Kaunis punertava kukka nostelee parhaillaan päätään tienpientareella niittykukkien keskellä Lieksassa. Hattuvaarantien varressa oleva rauhoitetun ahokirkiruohon esiintymä on koetettu saada säilymään haasteista huolimatta.
– Rauhoitettujen ja uhanalaisten kasvien kohdalla ongelma on usein se, että ne niitetään ennen kuin ne ehtivät siementää, kertoo lieksalainen Riitta Laatikainen.
Laatikainen toimi pitkään kunnan ympäristönsuojelusihteerinä. Hän koetti sinnikkäästi saada sanaa ahokirkiruohosta kulkemaan aina tienvarsien niittäjille asti.
– Tämän esiintymän kohdalla käytiin jo vuosia sitten keskusteluja ely-keskuksen ja urakoitsijan kanssa. Kasvin esiintymisalue merkattiin, kaikki osalliset informoitiin ja jokunen vuosi sujuikin oikein hyvin, Laatikainen taustoittaa.
Sittemmin merkkitolpat ovat kaatuneet, ihmiset asian äärellä vaihtuneet ja viime kesänäkin esiintymä niitettiin liian aikaisin.
Laatikainen koetti jo ennakkoon muistutella asiasta, mutta siitä ei ollut apua. Niinpä hän sai tällä kertaa ennen juhannusta koolle katselmuksen, jossa mukana olivat kaikki nykyisin työkseen asiasta vastaavat tahot.
– Olen ryhtynyt eläkepäivieni ratoksi harrastamaan tällaista ympäristöaktivismia. Koetan pitää vähäväkisten kasvien puolia, Laatikainen toteaa pilke silmäkulmassaan.
Ahokirkiruoho on rauhoitettu Suomessa Pohjois-Pohjanmaan eteläpuolella. Lieksassa sitä kasvaa useammassa paikassa, myös Kolin kansallispuistossa.
Oikea aika ahokirkiruohon niitolle on vasta elokuun puolivälin jälkeen, jolloin kasvi on ennättänyt siementää.
Selkeitä merkkejä kaivataan
Ely ohjeistaa urakoitsijoita tuotekortilla, jossa määritellään tienhoidon käytännön toteutus ja erikoiskohteet. Sellaisia voivat olla esimerkiksi rauhoitetut kasvit, vaikkapa ahokirkiruoho.
Aina kortin tiedot eivät ole ajantasalla. Lieksan tapauksessa huomattiin, että suojeltavan kasvin esiintymä onkin kortin tietoja laajempi.
– Tietokatkoksia tulee, kun urakoitsijan, eli tässä tapauksessa Destian, aliurakoitsijat vaihtuvat, toteaa Pohjois-Savon elyn maanteiden hoidon projektipäällikkö Ilkka Puumalainen.
Ongelma on valtakunnallinen. Uhanalaisten kasvien esiintymiä katoaa tien pientareilta, kun tieto niiden olemassaolosta ei tavoita niittäjiä.
– Ei kuski voi mitenkään erottaa usean metrin korkeudelta koneen ohjaamosta yksittäisiä kasveja. Suojeltavien esiintymien tulisi olla selkeästi tienvarteen merkittyjä, toivoo Destian aliurakoitsija Jaana Jääskeläinen.
Näkyvä merkintä palvelisi myös muita tienkäyttäjiä. Se kertoisi, miksi kyseistä kohtaa ei ole niitetty ja milloin niitto hoidetaan. Urakoitsijan puhelin pärähtää herkästi, jos tien reuna alkaa muuttua pöheiköksi.
– Tienkäyttäjän linja on oikea osoite väylien hoitoa koskevan palautteen antoon. Käytännössä tosin meidänkin puhelimiin palautetta soitellaan, kertoo Jääskeläinen.
Metsähallituksen mukaan Suomen luonnossa on tällä hetkellä yli 200 rauhoitettua kasvia. Osa niistä kasvaa teiden varsilla.
Koko maassa on lähes puoli miljoonaa kilometriä teitä.
