Nyt on kaikki nähty.
Tunnustan suoraan, että tämä oli ensimmäinen reaktioni, kun WSOY jokin aika sitten kertoi kustantavansa aitajuoksija Lotta Haralan elämäkerran Ylestä tunnetun Milla Madetojan kirjoittamana.
Uutinen tarkoitti, että Suomen yleisurheiluhistorian parhaista naispika-aitureista kansainvälisesti menestynein ja tilastoissa nopein eli Reetta Hurske on pian ainoa, jonka elämää ei ole kansien väliin tai äänikirjan sulosoinnuiksi koostettu.
Annimari Korte on saanut omansa, ja Nooralotta Neziristä on projekti tulilla.
Kun isoimmat urheilijaan liittyvät otsikot syntyvät intiimiasioita käsittelevistä podcast-keskusteluista urheilu-uransa päättäneen ystävän kanssa, sieltä ei keski-ikäisen rajoittuneessa ajatusmaailmassani enää nousta kilvoittelemaan isoille areenoille vakavasti otettavista asioista.
Yritin miettiä Tero Pitkämäkeä ja Kimmo Kinnusta kasvokkain avaamassa intiimielämäänsä podcast-viidakossa. Ei siitä mitään tullut.
Tuli 11. toukokuuta
Tuli 11. toukokuuta ja Espoo Liikkuu Games Leppävaaran stadionilla. Harala todisti allekirjoittaneen ajatusmaailmoineen olleen koko ajan väärässä.
Aavistuksen liian kovaan myötätuuleen syntynyt aika 12,64 ei ole tilastokelpoinen, mutta sitä lyhyemmässä ajassa ei kukaan suomalainen ole ajanottokennoa pysäyttänyt. Kova urheilutaso, huomiotalous ja some-elinkeino kävelevät Haralassa käsi kädessä.
Hän edustaa Suomea varmasti Rooman EM-kisoissa ja erittäin todennäköisesti Pariisin olympiakisoissa; ulkoratojen MM-statuksen hän kuittasi jo viime kesänä Budapestissa.
Jos joku olisi tätä 2022 – kun urheilija täytti jo 30 – ennustanut, ei tätä oraakkelia olisi moni uskonut. Takana oli sääriluun rasitusmurtuman takia kaksi kokonaista kautta kilpailuitta ja takana lievä, mutta traumaattinen dopingrikkomus, josta urheilija selvisi ennakkotapauksiin peilaten lievin seurauksin. Tästä lukenemme keväällä 2025 lisää.
Historiallinen suoritus
Haralan eteneminen tähän pisteeseen on edellyttänyt Suomen mittakaavassa jopa historiallista suoritusta. Kun ikää oli kertynyt 31 vuotta, lajissa kansainväliseksi ajokortiksi katsottu 13 sekuntia ei ollut alittunut. Kortteen tilanne oli sama, mutta hän ikään kuin aloitti jo lopettamansa uran uudestaan. Harala hakkasi vuosia päätä seinään.
Aidan takaa pilkistäneelle, aina vain vihreämmälle ruoholle hän ei selvästikään nyrpistänyt nenää: datapalvelu Tilastopaja löytää Haralalle kuluneilta 13 vuodelta 10 eri valmentajaa.
Nyt näyttää, ettei olisi lainkaan kannattanut lähteä merta edemmäs kalaan. Harala laatii itse harjoitusohjelmansa, ja elämänkumppani on tärkein tukipilari huippu-urheilun kokonaisuudessa.
Harva muistaa, että Harala juoksi 17-vuotiaana nuorten MM- ja 21-vuotiaana nuorten EM-finaalissa. Lahjakkuusjanalla hän ei sijainnut ihan samassa paikassa kuin Viivi Lehikoinen tai Ella Räsänen, mutta ei toivottoman kaukanakaan.
Kävi päinvastoin
Mutta siinä missä Suomen 2000-luvun arvokisamenestyjien – Mikaela Ingbergin, Tero Pitkämäen, Antti Ruuskasen, Ari Mannion, Arsi Harjun, Tommi Evilän tai Jukka Keskisalon – kehitys on ollut 22-vuotiaiden sarjassa vahvaa, Haralalle kävi päinvastoin.
Harvan pää olisi jaksanut tähän pisteeseen, ja on paikallaan kysyä, olisiko sitkeä ja kunnioitettava satsaus ollut lainkaan mahdollinen ilman kaltaisteni urheilupuritanistien karsastamaa someulottuvuutta, jonka Harala on muuttanut merkittäviksi tuloiksi. Tuskin.
Jollain tasolla Haralan tarina tuo mieleen erinomaisten debyyttiarvokisojensa jälkeen vammakierteeseen ajautuneen, muuten toki hieman toisenlaista urheilijaprofiilia edustavan keihäänheittäjän Lassi Etelätalon.
Hänen uransa huipentui EM-mitaliin 2022. Silloin oli vaikea uskoa, että Lotta Harala ja EM-finaali vajaan kahden vuoden päästä mainittaisiin samassa virkkeessä.