– Pudotettavaa on keskimäärin 3–5 kiloa.
Igor Medved on ollut Suomen miesten mäkihyppymaajoukkueen päävalmentajana viisi viikkoa. Tuona aikana slovenialaisluotsille on käynyt selväksi, että useat, maailman absoluuttiselle huipulle mielivät suomalaismiehet ovat mäkihyppääjiksi ylipainoisia.
Alun sitaatti on Medvedin vastaus, kuinka paljon suomalaishyppääjillä on varaa pudottaa painoaan yleisellä tasolla.
– Tästä ei voi tinkiä. Haluan antaa hyppääjille työrauhan. Mutta jos kehitystä ei tapahdu parissa kuukaudessa, meillä on vakavan pohdinnan paikka, Medved sanoi.
Yhdistetyn maajoukkueen entinen päävalmentaja, Yle Urheilun nykyinen asiantuntija Petter Kukkonen pitää Medvedin linjausta kovana. Kukkoselta löytyy linjaukselle myös ymmärrystä.
– Kun puhutaan mäen ja yhdistetyn kansallisesta tasosta, siellä on urheilijoita, joilla painoa on liikaa. Heille on sanottu asiasta, mutta he eivät välttämättä ymmärrä tai halua tehdä asialle mitään. Puuttuu tietty kovuus, Kukkonen sanoo.
Painonpudotus ja Slovenia ovat jättäneet Kukkoselle muistijäljen ajalta, jolloin hän oli yhdistetyn päävalmentaja.
– Olimme Keski-Euroopassa kilpailumatkalla niin, että mäen ja yhdistetyn urheilijat sattuivat samaan paikkaan. Törmäsimme joukkueen kanssa saunassa Slovenian mäkimiehiin.
– Se ei näyttänyt siltä, että he olivat siellä nautiskelemassa.
Kun suomalaiset poistuivat jäähdyttelemään, slovenialaiset jatkoivat.
– He istuivat siellä tuntikausia – ja olivat todella hoikassa kunnossa, vuosina 2012–2022 Suomen yhdistettyä vetänyt Kukkonen sanoo.
Mistä pois?
On toki huomioitava, että yhdistetyn urheilijat painavat jo lähtökohtaisesti enemmän kuin mäkihyppääjät, koska urheilija tarvitsee lihasmassaa hiihdossa.
Molemmissa lajeissa urheilijoiden rasvaprosentit liikkuvat kuitenkin viiden ja kahdeksan välillä, pienimpien lukujen painottuessa mäkihyppyyn.
Ylimääräistä rasvaa, josta pudottaa, ei siis käytännössä ole. Painonpudotus liittyykin pääosin lihasmassan vähentämiseen.
– Jos paino pitää vetää alas syksyksi, aika tiukkaa tekee. Joillakin se voi onnistua, jos vetää kahvia ja tupakkaa vanhan ajan tyyliin. Nykyisillä huippu-urheilun vaatimuksilla kyse on vähän pidemmästä eikä mitenkään helposta projektista, Kukkonen sanoo.
Kukkonen korostaa, että vaikka painoon liittyvät asiat ovat nykypäivänä herkkä aihe, tässä mielessä urheilu on yhteiskunnasta erillinen saarrekkeensa.
– Huippu-urheilun maailma on hyvin toisenlainen. Suomessa asenne on joskus vähän liian tuumitteleva. Uskallammeko ottaa asioita niin rajusti kuin ne on otettava huippu-urheilussa? Jos laihduttaminen ei kiinnosta, jotain muuta se kiinnostaa.
– Meillä lähtökohta urheilijaa ja tiimiä kohtaan on inhimillinen ja ymmärtävä. Joissakin maissa asiat tehdään aika paljon suoraviivaisemmin. Ehkä nämä Medvedin kommentit kertovat siitä, Kukkonen pohtii.
Kukkonen muistuttaa, että painoon liittyvät asiat ovat kuitenkin yksilöllisiä myös huippu-urheilussa.
– Monen urheilijan kehot ovat luonnollisesti jo niin linnunluisia, ettei laihduttaminen ole heille ongelma. Esimerkiksi Ilkka Herola ja Eero Hirvonen ovat kisapainossa tekevätpä he melkein mitä hyvänsä. Se on ihan genetiikkaa, Kukkonen, 42, toteaa.