Suomessa harvinainen Tarharengaskehrääjä (Malacosoma neustria) teki kesäkuun lopulla poikkeuksellisen massiivisen vaelluksen Etelä-Suomeen.
Täällä havaitut perhoset olivat kaikki koirasyksilöitä, yhtään ainoaa naarasta ei meillä havaittu.
– Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vaelluksessa ole voinut olla mukana myös naaraita. Naaraat eivät tule juuri koskaan perhosvaloille. Jos mukana on ollut naaraitakin, laji voi muodostaa esiintymiä myös meillä, sanoo Suomen Perhostutkijainseuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila.
Tuhon aiheuttaja
Vaelluksen seurauksena tarharengaskehrääjiä havaittiin runsaasti Helsingin ja Hangon välisellä alueella, erityisesti Inkoon ja Kirkkonummen välillä. Yhden yön aikana perhosharrastajien valopisteille kehrääjiä saapui jopa satoja. Kaikkiaan Suomeen vaelsi arviolta satoja tuhansia perhosia.
Osa perhosista jatkoi matkaansa Hämeeseen saakka. Janakkalassa tarharengaskehrääjiä tuli perhosvalolle ja lajin houkutteluun käytetylle feromonille yhden yön aikana kymmenittäin, kertoo perhosharrastaja Jukka Passila.
– On täysin poikkeuksellista täällä Hämeessä, että 45 kappaletta harvinaisia perhosia tulee yhtenä yönä. En olisi tällaista koskaan uskonut kokevani.
Tarharengaskehrääjän toukka elää hedelmäpuilla ja saattaa aiheuttaa tuhoa syömällä puiden lehtiä. Laji aiheutti jo viime vuonna merkittäviä tuhoja Saarenmaalla, kertoo perhosharrastaja Lassi Jalonen.
Tämänkertaisen vaelluksen lähtöalue on saattanut hyvinkin olla juuri Saarenmaalla, mutta lajia esiintyy myös Hiidenmaalla ja mahdollisesti Viron länsirannikolla.
Tarharengaskehrääjä elää aikuisena vain viikon verran, joten tänne saapuneet perhoset ovat jo lentonsa lentäneet.
Liikkeelle massaesiintymästä
Tarharengaskehrääjää on Suomessa tavattu aiemmin harvinaisena lounaisrannikolla, mutta vaelluksen seurauksena se saattaa kotiutua selvästi laajemmalle alueelle. Lajin esiintymispaikat ovat yleensä saaristossa tai aivan rannikon tuntumassa.
1700-luvulla Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia pyysi apua Turun seudulla tuhoja aiheuttaneiden lajien torjuntaan. Yksi tuhoista epäilty laji oli tarharengaskehrääjä.
Ilmastonmuutoksen myötä tarharengaskehrääjä saattaa laajentaa esiintymisaluettaan, ennakoi Jari Kaitila.
– Kyllähän tämä vaelluksen tapa on ollut häkellyttävä. Jossain on täytynyt olla lajin massaesiintymä. Miksi perhosia on tullut kapealle alueelle näin runsaasti? Se tekee tästä ilmiön, luonnehtii Kaitila.
Monet muutkin lajit vaeltavat
Näin näyttäviä yhden lajin vaelluksia Suomeen sattuu melko harvoin.
Vuonna 2012 Suomeen saapui runsaasti isonokkosperhosia (Nymphalis xanthomelas). Lajia havaittiin sen jälkeen useiden vuosien ajan selvästi tavallista enemmän. Myös tänä kesänä isonokkosperhosta on havaittu laajalti eteläisessä Suomessa.
Joinain vuosina myös amiraalit (Vanessa atalanta) ja ohdakeperhoset (Vanessa cardui) ovat vaeltaneet meille suurin joukoin ja muodostaneet täällä kotimaisen sukupolven. Amiraalien täällä syntyneen sukupolven on havaittu vaeltavan syksyllä etelään.
Myös sinappiperhonen (Pontia edusa) vaeltaa meillä ajoittain valtavina parvina, kuten vuonna 2010.
Jopa miljoonat perhoset voivat lähteä liikkeelle
Erityisen hyvin dokumentoitu perhosvaellus on kulkuyökkösen (Spodoptera exigua) vaellus Suomeen vuonna 1964. Satojen miljoonien perhosten lähtöalue oli Kaspianmeren pohjoispuolella. Viimeiset yksilöt havaittiin tuolloin Ruotsissa ja Tanskassa asti.
Moni perhoslaji tuntuu vaeltavan Suomeen aikaisempaa useammin ja runsaammin.
Syynä saattaa olla ilmastonmuutos, jonka seurauksena useat vaeltajalajit lisääntyvät alkukesän aikana lähempänä Suomea. Niiden seuraavan sukupolven on lyhyempi matka lentää Suomeen etsimään sopivia lisääntymispaikkoja.
Esimerkiksi hukkavaellusyökköstä (Helicoverpa armigera) on tavattu meillä muutaman viime vuoden aikana selvästi enemmän kuin vielä 2000-luvun alkupuolella.