Puutetta kaveriporukasta. Ei ystävää, kenelle soittaa. Ulkopuolisuuden tunnetta.
Muun muassa tällaista yksinäisyyttä suomalaiset kokevat kesäisin, kertoo Helsinki Mission yksinäisyyskeskuksen päällikkö Maria Lähteenmäki.
– Usein voi olla, että yksinäisyys piiloutuu masentuneisuuden, ahdistuneisuuden tai väsymyksen taakse. Jos tunnistaa, että nyt onkin kyse siitä, että kaipaa muita ihmisiä, niin asialle voi tehdä jo enemmän.
Lähteenmäen mukaan kesä on usein pysähtymisen aikaa töistä tai opinnoista. Samalla on aikaa asettua kysymysten äärelle omasta voinnista: Miten minä voin? Miten minun ihmissuhteeni voivat? Olenko ylläpitänyt niitä kiireisen arjen keskellä?
– Se saattaa säikäyttääkin, että tässä tämä kesä on ja nyt pitäisi nauttia. Mutta ehkä ei nautikaan, eikä ole ketään, kenen kanssa mennä.
Mitä itse voisi tehdä toisin?
Kun yksinäisyyden tunteen on tunnistanut, voi ihminen aktivoitua ja lähteä miettimään ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.
Lähteenmäen mukaan on hyvä miettiä, mitä asialle voisi itse tehdä: Keitä omaan lähipiiriin kuuluu? Kuka minuun on ollut yhteydessä? Kenet minä voisin pyytää kylään?
Jos haluaa löytää elämäänsä täysin uusia ihmisiä, täytyy pohtia, missä juuri itsensä kaltaisia ihmisiä voisi kohdata.
– Ei mennä vain ihmisten pariin, vaan mennään minun kaltaisten ihmisten pariin. Jos esimerkiksi tykkään purjehduksesta, niin menen purjehdusseuraan.
Lähteenmäen mukaan yksinäisyyteen liittyy usein syyllisyyden tunnetta ja häpeää. Hänen mielestään yksinäisen ihmisen ei kuitenkaan kannata ryhtyä soimaamaan itseään.
– Tarvitseeko itseään arvostella? Voisiko vain todeta, että nyt on käynyt näin? Olenko priorisoinut muita asioita? Odotanko, että joku aina soittaa minulle? Voisinko itse olla se, joka luo sitä yhteisöllisyyttä ja kutsuu ihmisiä kylään?
Katso Maria Lähteenmäen koko haastattelu 8 minuuttia -ohjelmassa.