Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä. Kisojen koko ohjelman löydät täältä.
Kaksitoista olympiamitalia, joista yhdeksän kultaa. Näistä viisi yksissä kisoissa, Pariisissa 1924.
Paavo Nurmen menestys on kestänyt ajan hammasta. Juoksijalegendan Pariisin-saavutukset ovat pysyneet rikkomattomina jo sata vuotta.
Nurmi huudatti yleisurheiluväkeä niin stadioneilla kuin niiden ulkopuolella. Hän on ainoana voittanut olympiamitalin seitsemässä eri yleisurheilumuodossa. Vuosina 1920–1928 Nurmi saavutti mitaleja 10 000:lla, 5 000:lla, 3 000:lla (joukkue) ja 1 500 metrillä. Niiden päälle hänen kaulaansa ripustetiin arvometallia niin maastojuoksussa (henkilökohtainen ja joukkue) kuin 3 000 metrin esteissä.
Eritoten kaksi viimeksi mainittua vaativat juoksijalta erinomaista vartalonhallintaa, joka oli yksi Turussa syntyneen ja pitkään asuneen Nurmen tavaramerkeistä.
– Nurmi harjoitteli uransa alkuvaiheessa juoksemalla tavarajunien perässä. Siinä askelpituuden oli oltava ratalautojen pituinen, Nurmen elämään tarkasti perehtynyt toimittaja ja tietokirjailija Antero Raevuori, 87, muistelee.
Raevuori kirjoitti Nurmesta laajan historiateoksen Paavo Nurmi, juoksijain kuningas, joka julkaistiin vuonna 1987. Kymmenen vuotta myöhemmin kirjasta tehtiin laajennettu painos.
Nurmi murtautui nuoren kansakunnan tietoisuuteen voittamalla vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisissa kolme kultamitalia ja hopean. Menestys kiinnitti myös toisen kotimaisen juoksijalegendan huomion.
Lentäväksi suomalaiseksi vuoden 1912 Tukholman olympiamenestyksensä johdosta tituleerattu Hannes Kolehmainen intoutui Nurmesta ja kannusti tätä laajentamaan harjoitusrepertuaariaan. Kun nuori Nurmi päätyi Antwerpenin kisojen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan Teollisuuskoulun koneenrakennuslinjalle, Kolehmainen vei lahjakkuuden Kallion tanssiklubeille.
– Opiskeluaikoinaan Nurmi asui vuokralaisena Kallion kirjastotalossa. Lähistö kuhisi tanssipaikkoja. Paavo kävi niissä hyvin mielellään. Kolehmainen oli sanonut, että hänen pitäisi saada sääriinsä lisää notkeutta ja vireyttä, joita saisi tanssimalla, Raevuori kertoo.
Raevuori ei ehtinyt tavata vuonna 1973 menehtynyttä Nurmea. Juoksijalegendan tunteneiden henkilöiden kanssa tehdyt lukuisat haastattelut ja aikalaiskirjoitusten tutkiminen maalasivat Raevuorelle kuvan, ettei totisena harjoittelijana tunnettu Nurmi ollut ”innostava sulhopoika yhdellekään tanssitettavalle”.
– Tämä nyt on vain minun henkilökohtainen käsitykseni, mutta Nurmi ei mennyt tansseihin sen takia, että hän iskisi jonkun kauniin tytön. Kaikki palveli vain sitä, että hän juoksee hyvin.
Nurmesta liikkui jopa legenda, että hän olisi harjoitellut tanssimista kotonaan tyynyn kanssa.
– Muistikuvat alkavat olla jo hatarat, mistä löysin sen tiedon, Raevuori sanoo.
Perintö elää vahvana
Pariisin keskustan yksi tunnetuimmista maamerkeistä on Notre Damen kirkko, josta Monnaie de Paris'n rahamuseo sijaitsee vain kivenheiton päässä.
Museo toimi sata vuotta sitten rahapajana, jossa valettiin Nurmen voittamat viisi kultamitalia. Nyt mitalit ovat palanneet synnyinsijoilleen Nurmen suvun toimeksiannosta.
Museossa on liuta yleisurheilun legendoja eri puolilta maailmaa kunnioittamassa Nurmen ennätyksellisiä saavutuksia.
– Se, mitä Paavo Nurmi teki sata vuotta sitten, on uskomatonta, 1990-luvun ja 2000-luvun taitteen marokkolainen suurjuoksija Hicham El Guerrouj toteaa hymyssä suin.
El Guerrouj on Nurmen lisäksi ainoa juoksija, joka on pystynyt voittamaan yksissä olympialaisissa 1 500 ja 5 000 metriä. Tosin Nurmella oli Pariisissa loppukilpailujen välillä vain tunti, kun taas El Guerrouj'lla finaalien välissä oli kolme päivää Ateenassa 80 vuotta suomalaisen tähtihetkeä myöhemmin.
– Nurmessa ei ollut juoksijana mitään normaalia. Hän oli suurenmoinen, El Guerrouj kehuu.
Marokkolaismestari ei ole sanojensa kanssa yksin. 1 500 metrin maailmanennätyksen vuonna 1972 juossut Filbert Bayi on saapunut kunnioittamaan Nurmea kotimaastaan Tansaniasta.
Tansanian suurimmasta kaupungista Dar es Salaamista matka Pariisiin taittuu lentoteitse reippaassa kymmenessä tunnissa välilaskun kanssa.
Vuonna 1924 Nurmella ja Suomen joukkueella kesti päästä Helsingistä Pariisiin lähes viikko. Ensin joukkue matkusti laivalla yli 1 300 kilometriä Belgian Antwerpeniin, josta loppumatka hoitui rautateitse. Ja sama reitti toiseen suuntaan. Pitkillä laivamatkoilla Nurmen tanssitaidoille oli käyttöä.
Afrikkalaiset tulivat vasta 1960-luvulla
Viiden renkaan kilpailut käytiin Pariisissa 1924 myös hyvin erilaisella osanottajakaartilla kuin Bayin huippuvuosina.
Kilpailumatkoista vain maastojuoksussa Nurmi kohtasi yhden afrikkalaisen juoksijan, yhdeksänneksi jääneen eteläafrikkalaisen Len Richardsonin.
Pariisin maastojuoksua on kuvailtu yleisurheiluhistorian rankimmaksi kilpailuksi. Auringossa lämpötila kipusi yli 50 asteen, ja 38:sta matkaan lähteneestä juoksijasta vain 15 selvitti tiensä maaliin.
Kymmenen juoksijaa joutui sairaalaan, mukaan lukien kilometri ennen maalia Nurmen kyydistä pudonnut suomalaissyntyinen mutta Ruotsia edustanut Edvin Wide. Hän virkosi vasta kolme tuntia kilpailun jälkeen. Kilpailu alleviivasi Nurmen poikkeuksellista rasituksen sietokykyä.
– Ei se kunnossa ollessa tuntunut miltään. Kun ihminen on kunnossa, kaikki juoksut ovat suht helppoja, Nurmi totesi vuonna 1970 tehdyssä harvinaisessa tv-haastattelussa.
Raskas matka vaati veronsa
Pariisin olympialaisten jälkeen Nurmi löysi kuitenkin rajojaan. Vuonna 1925 hänet kutsuttiin Yhdysvaltoihin 90 päivää kestäneelle näytöskiertueelle. Tuona aikana hän kilpaili 55 kisaa, joista voitti 53.
– Se oli kyllä vähän liian raskas. Siinä minä kulutin itseäni liian paljon. Silloin kaikki matkat tehtiin rautateitse. Yöt tuli nukuttua rautatievaunussa, Nurmi sanoi edellä mainitussa haastattelussa.
Vaikka Nurmi oli aikansa supertähti, hän ei pitänyt kilpailun ulkopuolisesta julkisuudesta ja huomion keskipisteenä olemisesta. Kansainvälinen media sai huomata tämän piirteen, mutta siitä huolimatta pelkästään yhdysvaltalaislehti The New York Times kirjoitti Nurmesta kiertueen aikana 70 artikkelia.
Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge kutsui Nurmen Valkoiseen taloon, jossa suomalainen sai valtiovieraan vastaanoton. Nurmi olisi päässyt huipputason majoitukseen, mutta hän halusi suomalaissiirtolaisten vaatimattomaan asuntoon syömään suomalaista ruokaa, koska hän halusi olla rauhassa.
Tätä puolta yhdysvaltalaislehdet eivät sivuuttaneet.
”Hän kulkee kauhtuneessa takissa kuin varaton maankiertäjä. Hän asuu jossain kellariloukossa, vaikka hänelle tarjottiin loistohuvilaa Long Islandilta. Hän marssii Detroitissa läpi suuren autotehtaan sanomatta sanaakaan isännille. Mr. Nurmi ei vain sano, että hän inhoaa valokuvaajia ja haastattelijoita, vaan hän myös tarkoittaa mitä sanoo ja juoksee kuin itse paholainen ajaisi häntä takaa. Mikä sitä miestä oikein vaivaa?” dokumenttielokuva Paavo Nurmi – paras kaikista kertoo erään yhdysvaltalaislehden kirjoittaneen.
Viimeinen veto
Raskas kilpailuruljanssi rautatie- ja laivamatkoineen rokottivat Nurmen tulostasoa seuraavina vuosina, mutta lopulta myös Nurmi pääsi nauttimaan kehityksen hedelmistä.
– Taisi olla vuonna 1927, kun Nurmi matkasi Berliiniin lentäen. Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen urheilija lähti kilpailumatkalle lentokoneella, Raevuori muistelee.
Nurmen viimeinen olympiamatka kilpailijana suuntautui Amsterdamiin vuonna 1928. Vaikka Nurmi oli jälleen kultakunnossa, Suomen olympiakomitea harkitsi alkuun kisoista vetäytymistä.
Suomen urheilujohto oli päättänyt, ettei Suomi osallistuisi olympialaisiin. Yhdeksi syyksi johto ilmoitti, että ohjelmistosta oli raivattu pois suomalaisten ns. leipälajeja. Toiseksi syyksi annettiin, että huippu-urheilun sijasta pitäisi keskittyä laajojen massojen urheiluharrastuksiin.
Boikottipäätös ei toteutunut, Nurmi pääsi Amsterdamiin ja voitti kolme viimeistä olympiamitaliaan: 10 000 metrin kullan sekä hopeaa 5 000 metriltä ja 3 000 metrin esteistä.
Niiden ansiosta Nurmi paistattelee vuonna 2024 edelleen kärkipaikalla kaikkien aikojen menestyneimpänä yleisurheilijana olympialaisten historiassa.
Laaja kunnioitus
Nurmen rikkomattomina pysyneet ennätykset ovat suurin syy sille, miksi pariisilaiseen rahamuseoon on kerääntynyt toistakymmentä yleisurheilun olympiavoittajaa, maailmanmestaria ja ME:n tekijää.
Paikalla olevista legendoista kukaan ei ehtinyt tavata Nurmea. Lähimmäksi pääsi nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén 2. lokakuuta vuonna 1973.
– Sinä päivänä, kun Paavo kuoli, Paavon Amerikan-ystävä Leo Sjogren tuli Suomeen. Hän järjesti meille tapaamisen Helsingissä. Leo soitti aamulla, että tule vain Helsinkiin, mutta nyt menemme sinne toisenlaisissa ajatuksissa, Virén muistelee Monnaie de Paris'n edustalla.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajan Sebastian Coen mukaan Nurmen perintö elää silti vahvana.
– Hänen saavutuksensa eivät kalpene kenenkään rinnalla. Hän on yksi yleisurheilun suurimmista. Nyt ja aina, Coe tiivistää Nurmen merkityksen.
Lähteet: Paavo Nurmi, juoksijain kuningas ja dokumenttielokuva Paavo Nurmi - parhaista parhain.