Nathalie Blomqvist. Eveliina Määttänen. Camilla Richardsson. Alisa Vainio. Sara Lappalainen. Ilona Mononen.
Suomalaisessa yleisurheilussa kuplii tällä hetkellä ilmiö, johon moni havahtuu tosissaan ensi viikolla alkavissa Rooman EM-kisoissa. Jo ilman EM-voittoaan puolustavaa Topi Raitastakin kestävyysjuoksusta voidaan puhua määrällisesti EM-kisojen tasokkaampana lajiryhmänä. Nimenomaan naisten ansiosta.
Blomqvist, Määttänen, Richardsson ja Lappalainen ovat urheilijoita, jotka kaikki ovat todistaneet olevansa vähintään top8-tasoa eli pistesijaan kykeneviä suomalaisia lajeissaan. Vainion potentiaali on kova. 20-vuotias Mononen lähestyy vinhaa vauhtia Euroopan kärkeä.
Vielä mielenkiintoisinta on se, että heistä Richardsson, Määttänen, Blomqvist ja Mononen ovat vaihtaneet päälajia aikuisiällä.
Huiman vireen löytänyt Blomqvist paransi torstaina 33 vuotta vanhaa 3 000 metrin Suomen ennätystä peräti yhdeksällä sekunnilla aikaan 8.32,23. Viikon päästä Rooman EM-kisojen avauspäivänä hän juoksee hyvistä sijoista 5 000 metrillä.
Camilla Richardsson
Richardsson tunnettiin aiemmin 3 000 metrin estejuoksijana, joka koki kyseisellä matkalla peräti kolmet MM-kisat. Suomen kaikkien aikojen tilastossa hän on kakkonen (9.35.27).
30-vuotias Richardsson on kuitenkin löytänyt 5 000 metrin ja 10 000 metrin kautta päälajikseen maratonin. Siinä hän on jo SE-nainen (2.24.38) ja potentiaalinen EM-mitalisti.
Eveliina Määttänen
Määttänen oli monta vuotta hyvä kansallinen tason 400 metrin aituri, mutta ei kokenut lajissa koskaan aikuisten arvokisoja.
Kaksi vuotta sitten 26 vuoden iässä hän vaihtoi 800 metrille, jossa hän on yltänyt jo MM-välieriin ja on vain 33 sadasosan päässä Suomen ennätyksestä (1.59,41). Hän kamppailee Roomassa EM-finaalipaikasta.
Nathalie Blomqvist
Vuonna 2001 syntyneen Blomqvistin päälajina on pidetty 1 500 metriä, mutta suunnitelmat ovat muuttuneet yhden 5 000 metrin kisan perusteella kertarysäyksellä. Hän paransi huhtikuussa ennätystään rutkasti (14.59,70) aivan Suomen ennätyksen tuntumaan. Näkymä on hurja.
Ilona Mononen
Monosen päämatka saattaa olla 5 000 metrin sijaan 3 000 metrin esteissä, jossa Lahden Ahkeran urheilija on alittanut heti EM-rajan ja jahtaa Roomassa loppukilpailupaikkaa.
Hän tuo suomalaisittain näivettyneelle matkalle kaivattua piristystä.
Epäonnistumisia
Suomalaisista naiskestävyysjuoksijoista Nina Holmén juhli 50 vuotta sitten 3 000 metrin sileän Euroopan mestaruutta. Suomella on ollut 1990-luvulla ja 2000-luvulla Riina Tolosen, Elina Lindgrenin, Ulla Tuimalan ja Oona Kettusen kaltaisia juniorimenestyjiä, joista yhdestäkään ei saatu kansainvälisen tason aikuishuippua.
– Siinä vaiheessa, jossa on siirrytty aikuisten puolelle, on epäonnistuttu pahasti. Nyt kohtalaisen pienestä materiaalista on saatu urheilijoita kohti Euroopan huippua, kestävyysjuoksuasiantuntija Janne Ukonmaanaho tiivistää muutoksen.
Nathalie Blomqvistia ja pitkään kestävyysjuoksijoita valmentanut Tom Andtbacka ei halua yleistää, mutta sanoo, että hyvin nuorille naisjuoksijoille on teetetty liian aikaisin liian kovaa harjoittelua.
– Junioriurheilijalle on yritetty saada aikuisen naisen harjoittelua. Sitä nuoren naisurheilijan keho ei kestä. Harjoittelua pitää rakentaa pikku hiljaa, jotta juoksija pysyy kasassa.
Nuoren urheilijan tärkeä kysymys
Ukonmaanahon mukaan uuden buumin taustalla ovat oikeantyyppiset henkilökohtaiset valmentajat.
Andtbacka muistuttaa intohimoisten valmentajien aiemmasta merkittävästä kokemuksesta joko huippu-urheilijana tai valmentajana. Määttästä valmentaa slovenialainen Jan Petrac, Richardssonia Jukka Keskisalo ja Lappalaista Ari Suhonen.
Urheilijat pääsevät nauttimaan erilaisista asiantuntijapalveluista. Lisäksi juoksijat ovat kansainvälistyneet. Harjoitteluolosuhteita ja kovia kisoja haetaan ulkomailta.
Vaikka sana motivaatio kuulostaa huippu-urheilussa itestäänselvyydeltä, Andtbacka korostaa, että kaikki lähtee urheilijan kovasta sisäisestä palosta.
Andtbacka toimi Blomqvistin ryhmävalmentajana lukioaikoina. Lukion päätyttyä nuori urheilija esitti kysymyksen, joka kertoi, että tämä on tosissaan.
– Hän kysyi, osaatko viedä minut kansainväliselle huipulle. Vastaukseni oli, että en, mutta yhdessä voimme onnistua, Andtbacka kertoo.
Huipulle tähtäävän urheilijan pitää hyväksyä kova sitoutuminen.
– Lisäksi luottamus urheilijan ja valmentajan välillä pitää olla täysin ongelmaton ja läpinäkyvä. Urheilijan pitää luottaa siihen, että valmentaja tekee kaikkensa kehityksen eteen. Valmentajan pitää luottaa siihen, että urheilija sitoutuu sovittuun työhön.
Jättipaukku Roomassa?
Mistä sitten johtuu, että niin moni nainen suomalaisen kestävyysjuoksun huipulta on löytänyt viime vuosina parhaimman matkansa aivan muualta? Ukonmaanaho sanoo, ettei kyse ole minkäänlaisesta järjestelmällisestä ohjaamisesta, vaan palaa oikeanlaisiin urheilija-valmentaja-pareihin.
– Valmentajat ovat haarukoineet yhdessä urheilijan kanssa, mitkä ovat kunkin urheilijan vahvuudet. He ovat lähteneet viemään toimintaa siihen suuntaan, mikä olisi todennäköisesti paras matka kyseiselle yksilölle. Esimerkiksi Blomqvistille, joka kehittyy myös 1 500 metrillä, on hyvä, että hänelle on otettu 5 000 metriä mukaan. Koko ajan kestävyys tarttuu nopealla vauhdilla.
– Camilla juoksi pitkään esteitä, mutta totesi, ettei siinä ihan riitä. Hän on ollut pidemmillä matkoilla, joten hän hyppäsi vitosen ja kympin kautta maratonille, josta löysi ominaisuuksiensa kannalta parhaimman matkan.
Blomqvistilla itsellään 5 000 metriä ei ollut alun perin suunnitelmissa tähän kesään lähdettäessä. Roomaan hän on asettanut kunnianhimoisen mutta realistisen tavoitteen.
– En ajatellut, että tuo kisa menisi noin hyvin. On kiva lähteä arvokisoihin niin, että voi pärjätä siellä eikä vain olla mukana. Veikkaan, että voin parantaa tuosta kymmenen sekuntia. Olisi siistiä sijoittua pistesijalle, Blomqvist kertoo.
Naisten 5 000 metriä huipentaa EM-kisojen avauspäivän iltaosion. Ukonmaanaho pitää 23-vuotiasta juoksijaa todellisena jokerikorttina.
Blomqvistin kilpailuetuna on 1 500 metrin tausta.
– Jos mennään vähänkään hiljempaa, suurin osa on kestävyyskoneita, joilla ei ole yhtä hyvää 1 500 metrin taustaa. Kiritykeistä hän tulee taistelemaan pääsystä viiden parhaan joukkoon.
Blomqvistilla on hyvät mahdollisuudet myös silloin, jos pidetään kovaa matkavauhtia.
– Missä hänen potentiaalinsa oikeasti on, sillä hän on juossut vain yhden vitosen kisan? Jos se onkin 14.45, hänet lasketaan saman tien mitaliehdokkaaksi. Pitää antaa nuorelle urheilijalle aikaa, mutta siinä on paljon yllätysmahdollisuutta, Ukonmaanaho linjaa.
Korjattu klo 13.36: Tom Andtbackan sukunimi.