Brasilian kaakkoisosien sademetsien häviäminen on edennyt jo niin pitkälle, että se ruokkii itse itseään, ja samalla ilmastonmuutosta. Näin sanoo Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen professori Markus Kröger, joka on perehtynyt erityisesti Brasilian tilanteeseen.
Kyseessä on niin sanottu ekologinen keikahduspiste, jossa tuhoisa kehitys voimistaa itseään, eikä pahasti hävitettyä metsää voida enää palauttaa.
– Kun katsoo kaakkoisosaa Amazonin sademetsästä, tai eteläosaa, sehän on jo mennyt ohi keikahduspisteestä. Näiltä alueilta tulee enemmän päästöjä metsänpolton ja hakkuiden vuoksi kuin metsä sitoo, Kröger sanoo.
Sademetsä on kadonnut ja alue on muuttunut savanniksi. Keskellä Amazonian aluetta on aivan aavikkomaisia alueita, sillä metsien kadottua ohut multakerros on voinut huuhtoutua pois sateiden mukana, Kröger kertoo.
– Tutkimuksissa on todettu, että mitä enemmän metsää hakataan, se vaikuttaa lineaarisesti siihen, että sateet pienenevät. Ilmasto laajalla alueella muuttuu heti, jos vähänkin hakataan. Esimerkiksi Itä-Bolivian hakkuut ovat heikentäneet jo sateita muualla Bolivian Amazonilla. Ja mitä isommat alueet ovat, sitä isommat ovat vaikutukset.
Kun sademetsä on kadonnut, tilalle tulee aavikkoa tai ruohikkoa. Metsää on hyvin vaikea enää palauttaa. Tällainen maasto ei sido hiiltä ilmakehästä, kuten tiheä sademetsä. Se ei siis estä ilmastonmuutosta.
Kuivuuskaudet heikentävät puustoa
Hakkuut eivät ole ainoa Brasilian sademetsien uhka. Ilmastonmuutos on voimistanut Etelä-Amerikan kuivuuskausia niin, etteivät puut enää kestä niitä.
Tiedesivusto PNAS julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jonka mukaan kolmasosa Amazonian alueen luonnosta toipuu aiempaa huonommin poikkeusoloista. Seurauksena on, että entinen sademetsäalue on muuttumassa kuivaksi maaksi, joka on myös ilmastopäästöjen lähde.
Amazonian sademetsäalueella on koettu viime vuosina poikkeuksellisen rajuja kuivuuskausia. Professori Krögerin mukaan suurin syyllinen niihin ovat kasvihuonepäästöt, jotka ovat saaneet myös El Niño -sääilmiön vaikuttamaan ankarammin ja Atlantin valtameren ylilämpenemään. Sen lämpötilan nousu on ylittänyt hurjimmatkin ennusteet.
– Ilmastotutkijathan ovat kauhuissaan, Kröger kuvailee.
Viime viikkoina Brasiliaa on vaivannut valtava tulva. Metsäkato pahentaa senkin tuhovoimaa. Tulvavesi imeytyisi luonnonmetsän maaperään, mutta koska metsä on korvattu esimerkiksi soija-, riisi- ja eukalyptusviljelmillä, vesi pysyy maan pinnalla, sanoo biologi Jaqueline Sordi uutistoimisto AFP:lle.
Ihmiskunnan kohtalonkysymys
Amazonian aavikoituminen on tässä vaiheessa vielä paikallista. Tutkijat pohtivat kuitenkin, onko se jo niin laajaa, että se on kokonaisuudessaan saavuttanut keikahduspisteen, jonka jälkeen sitä ei voi enää pysäyttää.
Osa tutkijoista on tätä mieltä, Kröger ei itse halua ottaa kantaa.
– Siinä puhutaan niin isoista kohtalonkysymyksistä ihmiskunnalle, että kaikki varovaisuus on syytä ottaa huomioon.
Ilmastotutkijat ovat kartoittaneet 5–10 maapallon ilmaston kriittistä pistettä. Niiden heikkeneminen johtaisi dominoefektiin, mikä romahduttaisi ilmaston globaalin tasapainotilan ja käynnistäisi entistä nopeamman lämpenemisen ja häiriintymisen.
Amazonia on yksi niistä. Muita ovat esimerkiksi napajäätiköt sekä Pohjois-Atlantin kiertoliike, johon Golf-virta kuuluu.
YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n tutkijat ovat arvelleet, että vuonna 2100 maapallon ilmasto olisi lämmennyt 2,5–3,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Kröger painottaa, että lämpeneminen tuskin pysähtyisi siihen.
Tässä tilanteessa laukeaisi niin monta keikahduspistettä, että lämpeneminen vain kiihtyisi. Esimerkiksi Amazonin keikahduspisteen ohi mennään kun lämpötila nousee yli 1,5 astetta, ja tämä ollaan juuri ylittämässä, hän sanoo.
Lopputulos voisi olla, että seuraava tasapainotila saavutettaisiin vasta, kun ilmasto olisi lämmennyt vaikkapa 18 astetta, Kröger puuskahtaa. Tällainen ilmasto oli dinosaurusten aikana, jolloin Grönlannissa kasvoi sademetsää.
Mitä ensimmäiseksi pitää tehdä?
Tutkijoilla on hyvin tiedossa, mitä Brasilian ilmaston pelastamiseksi pitäisi tehdä, Kröger kertoo.
Kuivuuden lieventämiseksi maassa pitäisi olla yhtenäinen metsäpeite, joka ulottuisi Atlantin rannikolta sisämaahan. Mereltä tulee kosteutta, mutta se ei etene sisämaahan, jos metsä on poistettu. Näin on tilanne laajoilla alueilla.
Brasiliassakin ilmaston tilasta tietoiset ihmiset haluaisivat, että kriittisiä alueita metsitettäisiin välittömästi. Näin ei kuitenkaan tapahdu huolimatta siitä, että maassa on nyt ilmastoasioihin myönteisesti suhtautuva presidentti Lula da Silva.
Brasilian parlamentissa maatalousbisneksen edustajat ovat niin voimakkaasti edustettuina, että he voivat estää metsityksen puolustaessaan suurmaanomistajien karja- ja soijaplantaaseja.
– Siinä on niin isot agribisnesintressit. Tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta poliittista tahtoa ei löydy, Kröger kuvailee.
Toinen suuri ongelma ovat tahallaan sytytetyt metsäpalot, joiden laajuus on alkuvuoden aikana ollut suurin kahteen vuosikymmeneen. Palojen avulla sademetsä hävitetään, jolloin tilalle perustetaan uusia karjatiloja.
Brasiliassa on ympäristöpoliisi, jonka tehtävänä on estää laittomia polttoja. Poliisin määrärahoja on kuitenkin suurmaanomistajia edustavien kansanedustajien tahdon mukaisesti leikattu rajusti. Leikkausta vastustavat ympäristöpoliisit ovat olleet kuukausien ajan lakossa, ja metsien viranomaisvalvonta on kärsinyt pahoin.
Kröger muistuttaa, että Brasilian hallituksessa on ilmastoasioita tuntevia poliitikkoja. Heidän voimansa ei kuitenkaan nyt riitä ja he tarvitsisivat ulkomaista tukea sademetsien ja siten myös ilmaston pelastamiseen.
Kröger harmittelee, että näistä ihmiskunnan kannalta keskeisimmistä kysymyksistä keskustellaan tällä hetkellä vain vähän.
– Valitettavasti esimerkiksi sodat ja muut vievät huomion, eikä keskitytä näihin, mitkä ovat tavallaan vielä tärkeämpiä asioita ihmisten tulevaisuuden kannalta, hän kiteyttää.
Lähde: AFP