Lapsen omasta huoneesta on tullut viime vuosikymmeninä ihanne, jota kaikki lapsiperheet eivät voi saavuttaa.
Joka neljäs lapsiperhe asuu ahtaasti. Vuonna 2023 ahtaasti asuvia lapsiperheitä oli noin 160 000.
Syynä on yleensä raha.
Asuminen on kallistunut eikä kaikilla perheillä ole mahdollista tavoitella lisähuoneita, kertoo Aalto-yliopiston arkkitehtuurinlaitoksen vanhempi tutkija Johanna Lilius.
Etsinnässä rivitalokolmio
Tia Raution perheessä on käynnissä asunnonmetsästys.
Tällä hetkellä Rautio asuu avomiehensä sekä viisivuotiaan tyttärensä kanssa 44 neliön vuokra-asunnossa. Lasten leluja löytyy ympäri taloa, koska niiden säilyttämiseen ei ole omaa huonetta.
– Ajattelemme, että kun eskaritaival ja koulutaival alkavat, tytär tarvitsee myös omaa aikaa.
Monilla Raution ystävillä on lastenhuone, ja osa vierailijoista on ihmetellyt, miten perhe pärjää pienissä tiloissa. Myös tytär on pannut merkille, että hänen kavereillaan on oma huone.
– Hän on monesti ruvennut sanomaan, että oma huone olisi todella kiva. Tuli tunne, että nyt kun hän on viisivuotias, hän tarvitsee sellaisen. Koko ajan leikit kasvavat ja laajentuvat.
Unelmakoti on jo tarkkaan Raution mielessä, vaikka on vaikea kuvitella, millaista arki on isommassa asunnossa.
– Rivari, oma pieni piha olisi kiva ja yksi huone lisää. Yksi prioriteetti on, että asunto olisi lapsiystävällisellä alueella. Lapsi saisi kokea sen, että kaverit tulevat hakemaan, ja heidän kanssaan voi mennä ulos tai tulla leikkimään sisälle.
Ihanne omasta lastenhuoneesta on uusi
Ihanne lastenhuoneesta on melko tuore ilmiö. Vielä sata vuotta ahtaasti asuminen oli hyvin yleistä varsinkin kaupungeissa, kertoo Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.
Ajatus lastenhuoneesta syntyi, kun perhekeskeiset arvot levisivät Euroopassa.
1800-luvun lopussa sääty-yhteiskunnan normit alkoivat purkautua, ja niiden tilalle tuli ihanne porvarillisesta elämäntavasta. Ihanteeseen kuului iloinen perhe-elämä, jossa vanhemmat ja lapset viettävät aikaa yhdessä.
– Vallankumouksellinen ajattelu levisi kuin häkä täällä Pohjois-Euroopassa, kertoo Kolbe.
Tavallinen kansa ei tietenkään siirtynyt heti asumaan tilavampiin asuntoihin. Ensin lastenhuoneita nähtiin hienoissa huviloissa.
Kolbe uskoo, että sotien jälkeen rintamamiestalot olivat merkittävässä roolissa, kun lastenhuoneet alkoivat yleistyä.
1950-, 60- ja 70-luvuilla lähiörakentamisen normiksi muodostui asunto, jossa on olohuoneen ja keittiön lisäksi kaksi tai kolme makuuhuonetta. Näinä vuosina syntyneet tottuivat, että perhe pystyi muuttamaan isompaan asuntoon aina, kun lapsia siunaantui.
Ahtaasti asutaan nyt rahan ja arvojen vuoksi
Asuminen on myös polarisoitunut. Tuloerot kasvavat ja se näkyy myös asumisessa, kertoo Johanna Lilius.
Joillakin perheillä huoneita on reippaasti, toisilla lapsella tai vanhemmilla ei ole omaa huonetta.
– Euroopassa puhutaan jo asuntoluokista. Asuminen eriytyy ja eriyttää myös yli sukupolvien. Joillakin perheillä huoneita on reippaasti, toisilla taas ei.
Johanna Lilius huomauttaa, että tilastot eivät kuitenkaan kerro asumisen koko kirjosta. Kokemus asunnon ahtaudesta voi olla toisenlainen kuin se on tilaston mukaan.
Osa perheistä haluaa asua pienemmissä asunnoissa.
– Se voi olla elämäntapa. Englannissa on termi compact living, mikä ei ole vastentahtoista asumista. Sellainen asuminen on ympäristönkin kannalta parempi.
Lilius pitää kuitenkin tärkeänä, että yhteiskunnassa keskustellaan ihmisten asumisunelmista. Millaisissa asunnoissa ihmiset haluaisivat asua? Millaiset mahdollisuudet esimerkiksi nuoremmilla sukupolvilla on asuntomarkkinoilla?
Asumisunelmat ovat tärkeitä, sillä ne vaikuttavat jopa nuorten halukkuuteen hankkia lapsia. Ympäristöministeriön teettämässä kyselytutkimuksessa joka viides nuori kertoi, että asumistilanne siirtää lasten hankkimista.
Lapsella ei ole pakko olla omaa huonetta
Pienet lapset eivät kaipaa omaa tilaa, vaan tykkäävät leikkiä vanhempien lähellä. Kun lapsi kasvaa, hänen tarpeensa omalle tilalle muuttuu.
Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien palvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki muistuttaa, että lapsen tarve on yksilöllistä. Yleensä omaa tilaa kaivataan siinä vaiheessa, kun lapsen tarvitsee säännöllisesti keskittyä johonkin. Esimerkiksi koulun alkaminen voi tuoda uudenlaisen tilantarpeen.
Murrosiässä ystävien merkitys kasvaa, ja nuori kaipaa myös omaa tilaa, jossa viettää aikaa kavereiden kanssa.
Kun lapsi kaipaa omaa rauhaa, kyse ei ole vain fyysisen tilan tarpeesta. Etenkin murrosiässä lapsi tarvitsee myös henkistä tilaa.
– Parhaimmillaan oma tila antaa mahdollisuuden riittävään yksityisyyteen sekä oman persoonan ilmaisuun. Vanhempi voi tukea kehitystä antamalla lapsen päättää huoneensa järjestyksestä tai sisustuksesta ja kunnioittaa yksityisyyttä muun muassa koputtamalla, jos lapsi on sulkenut oven.
Oman tilan ei tarvitse aina olla huone. Sopiva ratkaisu löytyy yhdessä lapsen kanssa.
– Lapset monesti ymmärtävät perheen realiteetteja hyvin. On tärkeää keskustella lapsen kanssa, miltä tilanne tuntuu, ja millaisia ratkaisuja hän pitää hyvinä. Tärkeintä on, että lapsella on tunne, että hänen tarpeistaan ollaan kiinnostuneita, vaikka toiveita ei aina pystyttäisi toteuttamaan.
Muokattu 1.8.2024 kello 7.06: Artikkelin keskustelun sulkeutumista aikaistettu moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.
Juttua korjattu 1.8.2024 kello 1.8.2024: Juttuun lisätty kappale: ”Asuminen on myös polarisoitunut. Tuloerot kasvavat ja se näkyy myös asumisessa, kertoo Johanna Lilius. ”