Sam Bennett oli kymmenen vuotta sitten NHL:n yksi puhutuimmista varausikäisistä pelaajista. Toki paljon huomiota saivat myös muun muassa Leon Draisaitl sekä William Nylander, mutta kanadalaisen ympärillä käytiin etenkin ennen varaustilaisuutta kovinta puhetta.
Syynä oli se, ettei Bennett saanut nuorten testileirillä yhtään leukaa. Asiasta kohistiin etenkin suomalaismedioissa.
Bennett varattiin lopulta koko varaustilaisuuden neljäntenä Calgary Flamesiin. Torstaina 28 vuotta täyttänyt kiekkoilija on pelannut NHL:ssä jo lähes kymmenen vuotta ja muun muassa 615 runkosarjapeliä.
Jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen ei ymmärrä, miksi kyseisistä fysiikkatesteistä nousee Suomessa usein niin valtava haloo. Hänen mukaansa lajissa on menty pitkään siihen suuntaan, jossa fysiikkapitoinen harjoittelu ei ole niin keskeisessä asemassa kuin aiemmin.
– On tullut uusi sukupolvi, joka satsaa jään tason toimintaan ihan älyttömästi. Emme kaipaa enää sellaista kivikautista treenaamista. Kyseessä on niin vaikea peli, että toistomäärien jään tasolla pitää olla aivan eri luokkaa. Kaikkien liikkeiden pitää palvella jään tason toimintaa, Lehkonen paaluttaa.
Kymmenen vuotta myöhemmin 28-vuotias Sam Bennett muodostaa Aleksander Barkovin sekä Anton Lundellin kanssa Florida Panthersin kaltaisen huippujoukkueen kivikovan keskikaistan.
– Uskallan väittää, että NHL:ssä on tällä hetkellä 31 muuta joukkuetta, jotka ottaisivat hänet välittömästi omaan joukkueeseensa, Lehkonen sanoo.
Piikki tähtipelaajien lihassa
Bennett on Floridan kanssa toista vuotta putkeen Stanley Cupin finaaleissa. Samalla hän on kasvattanut koko ajan mainettaan pelaajana, joka tekee voittamisen eteen kaiken ärsyttävän hyvin.
Nuorempana taitopelaajana tunnettu Bennett on nykyään luotettava kahden suunnan sentteri, joka ei pelkää käyttää kovia otteita. Hän on piikki monen tähtipelaajan lihassa.
Toisinaan tulee myös ylilyöntejä. Pudotuspelien toisella kierroksella Boston Bruinsia vastaan hän kolautti kolmannessa ottelussa tähtipelaaja Brad Marchandia nyrkillä. Tämä jäi tuomareilta huomaamatta, mutta paljastui jälkeenpäin uuden videomateriaalin myötä.
Bennett pääsi tilanteesta kuin koira veräjästä.
Puolestaan Stanley Cupin finaaleissa Edmonton Oilersia vastaan hän on ketjukaverinsa Matthew Tkachukin kanssa antanut etenkin megatähti Connor McDavidille kovaa kohtelua.
Lehkonen kuvailee Bennettiä luonnepelaajaksi. Häntä vastaan on erittäin vaikeaa pelata.
– Hän on todella kamppailuhaluinen kaveri. Bennett vie taklaukset loppuun asti niin, että hän saa välillä vihulaisilta taklattua sielun pois. Aloituksissa hän on hyvä. Kiekonkäsittely on riittävällä tasolla. Laukaus on hyvä.
– Hänestä on tullut todella monipuolinen pelaaja. Ei hänellä mitenkään erikoisen pehmeät kädet ole, mutta hän oman tyylinen pelaaja, jollaisia tarvitaan, kun ruvetaan pelaamaan pudotuspelejä, Lehkonen tietää.
Oman minäkuvan löytäminen
Bennett oli kymmenen vuotta sitten enemmän taitopelaaja, josta odotettiin varaamalleen joukkueelle ykköskorin pelaajaa. Siitä kertoo kiinnitys NHL:n varaustilaisuuden neljäntenä.
Calgary sai varata noihin aikoihin muitakin kärkivarauksia. Sean Monahan haalittiin vuonna 2013 kuudentena ja Matthew Tkachuk niin ikään kuudentena kolme vuotta myöhemmin.
Heidän lisäkseen Flamesilla oli riveissään nuori tähtipelaaja Johnny Gaudreau, joten kanadalaisseuran tulevaisuus vaikutti todella lupaavalta. Kyseisestä nelikosta seurassa ei pelaa enää kuitenkaan kukaan.
Siinä missä Gaudreau ja Tkachuk loistivat heti uransa alussa, Bennettin tie nykypisteeseen on ollut kivikkoisempi. Hänestä ei tullut missään vaiheessa tulosta tekevää pelaaja, ja kuuden täyden kauden jälkeen hänet kaupattiin Floridaan.
Viimeistään Panthersin paidassa hän on löytänyt oikean pelaajaidentiteettinsä. Lehkosen mielestä Bennett alkoi muistuttamaan uuden tason pelaajaa jo viimeiseksi jääneellä Flames-kaudellaan.
– Oli aika mysteeri, että hänet päästettiin sieltä pois. Kun miettii nykyistä Calgarya, Bennett olisi aivan loistava lisä siihen joukkueeseen.
Mallia suomalaisille
Lehkonen sanoo, että Suomessa pitäisi ottaa oppia Bennettin kaltaisista kehitystarinoista. Viime vuosina NHL:ään ei ole juuri noussut uusia huipputason suomalaispelaajia.
Esimerkiksi omien ikäluokkiensa kärkivaraukset Jesperi Kotkaniemi ja Kaapo Kakko ovat hakeneet itseään pitkään pelaajina.
– Anton Lundell on viimeinen pelaaja, joka on lyönyt läpi, kiitos tosi nopean oivaltamisen. Kakko hakee edelleen juttuaan, jolla hän murtautuisi pysyvästi top9-hyökääjäksi. Kotkaniemellä on sama tilanne.
– Nuoremmalla osastolla kestää vain tovin, ennen kuin pelillinen identiteetti vahvistuu. Sitä kautta he saavat vuosirenkaita lisää, jotta heistä tulee luotettavia NHL-pelaajia. Bennett ymmärsi sen pikku hiljaa.
Lehkonen toivoisi NHL-seuroilta enemmän kärsivällisyyttä nuorten pelaajien tapauksissa.
– Pohjois-Amerikassa puhutaan, että pelaaja alkaa olemaan valmis voittavaksi pelaajaksi, kun hän täyttää 28. Bennett on nyt sen ikäinen kaveri.
Mielenkiintoista, että vuoden 2014 ensimmäisestä neljästä kärkivarauksesta peräti kolme pelaa nyt Floridan huippujoukkueessa. Panthers varasi puolustaja Aaron Ekbladin koko draftin ensimmäisenä.
Ekbladin jälkeen toisena Buffalo Sabresiin poimittu Sam Reinhart puolestaan takoo nykyään Barkovin rinnalla kovia tehoja. Runkosarjassa hän iski peräti 57 maalia ja 94 pistettä.
– Reinhart on löytänyt myös oman tyylinsä pelata. Hän on profiloitunut aikamoiseksi snaipperiksi. Se vain ottaa oman aikansa, Lehkonen toteaa.
Florida ja Edmonton kohtaavat NHL-finaalien kuudennessa ottelussa Oilersin kotikaukalossa lauantain vastaisena yönä Suomen aikaa. Florida johtaa finaalisarjaa voitoin 3–2, joten voitolla se varmistaisi seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden.