Maailman paras yleisurheilija.
Absoluuttista totuutta ei tietenkään ole. Seiväshyppääjä Armand Duplantisista puhutaan monissa yhteyksissä maailman parhaana yleisurheilijana.
Peräti kahdeksan kertaa ME-tuloksen taivuttanut 24-vuotias ruotsalainen liikkuu omissa sfääreissään. Hän elää mystisessä kuplassaan. Meneekö maksimaalinen potentiaali 630:ssä? Vai sittenkin 640:ssä? Tällainen spekulointi kiinnostaa ihmisiä.
Duplantisin kanssa samaan vuonna 1999 syntyneiden ikäluokkaan kuuluva Sydney McLaughlin-Levrone iski viime viikonloppuna Yhdysvalloissa huipentuneissa olympiakarsinnoissa kuitenkin jälleen sellaisen näytön tiskiin, ettei häntä voi millään sivuuttaa maailman parhaasta yleisurheilijasta puhuttaessa.
Kukaan ei odottanut maailmanennätystä vielä tässä vaiheessa kautta, mutta niin vain yhdysvaltalaishirmu paineli naisten 400 metrin aidoissa jo viidennen ME-aikansa. Tällä kertaa ajalla 50,65. Pariisissa on luvassa vielä hurjempaa.
Moni ei vieläkään tajua, miten hyvä mielimatkaltaan toista peräkkäistä olympiakultaa jahtaava McLaughlin-Levrone on. Toisaalta nuoreen naiseen liittyy iso harmituksen aihe, joka ei palvele faneja.
Kiinnostavin
Juoksijoista McLaughlin-Levrone on ollut 2000-luvulla täysin omassa kastissaan. Maailmanennätyksiä hänellä on tältä ajalta pikajuoksijat sekä kestävyysjuoksijat mukaan laskettuna yhdessä lajissa eniten, viisi kappaletta.
Esimerkiksi yleisurheilun pitkäaikainen ykkösvetonaula Usain Bolt pinkoi 100 metrillä ME:n kolme ja 200 metrillä kaksi kertaa. Lontoossa huimalla soolollaan 800 metrin ME:n 1.40,91 hurjastellut Kenian David Rudisha teki maailmanennätyksen kyseisessä lajissa kolmesti.
Vaikka Duplantis on tehnyt viime vuosina ylivoimaisesti eniten maailmanennätyksiä ja on muutenkin täysin ylivoimainen, seiväshyppääjänä hän ei nauti kuitenkaan samanlaisesta huomiosta kuin vaikka samantasoiset juoksijat.
Etenkin pikajuoksujen supertähdet ovat maailmanlaajuisesti yleisurheilun kiinnostavimpia henkilöhahmoja. Tästä oiva esimerkki on yleisurheilulegenda Michael Johnsonin kehittelemä uusi yleisurheilun kilpailusarja.
Ensi vuonna käynnistyvä konsepti on tarkoitettu ainoastaan juoksijoille. Kenttälajien urheilijoilla ei ole sinne asiaa. Paljonpuhuvaa on, että Johnsonin ensimmäinen urheilijakiinnitys oli juuri McLaughlin-Levrone.
Mielikuvia
Pikajuoksu on yleisurheilun kulmakivilaji. Kun on tämän lajiryhmän paras ja kiinnostavin yksilö, ei ole väärin puhua McLaughlin-Levronesta maailman parhaana yleisurheilijana.
Hän aiheuttaa Duplantisin kaltaisia mielikuvia. Pystyykö hän rikkomaan 400 metrin aidoissa järisyttävän 50 sekunnin rajan? Se on kyytiä, jolla painellaan toisinaan kultavauhtia ilman aitojakin.
Meneekö yläkatto Marita Kochin DDR:n aikaisen 400 metrin sileän ME:n (47,60) rikkomisessa? Vai tavoitteleeko hän joissain kisoissa molempien henkilökohtaisten matkojen voittamista? Huhkittavaa olisi yhteensä kuuden ratakierroksen verran. Riittääkö fysiikka tuollaiseen leikkiin?
Käsillä on huippuyksilö, jonka tulevaisuudella voi käydä aiheellisesti kenties millaista mielikuvitusleikkiä. Vastaavanlaista meininkiä oli Boltin kohdalla, kun häntä vietiin pituuspaikalle tai ratakierrokselle.
Lähdettiinpä kunnolla laukallekin puhumalla pelaamisesta Manchester Unitedin Valioliiga-joukkueessa.
Oma tyyli
Samanikäiset Duplantis ja McLaughlin-Levrone ovat kulkeneet samanlaisen tien teinitähdestä ja nuorten ME-urheilijasta ylivoimaiseksi arvokisavoittajaksi ja aikuisten ME-urheilijaksi. Molemmat olivat aikoinaan myös Tampereen mainoskasvoja.
Lue lisää: Sydney McLaughlin, 22, kasvoi Tampereen mainoskasvosta maailmanennätyksiä murskaavaksi supertähdeksi
Kiinnostusarvossa McLaughlin-Levronen potentiaali on ollut kuitenkin koko ajan isompi. Hän oli jo vuonna 2019 kovatuloisin yleisurheilija, vaikka ei ollut tehnyt aikuisten arvokisatasolla mitään ihmeellistä. Tuolloin hän hyödynsi kuitenkin taitavasti sosiaalista mediaa.
Nyt nainen ei ole enää ulospäinsuuntautunut. Se näkyy esimerkiksi erittäin säästeliäänä kilpailemisena.
Yhdysvaltojen ulkopuolella hän on kilpaillut viimeksi MM-kultansa jälkeen elokuussa 2022 Unkarissa. Kansainvälisen yleisurheiluliiton ykköskilpailusarjassa Timanttiliigassa nainen on nähty viivalla viimeksi lähes viisi vuotta sitten.
Hän kilpailee harkiten pelkästään arvokisoja ajatellen, mikä harmittaa yleisurheiluväkeä sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla.
Vaitonaisempia pääesiintyjiä
Yleisurheilufanit haluaisivat nähdä McLaughlin-Levronen ja nopean hollantilaisen Femke Bolin kohtaamisia muulloinkin kuin vain arvokisoissa.
McLaughlin-Levronea valmentaa tunnettu valmentajaguru Bob Kersee. Myös toinen hänen huippuvalmennettavansa Athing Mu kilpailee äärimmäisen vähän.
Sosiaalisessa mediassa irvailijat eivät ole enää kovinkaan yllättyneitä siitä, jos 800 metrin olympiavoittajaa ei nähdäkään kisassa, johon häntä on kaavailtu. Pariisin olympialaisista Mu karsiutui kompuroituaan USA:n olympiakarsintojen kasin finaalissa.
Yleisurheilun kirkkaimpien nimien halutaan olevan enemmän saatavilla. Monissa muissa lajeissa pääesiintyjät ovat lavalla tämän tästä.
Toisaalta jos vaihtoehtona on se, että McLaughlin-Levrone saa parhaansa irti tietyissä kisoissa, suotakoon erilainen lähestymiskulma hänelle. Jos voimme nauttia hänestä vain arvokisoissa, se on sen arvoista.
Niin poikkeuksellisesta yksilöstä on kyse.