Suomalaiset ovat huonoja pukeutujia, tuulipukukansaa.
Tarina saa vaatesuunnittelija Ervin Latimerin irvistämään. Hän on kuullut sen töissään kerta toisensa jälkeen. Latimerin mielestä suomalaisten tyylissä ei ole mitään vikaa.
Päinvastoin, hän on nähnyt kotikaupungissaan Helsingissä aina verkkapukujen ja harmaan kansan sijaan omalaatuista uskallusta.
– Emme välttämättä ole kaikkein trenditietoisinta kansaa, mutta meidän vahvuutemme on se, ettemme myöskään välitä trendeistä niin paljon, Latimer sanoo.
Suomesta löytyy suunnittelijan mielestä enemmän säröä, outoutta ja alakulttuureja kuin vaikka Tukholmasta tai Kööpenhaminasta. On hevareita, gootteja ja animen inspiroimaa tyyliä, hän listaa.
– On tinkimättömyyttä siitä, keitä me olemme. Emme kuitenkaan usein muista myöntää sitä itsellemme, Latimer pohtii.
Muotisuunnittelija on huomannut, että suomalaiset suhtautuvat omaan pukeutumiseensa häveten ja anteeksi pyytelevästi. Monesti uusia ihmisiä kohdatessa keskustelu alkaa siitä, että vastapuoli pahoittelee asuvalintaansa.
– Minulla on nyt vain vähän tällaista päällä, toivottavasti et ihmettele, en minä aina näytä tältä…
Oletus on, että ammattinsa takia Ervin Latimerin huomio kiinnittyy aina vaatteisiin. Ihmiset pelkäävät, että hän skannaa ja tuomitsee, Latimer kertoo. Se ei pidä paikkaansa.
– En minä päivät pitkät päässäni hauku sitä, mitä ihmisillä on päällä. Emmehän me oleta, että kokitkaan joka paikassa pohtisivat, osaatko kokata vai et.
Tavallaan muotisuunnittelija ymmärtää pelon. Populaarikulttuurissa ammatti on lähes poikkeuksetta esitetty tuomitsemassa toisten pukeutumista. Hänenkin oletetaan olevan Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan raadollisesta maailmasta, tai vähintään Muodin huipulle -ohjelman tasoinen arvostelija.
Mielikuva on turhauttava. Ei muotisuunnittelijan työhön ensisijaisesti kuulu stailaus tai henkilökohtainen tyyli, Latimer kertoo. Pikemminkin työ on siluettien ja muotojen työstämistä. Silti muotisuunnittelijoita pyydetään joka vuosi arvostelemaan toisten pukeutumista myös mediaan.
Latimeriakin on pyydetty. Päätös kieltäytyä on ollut tietoinen, hän ei halua jatkaa omasta mielestään seksististä perinnettä.
– Onneksi se on jo poistunut, mutta Suomessa oli ihan salonkikelpoista ja kansan herkkua arvostella, miten huonolta joku näyttää tai miten homssuiselta. Minua ei ainakaan kiinnosta haukkua naisia koko valtakunnan edessä.
Ääntään 36-vuotias Latimer käyttää mieluummin muuhun, esimerkiksi sukupuolettoman ja sallivamman muodin edistämiseen.
Aktivismia vaatteiden avulla
Latimer haluaa Latimmier-brändillään kyseenalaistaa vaatteiden sukupuolittuneisuutta ja rikkoa normeja.
Urallaan hän on onnistunut esimerkiksi tekemään sukupuolettoman malliston marketteihin ja on puhunut myös vähemmistöjen aseman puolesta muodin kentällä.
Muoti on Ervin Latimerille iso asia. Se on työkalu, jonka avulla puhua asioista, johon sanat eivät riitä. Toisaalta myös työskentely muodin kentällä tarjoaa tilaisuuden kyseenalaistaa normeja ja luoda monimuotoisempaa maailmaa.
Muotisuunnittelijana hän on esimerkiksi varmistanut, että vaatteiden malleina nähdään muitakin kuin laihoja, valkoisia suomalaisia.
Aihe on Latimerille tärkeä. Hän kuuluu itsekin vähemmistöön ja on toiminut esimerkiksi Ruskeat tytöt ry:n perustajajäsenenä.
– Opin, että jos saan itse varpaan johonkin oven väliin, niin sitä ei raoteta vain itselle vaan myös muille kaltaisille. Ehkä jopa muille, jotka ovat vielä marginaalisemmassa asemassa.
Usein Latimerin julkiset puheenvuorot ovat silti liittyneet juuri sukupuoleen tai representaation tärkeyteen.
– Olen tehnyt sen valinnan, että kannattelen tällaisia arvokysymyksiä näkyvästi. Usein arvot ovat sitten se ainoa asia, mistä saan puhua, hän huokaa.
Nykyään muotisuunnittelija toivoo, että häneltä kysyttäisiin joskus myös jostain muusta. Aktivismi yhä läsnä Latimerin töissä, mutta ei ainoa asia hänessä suunnittelijana.
Työ representaation saralla ei ole valmis, mutta aktivismi on myös kuluttavaa. Joskus Latimer haluaisi olla vain muotisuunnittelija, joka puhuu väreistä ja muodoista – työn käytännöstä.
Tai vaikka uudesta pestistään muodin käytänteiden työelämäprofessorina Aalto-yliopistossa.
Halu opettaa kaltaisia
Opettamisen ilo löytyi taannoin Tanskassa, kun Latimer työskenteli Heliot Emil -muotibrändin suunnittelutiimin vetäjänä. Tiimin ja harjoittelijoiden ohjaaminen ja opettaminen olikin yllättävän mielekästä.
Toisaalta halu opettaa kumpuaa myös omista opiskelukokemuksista Metropoliassa ja Aalto-yliopistossa. Muodin opiskelijana Latimerilla oli kysymyksiä, joihin opettajat eivät osanneet vastata.
– Toivon, että pystyn itse vastaamaan kaltaisilleni opiskelijoille niihin kysymyksiin. En itse saanut sellaisia vastauksia, joita olisin toivonut.
Halu opettaa on myös tunteellinen asia. Latimer haluaa pitää huolta siitä, että yhä useampi, erilaisista taustoista tuleva opiskelija tulee ymmärretyksi ja saa parhaat mahdolliset valmiudet muotialalle.
Vaikka muotialalla toimiminen ei välttämättä vaadi muodollista koulutustaustaa, on se Latimerille silti tärkeä asia. Yhteinen koulutuspohja takaa tietyn ammattitaidon ja asiantuntijuuden, yhteisen kielen muiden alan ihmisten kanssa.
Nykyään muodin asiantuntijoina voidaan pitää myös esimerkiksi muusikoita tai näyttelijöitä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen muusikko Pharrell Williams valittiin luksusbrändi Louis Vuittonin miesten muodin luovaksi johtajaksi viime vuonna.
Ervin Latimer toivoisi, että muotikenttä heräisi myös keskustelemaan asiantuntijuuden käsitteestä. Mikä on oikea tausta muodin asiantuntijatehtävään, kuten luovaksi johtajaksi, ja voisiko muitakin pestejä muotialalla arvostaa enemmän?
– Sellaista huippumuotitaloa ei Euroopasta löydy, jossa ei olisi suomalaisia töissä. Me emme välttämättä edes tajua, kuinka taitavia ihmisiä täällä on, koska he eivät ole juuri siellä luovan johtajan paikalla.
Toisaalta työtä on myös koko muoti-käsitteen uudistamisessa. Sitä Latimer haluaisi ravistella ja uudistaa.
Muoti isolla M:llä
Vaikka muodin seuraamisesta on tullut valtavirtaa, ihmiset eivät silti arvosta muotia.
Suomi pitää itseään design-maana, mutta käsite yltää lähinnä Aalto-maljakoihin ja arkkitehtuuriin, Ervin Latimer sanoo.
– Asiantuntijat kertovat, mistä Muumi-mukista kannattaa maksaa tuhansia euroja, mutta sama logiikka ei yllä muotiin saakka, hän ihmettelee.
Jostain syystä muoti on suomalaisille vieras ja myös vieroksuttava asia. Suunnittelija kokee, että moni suomalainen ajattelee, ettei muoti isolla M:llä kuulu tavalliselle kansalle.
Latimerin mielestä ihmisten ajatuksissa on kahtiajako käyttövaatteen ja muodin välillä, eikä niiden väliselle janalle mahdu muuta kuin ääripäät.
– Käyttövaatteen tulee olla mielellään mahdollisimman edullinen, ja oikeastaan rahan käyttäminen arkivaatteisiin nähdään leveilynä. Ja sitten ovat punaisten mattojen vaatteet, joita käytetään Emma-gaaloissa.
Muotisuunnittelija toivoisi, että suomalaiset ymmärtäisivät muodin kuuluvan kaikille, myös arjessa. Samalla tavalla kuin lamppuja tai huonekaluja voi ostaa laadukkaampia, myös vaatteisiin voi sijoittaa.
Latimer tiedostaa työssään myös sen, ettei kaikkien ole mahdollista käyttää rahaa muotiin. Silti hän toivoisi, että ne, joilla on varaa valita, tekisivät kestävämpiä valintoja 15 euron farkkujen sijaan.
Latimerista on onni, että nuoret ovat alkaneet herätä muodin maailmaan. Monelle nuorelle merkkivaate on juuri sijoitus, josta voi pitää huolta ja jonka voi halutessaan myydä eteenpäin.
– Onneksi meillä on nuori sukupolvi, joka ymmärtää. Nuoret luovat tänne uskon parempaan.
Ehkä jatkossa suomalaiset tunnetaankin tuulipukujen sijasta hieman paremmista arkivaatteista ja myös vaatemuotoilusta.