Syyriasta kotoisin oleva Hilda Ali näyttää puhelimesta suomeksi kirjoittamaansa tekstiä ja kysyy, onko siinä virheitä.
Tekstissä on suomalaisen suuhun hassu muotoilu, mutta ajatus on kirkas: Ali kokee saaneensa Suomelta paljon ja haluaa nyt tehdä kaikkensa tämän maan eteen.
Ali on asunut Joensuussa runsaat neljä vuotta. Vertaistuella on ollut iso merkitys kotoutumisessa.
– Aluksi oli vaikeaa, kun en ollut yhtään tottunut. Mutta nyt kun olen tutustunut ihmisiin ja saanut ystäviä, olen jo vähän tottunut.
Omankielinen tuki auttaa alkuun kotoutumisessa
Joensuun seudun monikulttuuriyhdistys Jomoni pyrkii madaltamaan kynnystä suomalaiseen yhteiskuntaan järjestämällä arabi- ja kurdinaisille viikoittaisia kokoontumisia.
Ryhmän tarkoituksena on tarjota naisille paikka, jossa he voivat viettää aikaa, löytää uusia ystäviä ja saada tukea esimerkiksi opiskeluun tai työhön liittyvissä asioissa.
Omankielinen apu on tarpeen etenkin kotoutumisen alkuvaiheessa.
Kielen tärkeys on jatkossa huomioitu myös laissa. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva kotoutumislaki edellyttää, että kunnan on tarjottava tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta maahanmuuttajalle tutulla kielellä.
Yhteisö tukee henkisesti
Syyrialainen Maria Mjansiz saapui Suomeen kiintiöpakolaisena noin vuosi sitten.
Tulkin välityksellä hän kertoo löytäneensä Jomonin kautta omaa kieltä puhuvia ystäviä, mikä on auttanut sopeutumaan.
– Olen myös oppinut suomen kielen sanoja ja fraaseja, jotka ovat helpottaneet elämää.
Syyrialainen Ashwak Akoush korostaa ryhmän merkitystä henkiselle hyvinvoinnille. Hän on asunut Suomessa runsaan vuoden.
– Tunnetta ei ole helppo selittää, mutta en tunne oloani täysin vieraaksi. Ei ole niin kova koti-ikävä.
Yhteiset kokemukset auttavat ymmärtämään
Yhteinen kieli ja kulttuuritausta vähentävät väärinymmärryksiä. Naisten kesken hankalia asioita on helpompi ottaa puheeksi.
Ryhmänohjaajana toimiva Hanaa Hamdan on itsekin Syyrian pakolainen. Hän kertoo tulleensa Eurooppaan kumiveneellä.
Hamdan kertoo työskennelleensä Syyriassa arkeologina ja englannin opettajana. Joensuussa hän on ehtinyt jo valmistua Itä-Suomen yliopistosta maisteriksi englannin kielestä ja kulttuurista. Haaveissa on jatkaa tohtoriopintoihin.
Hamdan kertoo yllättyneensä, miten motivoituneita naiset ovat oppimaan uutta.
– Epäröin aluksi, onko ohjaajan työ minua varten, mutta on ollut mahtavaa tutustua näihin naisiin.
Kosketus omaan kulttuuriin
Naisten mukana kokoontumisiin osallistuu usein lapsia. Heille tapaamiset ovat mahdollisuus tutustua omiin juuriinsa.
Marokosta Suomeen muuttanut Samia Benrahmoune on tullut paikalle äitinsä Asmae Rhailoulin kanssa.
Benrahmoune on käynyt suomalaista koulua ekaluokasta lähtien ja päässyt juuri seiskaluokalta.
– Vietämme täällä meille tärkeitä juhlia. Lapsetkin tuntevat sitten oman kulttuurinsa paremmin.
Haaveena työ
Vaikka omakieliset yhteisöt auttavat maahanmuuttajia sopeutumaan, ne voivat myös hidastaa kotoutumista, jos rinnalle ei löydy muita yhteisöjä.
Työ- ja elinkeinoministeriön alainen Kotoutumisen osaamiskeskus seuraa kotoutumista monella mittarilla: miten hyvin maahanmuuttajat työllistyvät, millainen on heidän kielitaitonsa ja koulutustasonsa, miten aktiivisesti he äänestävät, kokevatko he syrjintää.
Jos kotoutumisen mittarina pidetään työllistymistä, Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen muuttaneet naiset ovat haastava ryhmä.
Heidän työllistymisensä on ollut heikompaa kuin muiden maahanmuuttajien.
Arabi- ja kurdinaisten ryhmässä on useita esimerkkejä, että elämässä on mahdollista edetä.
Asmae Rhailouli kertoo opiskelevansa hoiva-avustajaksi. Hilda Alilla on kesken merkonomiopinnot. Hän haaveilee työstä joko myyjänä tai kirjanpitäjänä.
Maria Mjansiz ei tohdi vielä paljastaa, mistä hän haaveilee.
– Ensin haluan oppia suomen kielen. Sitten voin miettiä ammattia.
Juttua varten on haastateltu myös erityisasiantuntija Varpu Taarnaa Kotoutumisen osaamiskeskuksesta.