Voi vain arvailla, olisiko sulkapalloilija Kalle Koljonen, 30, lähdössä tänä kesänä edustamaan Suomea Pariisin olympialaisiin, mikäli hän ei olisi alle kouluikäisenä riehunut kentän laidalla isänsä sulkapalloharjoituksissa. Jo toista kertaa viiden renkaan kisoissa nähtävä sulkapalloilija muisteli torstaina Radio Suomen Urheiluillassa nauraen, miten hän 25 vuotta sitten päätyi lajin pariin.
– Olin aika rasavilli ja vaan riehuin siellä, eikä faija pystynyt keskittymään omaan pelaamiseensa samaan aikaan, kun minä siinä juoksentelin. Sitten hän näki, että siellä oli sellainen minisulkkis samaan aikaan. Hän laittoi minut sinne, niin pystyi keskittymään omaan pelaamiseensa, Koljonen kertoi.
– Pari kertaa kävin siellä, ja minisulkkisohjaajat näkivät, että minulla silmä-käsikoordinaatio toimi ja osuin palloon aika hyvin. Sitten he kyselivät, kiinnostaisiko lisää. Sitten sitä oli pari kertaa viikossa, ja siitä se lähti.
Olympiavalinnasta syntyi kiistaa
Vaikka lahjakkuus ja harjoittelu ovat tehneet Koljosesta Suomen huipun, aivan itsestään selvää hänen pääsynsä tämän vuoden olympialaisiin ei ollut. Edustajan valinnasta syntyi keväällä pientä kiistaa, sillä Suomella on kisoissa sulkapallossa yksi maapaikka mutta kaksi valintakelpoista urheilijaa. Koljosen lisäksi myös 21-vuotias Joakim Oldorff oli ehdolla kisoihin.
Olympiarankingissa Koljonen oli aavistuksen Oldorffia korkeammalla, mutta Oldorff eteni EM-kisoissa välieriin. Lopulta Olympiakomitea vahvisti Suomen Sulkapalloliiton ehdotuksen Koljosen valitsemisesta.
Radio Suomen Urheiluillan haastattelussa Koljonen kertoi, että ilmassa oli stressiä ja epätietoisuutta, kun urheilijat joutuivat vastausta odottamaan.
– Eihän se ole optimaalista valmistautumista, että on kysymysmerkkejä takaraivossa koko ajan alitajunnassa. Se on vaikeaa.
Siitä huolimatta Koljonen oli luottavainen siihen, että hänet valitaan.
– Tiimini sanoi, että luota tähän prosessiin, mennään sen mukaan, että ollaan menossa Pariisiin, ja sillä tavalla treenataan, Koljonen sanoi mutta piti myönteisenä sitä, että Suomella olisi kaksi valintakelpoista urheilijaa.
Rankingissa huomioidaan kultakin kilpailijalta 10 parasta tulosta. Jo ennen karsintojen alkamista Koljonen oli päättänyt, että hän kiertää olympiavuonna kilpailuita vähemmän ja harjoittelee enemmän. Koljonen pohti, että ero kotimaan kovimpaan kilpakumppaniin olisi voinut olla rankingtaulukossa suurempi, jos hän olisi kilpaillut enemmän.
– Jotkut urheilijat, jotka kisaavat näitä olympiakarsintoja, kisaavat melkein 30 kisaa. Sitten kun he vihdoin ovat päässet olympialaisiin, he ovat henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Ja kun tulee se oikea aika pelata olympialaisia, he ovat ihan finito (suom. lopussa), ja kaikki on annettu jo, että päästiin sinne. Päätin jo ennen olympiakarsintaa, että minä en halua tehdä sitä virhettä.
Pariisissa kaikki ei ole enää ihan uutta
Tokion olympialaisissa kesällä 2021 Koljonen voitti avausottelunsa, mutta taival päättyi alkulohkon toiseen peliin, jossa hän taipui olympiakultaa kisojen päätteeksi juhlineelle Tanskan Viktor Axelsenille. Koljonen muistelee kisojen olleen ”unelmien täyttymys”. Kokemuksesta ainutlaatuisen teki myös se, että koronapandemian vuoksi pelit pelattiin ilman yleisöä.
Tuleva reissu Pariisin on aiemman kokemuksen perusteella helpompi.
– Tietää mitä odottaa. Olympiakylä ja kaikki eivät ole enää uutta ja ihmeellistä. Tietenkin on eri paikkakunta ja muuten, mutta kyllä se on helpompi lähteä sinne. Plus tässä kun on pari vuotta vanhempi ja kokeneempi. Olen luonteeltani aika rento, joten en silloinkaan, kun oli ekat kisat, antanut asioiden niin paljoa häiritä.
Toukokuun lopussa, jolloin h-hetkeen oli vielä kaksi kuukautta, Koljonen ei jännittänyt tulevaa kisareissua. Tavoitteet olivat kuitenkin jo tiedossa.
– Laitoin Tokion jälkeen tavoitteeksi, että pääsisin ainakin lohkosta läpi. Sitten olisin 16 parhaan joukossa. Siitä olisin todella tyytyväinen, Koljonen sanoi.
