Uimahallissa kävi ilmi, että eräällä naisella oli punkki olkapäässä. Joltakulta pukuhuoneessa löytyi pinsetit, ja nainen pääsi loisestaan eroon. Tapaus sai meidät vaihtamaan kokemuksia, ja uhria neuvottiin seurailemaan puremakohtaa. Mutta hänpä olikin saanut lääkäriin yhteyden jo ennen kuin ehti pikkuhousuja pukea.
Naisen työterveyshuoltoon kuului digiklinikka, ja hän lähetti heti lääkärille kuvan puremasta. Hän sai ohjeen tarkkailla puremaa, lääkäri sai palkkion, työnantaja laskun ja Kela korvaushakemuksen. Ja minä, joka käytän julkista terveydenhuoltoa, sain ällistyä. Noinko näpsäkästi voi päästä lääkärin puheille?
Perustason terveyspalvelut ovat Suomessa jakautuneet kahtia. Itse olen julkisen käyttäjä ja tiedän, että terveysasemalta on vaikea saada lääkäriaikaa, tarve pitää onnistua perustelemaan ensin hoitajalle, ja sitten kun lääkäriin pääsee, hänellä on kiire.
Jos taas on töissä, työterveydestä saa ajan samaksi päiväksi. Ja tietokoneen ääressä istuu koko ajan lääkäri valmiina palvelemaan digipotilaita.
Miten tämä näin voi mennä, että kaikin tavoin hyväosaiset pääsevät lääkäriin suoraan ja ilman asiakasmaksuja?
Työelämän ulkopuolella olevat eli oletetusti sairaimmat ja köyhimmät sen sijaan pääsevät lääkäriin vaikeimmin ja heiltä peritään siitä maksu? Olenko väärässä, jos väitän, että meillä terveimmät käyttävät eniten terveyspalveluita?
Soitin tutkija Hanna Rinteelle, joka tuntee väestöryhmien terveyseroja ja palvelujen saatavuutta. Rinne sanoi, että olen osittain väärässä, sillä kaikkein sairaimmat käyttävät tietenkin eniten terveyspalveluita, etenkin erikoissairaanhoitoa ja kuntoutusta. Mutta erot ovat suuret avopalvelujen saatavuudessa työterveyshuollon ja terveyskeskuksen välillä.
”Tiedetään, että köyhät ovat keskimäärin sairaampia kuin hyvin toimeentulevat, joten on siinä ristiriita, että heille terveyspalvelut ovat heikommin saatavilla”, Rinne sanoo.
Työttömäksi jäätyään ihminen käyttää avoterveyspalveluita alle puolet siitä mitä aiemmin.
Hän on tutkinut, miten työttömyys vaikuttaa lääkärikäynteihin. Työttömäksi jäätyään ihminen käyttää avoterveyspalveluita alle puolet siitä mitä aiemmin. Pitkällä aikavälillä tilanne jonkin verran tasoittuu mutta ei palaa samalle tasolle, vaikka työttömyys ei paranna ihmisen terveyttä.
Työttömien vaikeus päästä hoitoon on heille terveysriski, sillä monet sairaudet olisi tärkeää huomata ajoissa ja pitkäaikaissairauksien hoidon pitäisi olla säännöllistä. Terveyden heikkeneminen vaikeuttaa myös paluuta työelämään.
Itse olen pysyvästi työelämän ulkopuolella, sillä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Minulla on sellainen tunne, että meidän terveytemme ei kiinnosta ketään, koska lääkärissä ei tarvitse käydä edes mittauttamassa työkykyä niin kuin aikaisemmin.
Elämme eri valtiossa, mitä tulee terveyspalveluihin.
Kuuntelen aivan ihmeissäni, kun työssäkäyvät ystäväni kertovat, miten kävivät lääkärissä ”varmuuden vuoksi” tai viikon yskittyään tai jotta saisi reseptillä kosteusvoiteen ja silmätipat hiukan halvemmalla. Puhumattakaan säännöllisistä verikokeista, joilla ikäisteni terveyttä ”seurataan”! Elämme eri valtiossa, mitä tulee terveyspalveluihin.
Työterveyshuollon rakentaminen oli valtavan tärkeä osa hyvinvointivaltion kehitystä.
On tärkeää, että työntekijöiden hyvinvointi kiinnostaa työnantajaa. En ehdota työterveyshuollon lakkauttamista. Mutta jotain vikaa systeemissä on, kun sitä katsoo koko kansan näkökulmasta.
On ymmärrettävä harhaluulo, että Suomessa on maailman paras terveydenhuolto, jos itse näkee siitä vain parhaan osan.
Voisi ajatella, että ei haittaa, jos rahakkaimmat käyttävät paljon palveluita – eihän se ole keneltäkään pois. Mutta nyt on sellainen tilanne, että se oikeasti on muilta pois.
Terveydenhuollossa on työvoimapula, jonka tiedetään pahenevan lähivuosikymmeninä. Koska työntekijöitä on rajallinen määrä, on yhteiskunnalta tuhlausta, että kaikkein terveimpiä houkutellaan palvelujen käyttäjiksi, kun samaan aikaan palveluista on pulaa.
Nykyhallitus vain pahentaa tilannetta toimillaan: yksityislääkärin Kela-korvauksia korotettiin tuntuvasti, kun taas julkisen terveydenhuollon hoitotakuu pidennetään kolmeen kuukauteen kahdesta viikosta.
Toinen huolenaiheeni on, että jakautunut terveydenhuolto on aiheuttanut tilanteen, jossa työssäkäyvät ei tunne julkisia palveluita, vaikka niistä päätetään yhdessä. On ymmärrettävä harhaluulo, että Suomessa on maailman paras terveydenhuolto, jos itse näkee siitä vain parhaan osan. Hyväosaiset kun vielä usein ottavat lapsilleen vakuutuksen, eivätkä vie edes heitä terveyskeskukseen kuin rokotettavaksi.
Auli Viitala
Kirjoittaja on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Korjaus 23.5. klo 15.10. Virkettä ”Mutta jotain vikaa systeemissä on, kun sitä katsoo koko kansan näkökulmasta – etenkin kun valtio maksaa myös ison osan työterveyshuollosta.” lyhennetty. Virkkeen lopusta poistettu virheellinen tieto, jonka mukaan ison osan työterveyshuollosta maksaisi valtio.