportin, emmekä näe taustalla olevia jäsenmaiden toimittamia materiaaleja.
Isossa osassa maksupyyntöjä EFC:llä ei ole ollut huomautettavaa. Osaan se on vaatinut tarkennuksia.
6. Petosepäilyjä ja ”kohteliaita näytelmiä”
Leino-Sandberg ei ole ainoa elpymispakettikriitikko.
Kritiikkiä on itse asiassa ilmennyt koko ajan, se vain on hukkunut sirpaleina uutistulvaan.
EU:n rahankäyttöä syynäävä tilintarkastustuomioistuin on ilmoittanut useita kertoja, ettei se kykene riittävästi valvomaan elpymistukien käyttöä. Maaliskuussa se varoitti, että tämä voi kannustaa korruptioon.
Väistyvä kokoomusmeppi Petri Sarvamaa (kok.) aloittaa tuomioistuimen jäsenenä kesäkuun alussa. Hän sanoo olleensa kriittinen toteutusta kohtaan alusta asti.
– Oli nähtävissä jo vuonna 2020, että tätä tehdään aivan liian kiireisesti ja kovassa aikapaineessa, Sarvamaa sanoo.
Sarvamaan mukaan kukaan ei ole ehtinyt syynätä kunnolla, miten raha saataisiin käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Ja koska raha on EU-budjetin ulkopuolista, parlamentilla ei ole siihen muodollista valtaa.
Muun muassa talouskomissaari Paolo Gentiloni ja kauppakomissaari Valdis Domrovskis ovat käyneet parlamentissa pitämässä mepit kartalla rahanjaosta.
– Ne ovat olleet ennemminkin kohteliaita näytelmiä, Sarvamaa sanoo kuivasti ja jatkaa:
– Komissaarit ovat kertoneet mepeille, miten asiat etenevät paperilla.
Maaliskuussa 2023 Euroopan parlamentti vaati tiukennuksia valvontaan. Sen mukaan komission pitäisi vaatia selkeitä tuloksia eikä tinkailla kahden kesken. Myös Euroopan oikeusasiamies Emily O'Reilly on vaatinut useasti lisää avoimuutta komissiolta.
Jo jaettujen 225 miljardin euron joukosta on paljastunut myös epäilyjä petoksista.
Huhtikuussa pidätettiin yhteensä 22 ihmistä Italiassa, Itävallassa, Romaniassa ja Slovakiassa. Heidän epäillään järjestelleen elpymisvaroja omille verkostoilleen noin 600 miljoonan euron edestä.
Epäillyiltä takavarikoitiin muun muassa arvokelloja ja luksusautoja.
Väärinkäytöksiä tutkivalla Euroopan syyttäjänvirasto EPPO:lla oli vuodenvaihteessa tutkittavanaan 206 elpymistukitapausta. Mahdollinen taloudellinen vahinko nousee 1,8 miljardiin euroon.
Summat voivat kuulostaa suurilta mutteivät ole valtavia, kun ajattelee kokonaisuutta.
– Petokset herättävät aina huomiota, ne ovat seksikkäitä juttuja. Mutta niiden todellinen osuus EU-budjetin käytöstä on pieni, Petri Sarvamaa sanoo.
Isompi kysymys on, miten iso osa 723 miljardista eurosta päätyy oikeasti tehokkaaseen käyttöön.
Ympäristökysymyksiin keskittynyt saksalainen Wuppertal-instituutti kävi vuonna 2021 läpi 18 kansallista suunnitelmaa.
Instituutti tutki, täyttyikö kriteeri jonka mukaan jokaisen jäsenmaan pitäisi käyttää ainakin 37 prosenttia tukirahasta vihreän siirtymän hankkeisiin. Tulos oli, että vain neljä maata ylsi tavoitteisiin.
Kärjessä oli Suomi, jonka hankkeista 42 prosenttia edisti instituutin laskujen mukaan vihreää siirtymää.
Maiden tulokset ovat myöhemmin voineet parantua, mutta lähtökohta oli heikko.
Monista hankkeista oli Wuppertal-instituutin mukaan vaikea sanoa, ovatko ne ilmastolle hyödyksi vai jopa haitaksi. Tähän laariin meni peräti neljäsosa kaikista hankkeista.
7. Uusi yhteisvelka? Ja miksi komissio salailee?
Eurovaalien yksi iso teema on, pitäisikö EU:n ottaa uutta yhteisvelkaa.
Koko Eurooppaa koskevat investointitarpeet ovat valtavia. Pelkästään isoimmista kertyy tällainen litania:
Ilmastokriisin torjunta. Ukrainan tukeminen. Puolustusteollisuuden ylösajo. Strateginen autonomia eli irti Kiinasta, Yhdysvalloista ja venäläisestä energiasta.
On vain yksi ongelma: elpymispaketin luvattiin olevan kertapaketti, jolle ei tule jatkoa.
Tosin EU:n Ukraina-tukikin on isolta osin yhteisvelkaa – siitä ei vain juuri puhuta.
EU:n talouskomissaari Paolo Gentiloni ja sisämarkkinakomissaari Thierry Breton ovat ehdottaneet uusia yhteisiä investointirahastoja. Ranska ja sen tukijat ajavat lisää yhteisvelkaa, Saksa ja muut pohjoisen maat ovat vastaan.
Suomi häilyy. Hallituspuolueet ovat olleet nihkeitä, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto otti helmikuussa uuden kannan: ellei rehottavaa valtiontukikilpailua saada kuriin, tukien jako yhteispotista voisi olla vaihtoehto.
Leino-Sandberg huomauttaa, että EU:lla on isoissa asioissa paljonkin toimivaltaa.
– Itse pidän vaikka ilmastokriisin ratkaisemista sinänsä hirveän tärkeänä osana tätäkin pakettia, hän sanoo.
Mutta nykypaketin valuviat pitäisi ensin korjata.
Kysymys komission avoimuuden lisäämisestä on hankala pala. Salamyhkäisyys istuu komission perusluonteessa, sillä se on ranskalaistyylisen hallintomallin tuote.
– Komission toimintaperiaate on että asiat pidetään sisäisinä, salassa. Siksi paperitkaan eivät ole julkisia. Mutta pitäisi olla, jotta sinä, minä ja kansalaisjärjestöt voisimme tutkia niitä, Leino-Sandberg sanoo.
Komissio on perustellut salailua sillä, että taustamuistioissa on jäsenmaita koskevaa luottamuksellista tietoa.
8. Aikaa on enää kaksi vuotta, ja kiire leimaa
Espanjalle maksettiin koko paketin ensimmäinen kymmenen miljardin euron tukierä joulukuussa 2021. Siitä on kulunut kaksi ja puoli vuotta.
Paketista on käytetty vasta alle kolmasosa, 225 miljardia euroa, ja koko paketin rahanjako sulkeutuu elokuussa 2026.
On kiire.
Suomellekin tulee kiire saada kaikki tukirahat käytettyä, sanoo elpymistuista työ- ja elinkeinoministeriössä vastaava hankejohtaja Mikko Vähä-Sipilä.
– Suomi maksaa pakettiin enemmän kuin sieltä saa. Siksikin meidän pitää varmistaa, että Suomi saa kaikki tukirahat jotka meille on jyvitetty, ja nyt tehdään töitä sen eteen, Vähä-Sipilä sanoo.
Suomi on hakenut ja saanut komissiolta yhden tukierän, eikä siinä ollut ongelmia.
Helmikuun lopussa komissio julkisti väliarvion elpymispaketin tuloksista.
Julkistusta valmistelleessa paneelissa Brysselissä oli seitsemän asiantuntijaa, mukana Päivi Leino-Sandberg. Kutsujina olivat puheenjohtaja von der Leyen ja komission koordinaatioryhmän päällikkö Celine Gauer.
Tilaisuudesta ja väliarviosta välittyi kiireen tuntu. Komissio ja jäsenmaat haluavat ehtiä käyttää kaikki elpymispakettiin varatut tukirahat.
– Sanoin suoraan, että tämä on hirveän hassua. Jokainen teinin äiti tietää, että rahaa on helppo saada menemään, mutta on eri asia mihin, Leino-Sandberg sanoo.
Hän pelkää, että kriteerit eivät ainakaan tiukkene. Gauer tiesi Leino-Sandbergin ja tämän esittämän kritiikin.
– Gauer sanoi minulle kahden kesken, ettei ole mistään kanssani samaa mieltä, mutta kiva kuitenkin tavata.
