Jalkapallon EM-kisat Ylen kanavilla 14.6.–14.7. Siirry kisasivustolle tästä linkistä.
Vaihtoehtotodellisuudessa Euroopan jalkapallon huiput olisivat nyt Turkissa.
Istanbul haluttiin päänäyttämöksi turnaukselle, joka kruunaisi pyrkimykset päästä jalkapallon arvoturnauksen isännäksi.
Kyse oli jo neljännestä yrityksestä.
Vuoden 2008 EM-kisat menivät Itävaltaan ja Sveitsiin. Vuoden 2012 turnauksen saivat Ukraina ja Puola. Vuonna 2016 Turkki hävisi Ranskalle.
Vuoden 2020 turnauksen hakuprosessin Turkki jätti kesken keskittyäkseen tähän vuoteen. Kun Saksa voitti, katseet käännettiin ensin vuoteen 2028, sitten vielä neljä vuotta eteenpäin.
Vihdoin tärppäsi. Turkki isännöi vuoden 2032 turnausta Italian kanssa.
– Tärkein asia on pehmeä vaikuttaminen kansainvälisissä suhteissa. Presidentti Recep Tayyip Erdogan on kova jalkapallomies ja laji kytkeytyy vahvasti yhteiskuntaan. Turkin suhteet EU:n ja länsimaiden kanssa huomioiden tämä auttaisi positiivisen maakuvan rakentamisessa, Turkkiin erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta kertoo.
Sitä ennen Turkilla riittää todistettavaa. Maajoukkue voitti karsintalohkonsa, mutta laajempi tilanne turkkilaisessa jalkapallossa on kaikkea muuta kuin valoisa.
Hylätty legenda piileskelee Yhdysvalloissa
Kun Erdogan oli tekemässä nousua pääministeriksi, maajoukkue ylsi historiansa parhaaseen saavutukseen.
Turkki eteni vuoden 2002 MM-kisojen pudotuspeleihin maalieron turvin ja voitti lopulta pronssiottelussa Etelä-Korean.
Pronssiottelu itsessään oli historiallinen. Heti aloituspotkun jälkeen korealaiset hutiloivat pallon kanssa ja Hakan Sükür laukoi 1–0-maalin. 11 sekunnissa tehty maali on MM-kisojen kautta aikain nopein, yksi ikimuistoisimmista.
Paitsi Turkissa.
Siellä ei muistella ennätysmaalia. Siellä ei myöskään muistella Hakan Süküria. Sekä Galatasaray että Turkin jalkapalloliitto ovat poistaneet kaikki tiedot kaikkien aikojen parhaasta maalintekijästä.
Yhdeksän viime vuotta hyökkääjälegenda on elänyt maanpaossa.
– Erdogan vei kaiken. Oikeuteni vapauteen, puolustautumiseen ja ilmaisuun, työhön. Minulla on Turkissa kymmenien miljoonien dollarien edestä omaisuutta, mutta kaikki takavarikoitiin, Sükür sanoi saksalaiselle Welt-lehdelle vuonna 2020.
Sükürin 249 maalia ovat Turkin pääsarjan kaikkien aikojen paras saalis. Välillä hän kävi Italiassa, laihoin tuloksin. Galatasarayn hän kuitenkin johdatti kahdeksaan mestaruuteen sekä Uefa Cupin voittoon.
Maajoukkueessa hän teki 51 maalia, 20 enemmän kuin kukaan muu. Viimeisen kerran Sükür kantoi Turkin paitaa vuonna 2007.
Poliittiset nousukkaat kosiskelivat kansansuosikkia leiriinsä jo peliuran aikana. Sen jälkeen alkoivat käänteet, jotka lopulta pakottivat Sükürin toiselle puolelle maailmaa.
Süküristä tuli aluksi Erdoganin AKP-puolueen parlamentaarikko. Samaan aikaan hän oli ainakin jossain määrin saarnaaja Fethullah Gülenin perustaman kiistellyn kansanliikkeen tukija.
– Liike oli ikään kuin Erdoganin puolueen kansalaisyhteiskuntaliittolainen. Sitten sukset menivät ristiin, kun Gülen-liike alkoi vaatia kiintiöitä esimerkiksi ministeriöistä ja poliisijoukoista. Sen myötä heistä tuli valtion ykkösvihollinen. Todella kovia otteita on käytetty jopa tavallisiin kenkäkauppiaisiin, jotka on jotenkin laskettu liikkeen jäseniksi. Hakan Sükür puolestaan oli kansakunnan kaapin päällä, joten hänetkin oli pakko mustamaalata, tutkija Alaranta sanoo.
Erdoganin ja Gülenin välirikon jälkeen Sükür erosi puolueesta ja yritti jatkaa poliittista uraa sitoutumattomana. Vuonna 2015 hän aisti ilmapiirin muuttuneen ja lähti Turkista. Tilanne kärjistyi entisestään vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen.
Osana laajamittaista puhdistusta myös Süküristä tehtiin pidätysmääräys.
Valtio pitää seuroja pystyssä
Erdogan pelasi jalkapalloa nuorempana ja kannattaa suurista seuroista Fenerbahcea. Ei siis ihme, että hän hyödyntää maan suosituinta urheilulajia politiikassaan.
– Hän on selvästi yrittänyt ohjata toimintaa. Hän viritteli oman seuransa Basaksehirin kaupunginosaan, jonka itse rakennutti Istanbulin pormestarina 1990-luvulla. Se on tekemällä tehty Erdoganin kannattajakunnan joukkue, Alaranta kertoo.
Enemmistö faneista jakautuu kolmeen ryhmään. Galatasaray, Fenerbahce ja Besiktas ovat Turkin jätit, joiden lisäksi mestaruuden on voittanut vuodesta 1959 alkaen vain kaksi muuta seuraa. Näistä toinen on Erdoganin Basaksehir.
Uefan mukaan Turkin liiga on Euroopan yhdeksänneksi vahvin. Ero huipulle kuitenkin kasvaa. Seurat ovat rutiköyhiä ja poliittiset sidonnaisuudet rasittavat urheilutoimintaa. Velkataakat karkailevat koko ajan kauemmas tulotasosta ja olemassaolo on vaarallisen riippuvainen valtion väliintulosta.
Turkki on ollut viimeisen reilun vuosikymmenen ahkerimpia stadionrakentajia. Erdogan on ollut innokas vieras uusien stadionien avajaisissa.
Kymmenen viime vuoden aikana Turkissa on ollut Uefan mukaan 37 merkittävää stadionprojektia, eniten Euroopassa.
Kaikki stadionit ovat Uefan viimevuotisen raportin mukaan joko kuntien tai valtion omistuksessa.
Osaltaan tämäkin vankistaa jalkapallon asemaa valtiollisen vallan välineenä vahvan riippuvuussuhteen myötä. Seuroilla ei nykymallilla ole edellytyksiä toimia itsenäisesti.
Vuonna 2019 uutistoimisto Reuters kertoi kaikkien silloisten pääsarjaseurojen päässeen valtio-omisteisen pankin velkasaneeraukseen. Uefan viime vuonna julkaiseman talousraportin mukaan joukkueiden yhteenlaskettu taloudellinen tulos jäi yli 300 miljoonaa euroa miinukselle.
Tästä huolimatta suuret seurat hankkivat nimimiehiä. Kesäkuun alussa Fenerbahce värväsi päävalmentajakseen José Mourinhon.
Kaikkien aikojen katastrofikausi
Viimeisin Superliigan kausi oli sirkusta. Vastakkainasettelu purkautui kentillä kriisin seuratessa toista.
Faneja ryntäili nurmelle, pelaajat tappelivat keskenään, katsomosta lensi soihtuja ja faneja tuli kentälle asti. Tuomarit uhkailivat lakolla. Sarja jopa asetettiin hetkellisesti tauolle.
Yhden seuran puheenjohtaja marssi nurmelle ja löi nyrkillä erotuomarin sairaalakuntoon.
Hyökkäyksen kohteeksi joutunut Halil Umut Meler viheltää myös EM-kisoissa.
Turkin Supercup-ottelu myytiin Saudi-Arabiaan, mutta peruuntui ”poliittisista ilmauksista” johtuvien erimielisyyksien takia. Uusi yritys päättyi luovutusvoittoon, kun juniorijoukkueen kentälle lähettänyt Fenerbache marssi protestina pukukoppiin minuutin pelaamisen jälkeen.
– On nollauksen aika. Olemme pisteessä, jossa suo pitää kuivata ja Turkin jalkapallo pitää rakentaa uudelleen. Toivon, että seuramme perustellut kapinat käynnistävät tarvittavan puhdistusprosessin, puheenjohtaja Ali Koc julisti kymmenen sivun mittaisessa tiedotteessaan.
Jalkapallokatsomoiden merkitys on korostunut, kun kaduilla on kuohunut. Faniryhmät tavoittavat miljoonia ja ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Sananvapautta on rajoitettu paljon, mutta stadionien ihmismassoja on vaikeampi vaientaa.
– Kaikki Istanbulin kolme suurta seuraa ottivat kovasti osaa vuoden 2013 suuriin mielenosoituksiin ja joutuivat oikeudenkäyntiprosesseihin, kertoo tutkija Alaranta.
– Nyt peleihin pääseminenkin on kytketty Erdoganin lähellä oleviin yrityksiin. Fanikäyttäytymistä on siis pyritty liikuttamaan tiettyyn suuntaan, Alaranta sanoo.
Viime vuonna jalkapallokatsomoissa kritisoitiin hallinnon toimia tuhoisien maanjäristysten jälkeen. Vahvemmin hallintoon kytkeytyvät pääsarjaseurat taas kritisoivat mielenilmaisuja.
– Jakolinjat ovat selkeitä: Erdoganin vastustajat ja kannustajat, tänä päivänä prosentuaalisesti varmaankin aika tasan. Aina yritetään löytää sopuakin, kuten hiljattain Erdoganin hävittyä paikallisvaalit. Hän tietysti uskoo ja toivoo, että maajoukkue menestyisi Saksassa ja jalkapallon ympärille tulisi yhteistä kansallista juhlaa, Alaranta jatkaa.
Trabzonsporin ja Fenerbahcen ottelu toukokuussa päättyi farssiin.
Tilanne eskaloitui, kun demonipelleksi pukeutunut fani syöksyi katsomosta kentälle.
Perässä seurasi joukko muita kotijoukkueen kannattajia.
Osa käytti apunaan aseita, kuten teräväkärkisiä kulmalippuja.
Fenerbahcen pelaajat pakenivat pukukopin suojiin. Seura uhkasi vetäytyä Turkin liigasta.
Pätkätöitä poissa parrasvaloista
Varsinkin Galatasarayn kannattajat todennäköisesti kaivelisivat tällä hetkellä esiin vanhoja ysipaitoja. Sen sijaan ne jäävät kaappiin. Aiemmin kotimaassaan lempinimeä Kral – kuningas – kantanut Hakan Sükür voisi nyt olla Voldemort.
Vuoden 2022 MM-kisoissa sattui varoittava erehdys, kun Marokko teki maalin neljännellä peliminuutilla. Turkin valtiollisen tv-kanavan selostaja mainitsi historian nopeimman maalin olevan Sükürin käsialaa. Puoliajalla hänet haettiin pois lähetyksestä ja korvaaja selosti loput.
Sükür työskenteli kirjakauppiaana ja taksikuskina, mutta asettui sitten osittain omistamaansa leipomoon Kaliforniaan kaikessa hiljaisuudessa, harvojen tunnistamana. Vuonna 2017 Turkin valtiollinen uutistoimisto kuitenkin laittoi levitykseen sarjan kuvia Süküristä vaimoineen sekä heidän autonsa, yrityksensä ja kotinsa.
Vuonna 2020 Sükür kertoi saksalaislehti Weltille joutuneensa sulkemaan leipomon ”epäilyttävien vieraiden” takia, minkä jälkeen perhe oli jonkin aikaa poliisisuojelussa. New York Timesin mukaan Sükürin isä vangittiin Turkissa jossain kohtaa lähes vuodeksi. Kiinteistöt, yritykset ja pankkitilit päätyivät valtion hallintaan.
– Olisin elänyt erittäin hyvää elämää ja päässyt ministeriksi, jos olisin pelannut peliä oikein ja tehnyt niin kuin sanottiin, Sükür sanoi haastattelussa vuonna 2018.
Sükürin mukaan Turkki jopa ehdotti Donald Trumpin amerikkalaishallinnolle vankienvaihtoa. Hän on kertonut tarinan muun muassa Gülenin tukijoiden aikoinaan perustamalle hollantilaiselle de Kanttekening -lehdelle. Jos Yhdysvallat olisi pidättänyt Sükürin ja luovuttanut hänet Turkille, olisi Turkki vaihdossa antanut pidättämänsä amerikkalaispastorin.
Missä tahansa muussa osallistujamaassa Sükür olisi suosittu ruutukasvo ja tulevien kotikisojen mainoskasvo. Turkissa yritetään kantaa yksiä värejä tilanteessa, jossa yhteishenki on sirpaleisempi kuin aikoihin.
Sitä ei ehkä huomaa tänä kesänä, sillä Saksan yli seitsemän miljoonaa turkkilaista tuovat Turkille jo jonkinlaista kotikisan tuntua.
– Marraskuun ystävyysottelussa Saksan maaperällä vihellyskonsertti oli päätähuimaava, kun Saksa piti palloa. Saksa on ääriesimerkki. Ainakin vaalien perusteella Suomessa ja Ruotsissa Erdoganin vastustajat ovat olleet enemmistö, mutta Saksassa kannattajat ovat olleet enemmistö, taustoittaa Alaranta.
Kisoja seurataan Yle-sovelluksessa ja Ylen verkkosivuilla hetki hetkeltä tässä artikkelissa.