Runsaan puolen vuoden ajan liikennöinyt pikaraitiovaunulinja 15 ärsyttää osaa linjan varrella asuvista. Syynä on melu.
Espoon Leppävaarassa asuva Irene Jaakkola on yksi heistä, jotka kärsivät pikaratikan aiheuttamasta kirskunnasta.
– Stressitaso on aivan tapissaan. Yleensä yöt täytyy nukkua korvatulpat korvissa.
Hoiva-alalla työskentelevä Jaakkola joutuu turvautumaan korvatulppiin myös vapaapäivinään. Hän kokee, ettei edes kahvia voi juoda parvekkeella melun takia.
– Se on korvia vihlovaa, kimeää, pitkäaikaista kirskuntaa. Se todella menee tuonne pään sisälle.
Melu tulee Jaakkolan mukaan kotiin myös ikkunoiden takaa.
– Tässä ne monesti kiihdyttävät. Ääni on erilainen kuin liikenteessä. Se kuuluu semmoisena jumputuksena ja jytinänä.
Jaakkola ja hänen kertomansa mukaan myös naapurit ovat huomanneet, että kaikki ratikat eivät kirsku. Hän epäileekin, että linjalla liikennöi ”vääriä” vaunuja.
Pikaratikan raiteita on rasvattu kirskumisen vähentämiseksi, ja Jaakkolan mukaan melu on pienempää rasvauksen jälkeen. Hän toivookin, että kiskoja rasvattaisiin päivittäin tai joka toinen päivä.
Ratikoiden aiheuttamasta melusta keskustellaan myös sosiaalisessa mediassa.
Kaarrekirskunnasta eniten palautetta
Kaupunkiliikenteeseen on tullut tämän vuoden aikana enemmän palautetta pikaratikasta kuin kantaratikasta: lähes 60.
– Palautteet liittyvät ensisijaisesti ilmameluun, joka aiheutuu kaarrekirskunasta. Muutama palaute on tullut tämän vuoden aikana, lähinnä talviaikaan runkomelusta eli tärinästä, joka saattaa välittyä maata pitkin, sanoo yksikön johtaja Artturi Lähdetie Kaupunkiliikenteestä.
Hän kertoo, että äänten vähentämiseksi on tehty monenlaisia toimenpiteitä ja suunnitteilla on myös uusia. Tähän mennessä on kokeiltu kaarteiden rasvausta ja ajonopeuksien sovittamista.
Eniten yhtiötä kiinnostaa kuitenkin juurisyy sille, mistä melu johtuu.
– Tällä viikolla tehdään erityyppisiä mittauksia, joilla pystytään yksilöimään tarkemmin melun lähde. Liittyykö melu vaunun kaarteessa tapahtuvaan kiskon ja vaunun pyörän väliseen rajapintaan vai johonkin muuhun. Näin osattaisiin vielä paremmin kohdentaa toimenpiteitä oikeaan paikkaan.
Raitiovaunuliikennettä on ollut Helsingissä jo 130 vuotta. Lähdetien mukaan raitiovaunujen äänien ei pitäisi oleellisesti erota pikaraitiovaunujen äänistä.
Kaikkien raitiovaunujen liikennöinnistä syntyy kolmenlaista ääntä.
- Runkomelu tai tärinä, joka välittyy maata pitkin. Tämä kuuluu esimerkiksi asuntojen sisällä.
- Kaarremelu, joka jakautuu laipan ja ajopinnan aiheuttamaan meluun. Laipan aiheuttama melu on vähän kuin raapivaa ääntä.
- Ajopinnan melu on viheltävää, korkeataajuisempaa ääntä.
Lähdetien mukaan melun esiintyminen vaihtelee paljon ja riippuu esimerkiksi siitä, minkälainen vaunu on kyseessä, vaunun pyörän kulumasta ja kaarregeometriasta.
Kaikkein eniten vaikuttaa keli. Mitä kuivempaa on, sitä enemmän melua, koska raiteilla ei ole kosteutta eikä vettä voitelemassa.
Kokemuksista oppia jatkosuunnitteluun
Linjan 15 kokemuksista on otettu oppia ja niitä hyödynnetään Kruunusiltojen liikennöinnin aloittamisessa ja varmasti myös mahdollisen Vantaan ratikan suunnittelutyössä.
Lähdetien mukaan rasvaukseen kiinnitetään vielä enemmän huomiota esimerkiksi Kalasataman raitiolinjan koeajossa.
Kaupunkiliikenne tutkii myös käytössä olevan pyöräprofiilin soveltuvuutta ja todennäköisesti se muutetaan. Tämän toivotaan vaikuttavan melutasoon merkittävästi.
Lähdetie pohdiskelee, että ratikkaliikenteen ääniin on osin totuttu niissä kaupunginosissa, joissa ratikoita on kulkenut, mutta pikaratikan kohdalla voi olla toisin.
– Pikaratikka on liikennöinyt vasta reilut puoli vuotta, joten varmasti monien asukkaiden näkökulmasta se on äänimaisemassa uusi elementti. Sopeutuminen ja tottuminenkin on yksilöllistä.