Eteläafrikkalaismediat kertoivat tiistaina, että korkeushypyn entinen huippunimi Jacques Freitag on löydetty kuolleena. Eteläafrikkalainen oli kuollessaan 42-vuotias.
Freitagin kilpailumanageri Jukka Härkönen osasi odottaa suru-uutista.
– Kukaan ei vain tiennyt tarkalleen, milloin uutinen kuolemasta tulisi, Härkönen kertoo puhelimitse.
Paikallisten mediatietojen mukaan Freitagia oli ammuttu. Härkönen kertoo saaneensa paikallislähteistä tiedon, että Freitag löytyi ammuttuna paikalliselta pellolta.
– Seulaksi ammuttu 42-vuotias... Ei auta, Härkönen toteaa ääni väristen.
Freitag on yksi kymmenestä yleisurheilijasta, joka on voittanut maailmanmestaruuden alle 18-vuotiaissa, alle 20-vuotiaissa ja aikuisten sarjassa. Saavutuksista ensimmäinen tuli vuonna 2000. Kaksi vuotta aiemmin Härkösen ja Freitagin tiet kohtasivat Pretoriassa.
– Hän asui hyvin vaatimattomassa koululaiskämpässä. Hyvin askeettisissa oloissa.
Syyt juontavat Freitagin lapsuuteen. Freitag oli vain 10-vuotias, kun hän menetti isänsä traagisesti. Kuolemasta ei ole koskaan kerrottu yksityiskohtia julkisuuteen – eikä kerrota nytkään.
Tämän jälkeen Freitagin äiti ei pystynyt huolehtimaan pojastaan. Freitag sijoitettiin koulukotiin Pretoriaan, joka sijaitsee 500 kilometriä koilliseen hänen synnyinkaupungistaan Warrentonista.
Härkösen perustama manageritoimisto vaikutti Pretoriassa, jossa paikallisia yleisurheilulahjakkuuksia kartoitti eteläafrikkalainen yhtiökumppani Peet Van Zyl. Huippumanageri Van Zyl tunnetaan muun muassa 400 metrin ME-miehen Wayde van Niekerkin managerina.
Freitag saavutti juniorimenestyksensä Hugo Badenhorstin valmennuksessa. Tämän jälkeen Härkönen ja Van Zyl ohjasivat nuorukaisen Jonathan Greyvensteinin pakeille. Vuonna 2003 yhteistyö poiki maailmanmestaruuden Pariisissa tuloksella 235, mutta seuraavana vuonna alkoivat vaikeudet.
Huumeiden pariin
Freitag oli ennakkosuosikki voittamaan kultaa Ateenan olympialaisissa. Asetelma muuttui kuitenkin kaksi päivää ennen olympiakarsintaa.
– Viimeisessä harjoituksessa Jack hyppäsi hölkkävauhdilla 232. Samassa hypyssä ponnistavan jalan piikkari hajosi.
203-senttinen ja satakiloinen Freitag ei voinut vain kävellä ateenalaiseen urheiluliikkeeseen, sillä hänen kengänkokonsa oli yli 50.
– Yritimme parsia piikkaria kasaan paikallisella suutarilla, mutta kenkä ei kestänyt karsinnassa vaan levisi uudelleen.
Freitag jäi karsinnassa tulokseen 220 ja karsiutui finaalista. Kisojen jälkeen tehdyissä magneettikuvauksissa kävi ilmi, että kengän hajottaneessa hypyssä oli hajonnut myös Freitagin ponnistavan jalan nilkka.
Ateenan olympialaisten jälkeen kirurgi Ilkka Tulikoura parsi Freitagin nilkan kuntoon. Vain puoli vuotta myöhemmin Freitag hyppäsi ennätyksekseen 238, mikä myös jäi hänen uransa parhaaksi tulokseksi.
Freitagin elämän kannalta peruuttamaton alamäki ehti alkaa kuntoutusjakson aikana. Tuolloin lahjakkuus sortui huumeisiin.
– Olin marraskuussa Pretoriassa, kun näin hänet kadulla. Käytös paljasti heti, ettei kaikki ole ok, Härkönen sanoo.
Härkönen ei halua puhua tarkasta aikajanasta mitä tulee Freitagin huumeidenkäyttöön. Hän kertoo maksaneensa Freitagin vieroitushoidon varhaisessa vaiheessa käyttöä.
– Viranomaiset tiesivät hänen touhuistaan. Miestä yritettiin auttaa kaikin keinoin.
Myös kovat keinot olivat käytössä. Freitag pidätettiin muun muassa paikallisesta yökerhosta osana isompaa huumerinkiä.
– Se oli Peetin asettama ansa. Jackin huumeidenkäyttö oli saatava loppumaan, Härkönen kertoo.
Freitag selvisi yhdyskuntapalvelulla, koska hänen hallustaan ei löytynyt huumeita.
”Porttiteoria vie edelleen pitkälle”
Vaikka Freitag oli korkeushypyn maailmanmestari ja yleisurheilijat olivat 60 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa kadulla tunnistettavia julkisuuden henkilöitä, Freitag ei saanut Härkösen mukaan tukia Etelä-Afrikan yleisurheiluliitolta saati paikallisilta sponsoreilta.
Huippuhyppääjän tulonlähteenä toimi Härkösen neuvottelema kansainvälinen sopimus urheiluvälinejätti Adidaksen kanssa. Sen lisäksi MM-kulta oli poikinut suuren menestysbonuksen.
– Hän eli muutaman vuoden kuin kuningas. Se on vaarallinen vaihe, jos riippuvuus pääsee iskemään.
Freitagin vaikeuksista voi vetää johtopäätöksiä katsomalla hänen tuloksiaan uran viimeisiltä vuosilta. Yksittäisiä tuloksia löytyy vuosilta 2006–2010, mutta mitaleista hän kilpaili viimeistä kertaa Helsingin MM-kisoissa vuonna 2005.
Freitagin kykyjä alleviivaa, että vuoden 2010 jälkeen hän kisasi enää kerran, Etelä-Afrikan mestaruuskisoissa vuonna 2013. Tuolloin hän saavutti hopeaa tuloksella 210. Samalla lukemalla olisi irronnut mitali sunnuntaina päättyneissä Kalevan kisoissa.
Sen koomin Freitagia ei enää hyppäämässä nähty. Uran aikainen viihdekäyttö muuttui lopulta hengen vieneeksi riippuvuudeksi.
– Porttiteoria vie edelleen pitkälle, vaikka joku sanoo muuta, Härkönen toteaa.
Ei ensimmäinen tapaus
Härkönen puhuu entisestä suojatistaan surun murtamana.
– Korkeushyppääjänä taivas oli hänelle auki. Hänestä olisi voinut tulla maailmanennätyksen haltija, mutta jos-, melkein- ja kun-sanat eivät kuulu huippu-urheiluun.
– Hänellä oli ympärillään paljon hyviä ihmisiä. Mutta kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa tarvitsee joka päivä aineita päästäkseen eteenpäin, elämän merkitys muodostuu vain aineiden hankkimisesta.
Freitagin tapaus ei ole Härköselle ensimmäinen laatuaan. Hänen toinen eteläafrikkalainen suojattinsa, pituushyppääjä Luvo Manyonga antoi metamfetamiinia sisältäneen dopingnäytteen vuoden 2012 maaliskuussa. Manyonga sai 18 kuukauden kilpailukiellon.
– Sen jälkeen hänet otettiin asumaan Pretoriaan asuntolaan, josta valmentaja haki harjoituksiin ja vei takaisin. Hän oli ikään kuin kotiarestissa.
Manyonga voitti olympiahopeaa vuonna 2016 ja vuotta myöhemmin maailmanmestaruuden. Sittemmin ongelmat ovat palanneet.
Freitag ei puolestaan enää palannut äitinsä asuntoon, josta hänet noudettiin 12. kesäkuuta. Härkösen lähteiden mukaan Freitagin oli noutanut kaksi ”hyvin pukeutunutta miestä”.
– Todennäköisesti huumekartellin väkeä. En tiedä, oliko Jack huumeiden vaikutuksen alaisena, mutta hän lähti heidän mukaansa.
Freitagin omaiset ilmoittivat entisen korkeustähden kadonneeksi 17. kesäkuuta. Suru-uutinen seurasi kahta viikkoa myöhemmin.