Minua hiertää se, kuinka grönlantilaisia kuvataan usein kärsimysten kautta. Esimerkiksi alkoholiongelma ja itsemurhat ovat vakava ongelma Grönlannissa, mutta voiko tällaisen kertomuksen loputon toistelu olla paremman kehityssuunnan esteenä?
Grönlantilaisen räppärin Tarrakin Tupilak-kappale kertoo grönlantilaisten kokemasta ulkopuolisuuden tunteesta ja kolonialismista, jonka pitkä koura ei ole kadonnut mihinkään. Tupilak tarkoittaa grönlanniksi hirviötä tai sen kuvaa.
Nyt maailman suurimman saaren mineraaleista ovat kiinnostuneita niin kansainväliset kaivosyhtiöt kuin maailman rikkaimmat miljardöörit. Myös Euroopan unioni on kohdistanut katseensa arktiselle alueelle vauhdittaakseen vihreää siirtymää. Samalla se haluaa pyristellä irti Kiina-riippuvuudesta paniikkinappula pohjassa.
Voisiko Grönlannin ikivanhasta kallioperästä löytyä myös avaimet itsenäisyyteen ja omaehtoiseen hyvinvointiin?
EU haluaa Grönlannin avulla pyristellä irti Kiina-riippuvuudesta paniikkinappula pohjassa.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili huhtikuussa Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa, jonne avattiin EU:n konsulaatti. Samalla EU ja Grönlanti allekirjoittivat 94 miljoonan euron suuruisen sopimuksen, jonka tarkoitus on edistää muun muassa kriittisten raaka-aineiden tutkimusta. EU:n 34 kriittisen raaka-aineen listalta 25 löytyy Grönlannin kallioperän uumenista.
Näitä miljoonien vuosien aikana muodostuneita harvinaisia maametalleja tarvitaan puhelinten, tietokoneiden, sähköautojen akkujen, avaruusteknologian, aseiden, ties minkä valmistamisessa.
Etelä- ja Itä-Grönlannin kallioperästä löytyy alkuainetaulukon pahnanpohjimmaisia, kuten lantaania, ceriumia, neodyymiä tai yttriumia. Grönlannin kalliossa on myös meille ei-niin-hyville kemian oppilaille tutumpia raaka-aineita, kuten kultaa, platinaa, jalokiviä ja uraania, jonka kaivaminen kiellettiin vuonna 2021.
Eteläisin osa Grönlantia on leveyspiiriltään Helsingin korkeudella. Kesäisin Grönlannista sulaa Suomea suurempi maa-alue, josta kriittisiä mineraaleja haluavat nyt kaikki kynnelle kykenevät.
Kaivokset eivät Grönlannissa ole uusi ilmiö, sillä siellä on kaivettu hiiltä jo 1700-luvulla. Tällä hetkellä Grönlannissa on kaksi toiminnassa olevaa kaivosta, Aappaluttoqin rubiinikaivos ja White Mountainin anortosiittikaivos.
Onko kaivosteollisuus Grönlannin ainoa valttikortti itsenäistymiseen?
Onko kaivosteollisuus Grönlannin ainoa valttikortti itsenäistymiseen? Erään arvion mukaan Grönlanti tarvitsisi jopa 24 kaivosta, jos se haluaisi olla taloudellisesti riippumaton. On aivan selvää, että tällainen määrä kaivosteollisuutta toisi mukanaan peruuttamattomia vaikutuksia ekosysteemille ja paikallisille elinkeinoille. Toisaalta myös Tanskan Grönlannille maksaman budjetin korvaajana se toisi rahaa koulutukseen ja terveydenhuoltoon.
Suuri enemmistö noin 57 000:sta grönlantilaisesta kannattaa itsenäisyyttä. Laaja itsehallinto-oikeus mahdollistaa Grönlannille itsenäistymisen, jos grönlantilaiset niin päättävät jonain päivänä. Vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat tällä hetkellä Tanskalle, jonka itsehallintoalue Grönlanti on.
Grönlannin ansiosta Tanska on pinta-alaltaan yksi maailman suurimmista maista – ja sillä on taattu istumapaikka arktisen alueen neuvottelupöydissä.
Ensimmäinen mieleeni puskeva kysymys on, miten itsenäinen Grönlanti varmistaisi turvallisuutensa.
Ensimmäinen mieleeni puskeva kysymys on, miten itsenäinen Grönlanti varmistaisi turvallisuutensa. Tähän saakka Tanska on Naton jäsenenä huolehtinut siitä Yhdysvaltojen tuella. Yhdysvaltain ilmavoimilla on ollut 1950-luvulta lähtien tukikohta Qaanaqissa (Thule).
Toinen kysymys on talous. Tällä hetkellä Grönlanti on riippuvainen kalastuksesta, jonka osuus viennistä on noin 90 prosenttia. Tanskan hallituksen vuosittain myöntämä noin 500 miljoonan euron avustus puolestaan kattaa noin puolet Grönlannin vuosibudjetista.
Toki grönlantilaisten haaveet itsenäisyydestä eivät liity pelkästään turvallisuuteen ja talouteen, vaan eritoten kieleen ja kulttuuriin.
Eräänlaiseksi hirviöksi voisi oikeastaan kutsua fossiilisista polttoaineista riippuvaista yhteiskuntaamme. Ihmiskunta on tuprutellut parissa sadassa vuodessa fossiilisia polttoaineita niin paljon, että sen takia arktisen alueen jääpeite sulaa, pienet saarivaltiot hukkuvat ja toisaalla jään alta paljastuu uusia energiavarastoja. Tätä kutsutaan arktiseksi paradoksiksi.
Olisi jonkinlaista kosmista irvailua, jos saari, jossa ilmastonmuutos näkyy kaikista selkeimmin, lopulta myös itsenäistyisi sen vaikutusten mahdollistamana.
Grönlannin itsenäisyyspyrkimyksiä voidaan pitää yhtenä eurooppalaisen kolonialismin purkamisen viimeisistä näytöksistä. Olisi toivottavaa, ettei siitä tule kuitenkaan kärsimysnäytelmää luonnolle.
Johannes Roviomaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Arktisen keskuksen vieraileva tutkija, joka uskoo näkevänsä Grönlannin itsenäistymisen vielä jonain päivänä.