Rovaniemeläinen Sintija Dutka on tehnyt pitkään työtä synnytysdoulana, nyt hän haluaa olla ihmisen tukena elämänkaaren toisessa päässä. Tehtävissä on yllättävän paljon samaa.
– Ajattelen että syntymässäkin kuolema on läsnä. Lapsen odotusaikana olen puhunut monen vanhemman kanssa kuolemasta. Monet ovat kokeneet keskenmenoja, kohtukuolemia tai menettäneet pienen lapsen. Jotkut ovat menettäneen läheisen raskausaikana.
Dutka uskoo, että avoin puhe tekee elämän viimeisista viikoista parempia.
– Elämän merkityksellisyys avautuu ihan uudella tavalla, kun puhutaan kuolemasta. Ja tuohan se rauhaa, kun puhutaan käytännön asioiden hoitamisesta ja samalla yhdessä jaetaan niitä pelkoja tai kaikkia mahdollisia tunteita, joita kuoleva käy läpi. Kuolindoulalla ei ole kiire minnekään.
Kuolindoulia kouluttaa yksityinen koulutuksentarjoaja Lohtu Akatemia, josta saa sertifikaatin noin puolen vuoden mittaisten opintojen päätteeksi. Yksityisyrittäjänä toimiva kuolindoula hinnoittelee itse palvelunsa.
Hyvinvointialueilla uskotaan oman saattohoidon laatuun
Kuolindoula ei tee hoitotyötä, vaan keskittyy kuuntelemaan kuolevan ihmisen toiveita ja pelkoja, ja tukee myös omaisia. Julkisessa terveydenhuollossa kuolindoulan työhön suhtaudutaan periaatteessa positiivisesti.
Asia on siinä määrin uusi, että esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella ei vielä ole kuolindoulan avusta kokemuksia. Ikääntyvien vastuuyksikön johtaja Rita Oinas ajattelee, että kotona kuoleville kuolindoulasta voisi olla hyötyä.
– Työntekijämme tekevät hyvää saattohoitoa yksilöllisesti ja siinä on keskeisenä osana puhuminen kuolevaa lähestyvän ihmisen ja omaisten kanssa. Tulevaisuudessa kotisaattohoito kuitenkin yleistyy ja silloin yksilöllisille palveluille voi olla kysyntää.
Samoin ajattelee palliatiivisen keskuksen ylihoitaja Satu Laine Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
– Ihminen tulee usein sairaalaan vasta elämänsä viimeisiksi päiviksi. Sitä ennen hän on kotona ja ajattelen, että siellä kuolindoula voisi olla tarpeen. Monilla omaisilla on riittämättömyyden tunnetta kuolevan ihmisen kohtaamisessa ja siinä kuolindoula voisi auttaa sekä kuolevaa ihmistä että omaisia.
Useimmilla hyvinvointialueilla toimii myös joukko vapaaehtoisia, jotka tarjoavat aikaa ja lohtua kuolevalle.
Helsingin seniorikeskusten johtaja Maritta Haavisto arvostaa heidän panostaan.
– Saattohoidon osaaminen ja sen kehittäminen on ollut meille tärkeä asia jo monta vuotta. Asumispalveluissa kuolevan asiakkaan luona ovat paitsi oma tuttu henkilökunta, myös läheiset ja tarvittaessa vapaaehtoiset. Panostamme ensisijaisesti oman henkilöstömme saattohoito-osaamiseen ja sen kehittämiseen.