Olenko kykeneväinen äidiksi?
Sitä Veera, 39, kysyy itseltään. Häntä piinaavat väkivaltaiset pakkoajatukset, jotka ovat vaivanneet jo varhaisaikuisuudesta lähtien.
Veera on omistanut elämänsä rakastavalle äitiydelle mutta kamppailee pelon kanssa: voiko hän olla vaaraksi omalle lapselleen?
Häiritsevät ja usein väkivaltaiset mielikuvat ovat saaneet Veeran kyseenalaistamaan kykynsä olla äiti. Ajatukset voivat olla äärimmäisen ahdistavia, kuten kuvitelmia itsensä vahingoittamisesta, vaarallisten aineiden nauttimisesta tai jopa oman lapsen satuttamisesta.
Keski-Suomessa asuva Veera ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään, koska artikkeli käsittelee hänen terveystietojaan ja alaikäistä lastaan. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Veera haluaa kertoa tarinansa tuodakseen ymmärrystä samanlaisten ajatusten kanssa kamppaileville.
Turvaton lapsuus
Kun Veerasta tuli äiti, hän kohtasi ristiriitaisia tunteita. Lapsen syntymä toi mukanaan suunnatonta rakkautta ja iloa, mutta se myös lisäsi pelkoa ja herkkyyttä pakkoajatuksille.
Pakkoajatukset ovat tunkeilevia, usein ahdistavia ajatuksia, mielikuvia tai impulsseja, jotka tulevat mieleen vastoin omaa tahtoa. Ne voivat olla seksuaalisia, väkivaltaisia tai liittyä esimerkiksi hygieniaan. Pakkoajatukset yhdistetään yleensä pakko-oireiseen häiriöön (OCD), mutta niitä voi kohdata kuka tahansa.
Tässä artikkelissa käsittelemme häiritseviä ajatuksia, jotka eroavat pakko-oireisesta häiriöstä. Ero on siinä, että ihminen kykenee päästämään ajatuksista irti nopeasti.
Äidiksi tulonsa jälkeen Veera on käynyt terapiassa. Terapeutti on auttanut häntä ymmärtämään, että häiritsevät ajatukset lapsen vahingoittamisesta juontavat juurensa mielen syvimmistä peloista ja omasta turvattomasta lapsuudesta.
Kaikkein häiritsevimmäksi Veera kokee ajatuksen, jossa hän puukottaa omaa lastaan. Pelottava mielikuva sai hänet kyseenalaistamaan kykynsä olla hyvä äiti.
Menetyksen pelko
Turvattoman lapsuuden lisäksi Veeran pelkojen taustalla on myös aiemmin koettu menetys, keskenmeno. Kun Veera tuli keskenmenon jälkeen uudelleen raskaaksi, hän koki jatkuvaa pelkoa, ja se voimisti häiritseviä ajatuksia.
– Sain keskenmenon ensimmäisessä raskaudessa. Myös tuttavapiirini rankat kokemukset vauvojen menettämisistä olivat jättäneet minuun jatkuvan pelon, Veera muistelee.
Koska lapsi oli perätilassa, se saatettiin maailmaan sektion kautta. Lapsen syntymän aikoihin Veeran mieli oli lähinnä epäuskoinen.
– Vasta sektioaamuna tajusin, että minä todella saan tämän lapsen, enkä menetä häntä.
Aika lapsen syntymän jälkeen oli onnellista mutta sekavaa. Veeraa vaivasivat ajatukset siitä, mitä kaikkea pahaa lapselle voisi tapahtua.
– Ahdistavia ajatuksia syntyi erityisesti silloin, kun olin lapsen kanssa yksin. En tuntenut ärtymystä tai vihaa, mutta mieleeni hiipi kysymyksiä, kuten: ”Entä jos kuolen yhtäkkiä, eikä kukaan tiedä siitä? Kuinka kauan kestää ennen kuin joku löytää lapseni?” Veera kuvailee.
Silti kaikkein pelottavin oli hetki, kun hän kuvitteli itsensä vahingoittamassa lastaan. Se oli hetki, joka pakotti hänet kohtaamaan pimeimmät pelkonsa. Syyllisyyden ja pelon tunteet saivat pohtimaan, kuinka hän voi samanaikaisesti olla onnellinen ja ajatella sellaista.
Äidit erityisen alttiita
Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Sami Leppämäki on työskennellyt pitkään aikuisten neuropsykiatristen häiriöiden parissa. Hänen mukaansa häiritsevät ajatukset, tai englanniksi intrusive thoughts, ovat mieleen työntyviä ajatuksia, jotka häiritsevät mutta ovat samalla merkityksellisiä.
Häiritsevät ajatukset voivat olla spontaaneja tai aaltoilevia. Se liittyy normaaliin ajatteluprosessiin.
– Mieli ja aivot auttavat tunnistamaan vaaroja, säilyttämään itsensä ja jatkamaan toimintaa, Leppämäki kertoo.
Hänen mukaansa tuoreet äidit ovat erityisen alttiita pakko-oireisen häiriön puhkeamiselle.
– Altistuminen häiritseville ajatuksille lapsuudessa tai nuoruudessa voi lisätä riskiä pakko-oireisen häiriön puhkeamiselle äitiyden aikana. Tämä johtuu todennäköisesti lisääntyneestä vastuusta ja stressistä, joita äitiys tuo tullessaan.
Terve mieli pystyy suhtautumaan häiritseviin ajatuksiin joustavasti ja jopa huvittuneesti.
Psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki
Leppämäen mukaan yhteiskunnan vaikutus häiritseviin ajatuksiin on merkittävä.
– Häiritsevät ajatukset ja pakkoajatukset ovat kehittyneet yhdessä kulttuurimme ja yhteisömme normien kanssa. Esimerkki yhteiskunnan vaikutuksesta on kontaminaatio-pakkoajatus, jossa ihminen pelkää saastuneensa kosketuksesta, kuten tietokoneen näppäimistä, ja pelkää bakteerin tarttumista.
Ajatus ei tarkoita sen toteuttamista
Leppämäki kertoo, että aivot yrittävät pitää meidät hengissä ja varoittavat siksi jatkuvasti mahdollisista vaaroista. Pakko-oireisessa häiriössä tämä vaarasignaali on liian voimakas. Se aiheuttaa toistuvia häiritseviä ajatuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen.
Leppämäen mukaan väkivaltaisuus on yksi häiritsevien ajatusten alatyyppi. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, etteivät ajatukset tarkoita, että ihminen todella haluaisi toteuttaa ne.
– Terve mieli pystyy suhtautumaan häiritseviin ajatuksiin joustavasti ja jopa huvittuneesti. Vaikka häiritseviä ajatuksia voi esiintyä, tärkeää on se merkitys, jonka ihminen itse näille ajatuksille antaa, Leppämäki sanoo.
Irti häpeästä
Veera on pohtinut huolellisesti, kenelle voi puhua häiritsevistä ajatuksistaan. Hän pelkää, että hänet tulkitaan väärin.
– Jos ihminen ei ymmärrä, mistä tässä puhutaan, reaktio voi olla todella väärä. Siksi olinkin pitkään varsin vaitonainen, Veera kertoo.
Viranomaisen tulee tehdä lastensuojeluilmoitus, jos hän epäilee lapsen olevan väkivallan uhan alla. Veera esimerkiksi ajatteli, että hänen terapeuttinsa voisivat tehdä ilmoituksen lastensuojeluun ja lapsi otettaisiin häneltä pois.
– Siitä huolimatta olin heille avoin ja rehellinen. Minulle oli tärkeää, että he puuttuvat, jos olisivat kokeneet, että olisin vaaraksi lapselleni. Luotin heidän ammatilliseen arviointikykyynsä, Veera kertoo.
Keskustelu terapiassa on ollut avointa, eikä terapeutti ole tuominnut Veeraa. Terapia on auttanut: nykyisin Veera on päässyt pakkoajatuksistaan eroon.
– Lapsenkin kannalta olisi tärkeää, että tällaisista asioista voisi puhua avoimesti ja irrottautua häpeästä.
Myös psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki toivoo avoimempaa keskustelua mielenterveysongelmista. Hän korostaa, että avoin keskustelu ja myös huumori auttavat suhtautumaan omaan mieleen armollisemmin.
– Keskustelun kautta voimme vähentää häpeää ja negatiivisia tunteita, jotka liittyvät näihin kokemuksiin.
Juttua muokattu 20.6.2024 kello 8.15: Täsmennetty lausetta, josta saattoi saada vaikutelman, että pakko-oireisessa häiriössä (OCD) olisi riski mieleen tunkevien väkivaltaisten ajatusten toteuttamiseen. OCD:ssä pakkoajatuksista kärsivä yrittää päästä niistä eroon rituaaleilla eli pakko-oireilla. Jutussa ei puhuta ajatusten toteuttamisen riskistä.