Ovatko yhdysvaltalaiset valmiit valitsemaan maalleen naispuolisen presidentin? Kysyimme asiantuntijalta.
Yhdysvallat soutaa ja huopaa tasa-arvokehityksessä
Yhdysvaltalaiset olivat hilkulla valita maalleen naispresidentin vuonna 2016, kun presidentinvaaleissa vastakkain olivat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump. Clinton hävisi niukasti.
Entä nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin? Voisiko Yhdysvaltain presidentiksi nousta varapresidentti Kamala Harris, juristi ja entinen Kalifornian oikeusministeri, jonka sukujuuret ovat Jamaikalla ja Intiassa?
Vaikka isossa kuvassa sukupuolten välinen tasa-arvo jotakuinkin edistyy Yhdysvalloissa, myös perinteisiä sukupuolirooleja korostava konservatiivisuus on voimistuva ajattelutapa, sanoo Hanna Wass.
Wass on Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti ja tutkinut sukupuolen ja äänestämisen suhdetta.
– Donald Trumpin myötä amerikkalaisessa politiikassa on korostunut maskuliininen vire, ison ja vahvan ”äijäjohtajan” ihailu, Wass sanoo.
Trump oli Yhdysvaltain presidentti vuodet 2016–2020 ja on jälleen republikaanien presidenttiehdokkaana.
Trumpin MAGA (Make America Great Again) -republikaaneille nykyfeminismin ja tasa-arvoajattelun haastaminen on tärkeä osa identiteettipolitiikkaa. Konservatiivit näkevät, että tasa-arvon tavoittelu on mennyt yli ja peittää alleen esimerkiksi työväenluokan ja kansantalouden ongelmia.
Konservatiivien merkittävin sukupuoleen liittyvä politiikkavoitto tapahtui vuonna 2022, kun korkeimman oikeuden päätös siirsi aborttilainsäädännön liittovaltiolta osavaltioille. Tällä hetkellä abortti on täysin tai miltei täysin kielletty 14 osavaltiossa.
Perinteisten perhearvojen ihannointi on republikaaneille voimakas retorinen keino, jota voidaan käyttää myös poliittisena lyömäaseena. Trumpin varapresidenttiehdokkaan, Ohion senaattori JD Vancen vuonna 2021 antamat kommentit nousivat otsikoihin keskiviikkona.
Fox Newsin haastattelussa Vance sanoi ”omaan elämäänsä tyytymättömien, lapsettomien kissanaisten” johtavan Yhdysvaltoja.
Toisaalta viimeisen kymmenen vuoden sisällä Yhdysvalloissa naisten asema on myös parantunut.
Yhdysvalloista alkanut #metoo-liike paljasti vaikutusvaltaisten miesten tekemää häirintää ja seksuaalirikoksia useilla eri aloilla vuodesta 2017 alkaen.
Yhdysvalloissa collegen käyneiden naisten määrä ohitti collegen käyneiden miesten määrän jo kymmenen vuotta sitten. Vuodesta 2022 naiset ovat edustaneet enemmistöä maan korkeakoulutetussa työvoimassa.
Naiset ovat vakiintuneet Yhdysvaltain politiikan vaikuttajiksi: demokraattien Harris, Nancy Pelosi, Alexandria Ocasio-Cortez ja Elisabeth Warren kuuluvat maan suosituimpiin poliitikoihin.
Myös miesvaltaisessa republikaanipuolueessa nähtiin naisedustusta, kun entinen YK-suurlähettiläs Nikki Haley haastoi Trumpia puolueen presidenttiehdokaskisassa loppuun asti. Salaliittoteorioista tunnettu edustajainhuoneen Marjorie Taylor Greene taas on yksi näkyvimpiä MAGA-republikaaneja.
Republikaanit eivät lämpene naispresidentille
Hanna Wassin mukaan perustasolla yhdysvaltalaisilla ei ole ongelmaa naisten poliittisen edustuksen kanssa. Naispresidentti on kuitenkin eri asia.
Vain 49 prosenttia yhdysvaltalaisista sanoo maan olevan valmis valitsemaan naispresidentin, kertoo The Economistin ja YouGovin kysely helmikuulta 2023. 55 prosenttia toivoo maan saavan naispresidentin heidän elinaikanaan.
Lukemat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että edes puolet kansasta äänestäisi naista, Wass huomauttaa. Hän ohjaa huomion Yhdysvaltain kongressin ja senaatin sukupuolijakoon.
– Demokraattiedustajista noin 41 prosenttia on naisia, republikaaniedustajista vain noin 16 prosenttia.
Tämä heijastaa Wassin mukaan myös puolueiden ehdokasasettelua: republikaanipoliitikoiksi päätyy pääosin miehiä.
Republikaaninaisista vain 44 prosenttia on sitä mieltä, että Yhdysvallat on valmis valitsemaan naispresidentin. Demokraattinaisista 61 prosenttia uskoo maan olevan valmis naispresidenttiin.
Miten on mahdollista, että edes naiset eivät usko naispresidenttiin?
– Tähän liittyvät uskonnolliset ja konservatiiviset arvot. Esimerkiksi herätyskristillisyyden vaikutus näkyy edelleen konservatiivisempien äänestäjien keskuudessa, Wass sanoo.
Perinteiset sukupuoliroolit, esimerkiksi miesten näkeminen johtajina ja naisten näkeminen kodinpitäjinä, ovat edelleen arkipäivää merkittävässä osassa Amerikkaa.
Toisaalta jo vuonna 2016 pelkissä äänissä mitattuna Hillary Clinton voitti Donald Trumpin. Vaalit kuitenkin ratkeavat osavaltioiden valitsijamiehillä.
Miten mahdollisen presidenttiehdokas Kamala Harrisin mahdollisuudet vertautuvat Clintoniin?
Ei Clinton vs. Trump -uusintaa
Vielä muutama viikko sitten republikaanit olivat täysin valmiita voittamaan presidenttivaaleissa presidentti Joe Bidenin, vanhan ja sekavasti esiintyvän valkoisen miehen, yhdysvaltalaismedia Politico kirjoittaa. Kun Biden väistyi, tehtävä vaikeutui.
Harrisia vastaan pitää keksiä täysin uusi viestintästrategia.
– Politiikassa nais- ja miesehdokkaisiin voidaan yrittää liittää stereotypioita, Hanna Wass sanoo.
Näin voidaan yrittää aktivoida äänestäjissä osin tiedostamattomiakin oletuksia eri sukupuolten ominaisuuksista, kyvyistä ja vahvuusalueista.
Wass nostaa esille Yhdysvaltain Northwestern-yliopiston tutkimuksen.
Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisäänestäjät olettavat naisehdokkaiden olevan liberaalimpia kuin miesehdokkaat. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa republikaaniäänestäjät äänestävät miesehdokkaita, joiden he uskovat olevan enemmän linjassa oman konservatiivisen arvomaailmansa kanssa.
Tutkimuksen mukaan on viitteitä siitä, että republikaaniäänestäjät voisivat äänestää naisehdokasta todennäköisemmin, jos tämä on ominaisuuksiltaan enemmänkin ”sukupuolineutraali”, eikä osoita perinteisesti naisiin liitettyjä ominaisuuksia, kuten ”lämminhenkisyyttä”.
Clinton tai Harris eivät kumpikaan ole ”pehmeän linjan” poliitikkoja.
Harris on tehnyt uransa juristina, vieläpä ”kovan aiheen” eli rikosoikeuden parissa. Harris tunnetaan suoran toiminnan ja kovan puheen ystävänä. Tällaisille on nyt Yhdysvaltain politiikassa kysyntää.
Clinton taas ajoi ulkoministerinä esimerkiksi sotilaallisia interventioita Lähi-idässä. Clintoniakaan oli vaikea esittää ”liian pehmeänä” konservatiivisemmille äänestäjille.
Republikaanit pystyivät kuitenkin iskemään Clintonia vastaan tämän henkilöhistorialla. Trump esitteli ”Kieron Hillaryn” poliittisen mahtisuvun jäsenenä, korruptoituneen Establishmentin jatkeena.
Harrisin kohdalla tämä olisi vaikeampaa. Wassin mukaan luvassa ei olisikaan Clinton vastaan Trump -uusintaa, jos Harris nimetään presidenttiehdokkaaksi.
Korkeakoulutuksen saaneiden maahanmuuttajien lapsi Harris on käynyt nimekkäitä kouluja ja on Yhdysvaltain eliittijärjestelmän tuotos, Wass sanoo. Valmiina annettua poliittista pääomaa hänellä ei kuitenkaan ole ollut.
Kun republikaanit eivät voi esittää Harrisiin ”liian pehmeänä” tai vanhan eliitin jäsenenä, pitää keksiä jotain muuta.
– Republikaanit pyrkivät nyt esittämään Harrisin DEI-presidenttinä, Wass sanoo.
“DEI-presidentti”
Kuluneen viikon aikana ainakin kolme republikaania on sanonut Harrisin olevan ”DEI-palkkaus”. Tämä tarkoittaa henkilöä, joka on valittu työhönsä vain hänen sukupuolensa tai etnisen taustansa ansiosta.
DEI on lyhennys englannin kielen sanoista monimuotoisuus, tasa-arvo ja inklusiivisuus.
Entisen presidentti Barack Obaman neuvonantajien Pod Save America -podcastissa arvioidaan, että tällä retoriikalla Harris pyritään ”toiseuttamaan” äänestäjistä: Harris ei ole oikea amerikkalainen, vaan taustansa ansiosta pärjännyt ulkopuolinen.
Harrisin leimaaminen ”DEI-presidentiksi” ei tule kuitenkaan olemaan mutkatonta republikaaneille. Ei etenkään räväkästä ja rienaavasta kielenkäytöstä tunnetulle Donald Trumpille.
– Jos Trump itse nostaa DEI-kulmaa, se on miinakenttä. Demokraatit voivat hyökätä häntä vastaan hänen naisiin kohdistuvilla loukkauksillaan tai rasismisyytöksillä, Wass sanoo.
Rasismi on edelleen niin ammottava haava Yhdysvalloissa, että edes Trump ei halua sotkeutua rotusyrjintään, Wass sanoo.
Tästä saatiinkin jo viitteitä: Politicon mukaan republikaanit pitivät tapaamisen, jossa puoluejohto varoitti riviedustajia hyökkäämästä Harrisin sukupuoleen tai etniseen taustaan.
Turvallisin vaihtoehto republikaaneille on todennäköisesti yrittää loata Harris tämän varapresidenttikauden perusteella.
– Vielä neljä vuotta Harrisia, joka oli tosiasiassa vielä Joe Bidenia pahempi ja paljon liberaalimpi, niin Amerikka on pakolaisrikollisuuden hävittämä, fasismin romahduttama, vapaana laukkaavan inflaation rampauttama ja amerikkalaisen energiantuotannon alasajon köyhdyttämä, Trump lateli kampanjapuheessa.
Bidenin aisapari on mahdollista kimpata maan taloushuoliin ja etelärajan ongelmiin.
Vastapuolten yllättävät yhtenäisyydet
Henkilöhistoriaa Harris voi kuitenkin huoletta hyödyntää vaalikampanjassaan: kovaa työtä ja lakiuraa. Erikoista kyllä, siinä on jotain samaa erään ”vastapuolen” edustajan kampanjoinnin kanssa.
– Republikaanien varapresidenttiehdokas JD Vance pyrkii aktivoimaan samanlaista identiteettipolitiikkaa: hänen tarinassaan hän on kuihtuvien valkoisten sydänmaiden kasvatti, joka on noussut huipulle omilla kyvykkyyksillään, Wass sanoo.
Sekä Vance että Harris voivat siis yrittää kertoa tarinaa vaikeudet voittaneesta, politiikan ulkopuolisesta ehdokkaasta.
Siinä piilee kuitenkin poliitikolle iso riski. Tarina voi lähteä hallinnasta.
– Jos ehdokas tulee tunnetuksi vain ulkonaisilla ominaisuuksillaan, äänestäjät voivat ymmärtää ehdokkaan näiden kautta, ja asiaosaaminen jää sivurooliin, Wass sanoo.
Tämän takia Wass uskoo, että Harris ei lähde korostamaan taustaansa nykyistä enempää.
Joitakin ilmiselviä etuja Harrisin taustassa kuitenkin on. Eritoten naiseus yhdistettynä aborttioikeuden puolustamiseen on liberaaleja äänestäjiä puhutteleva valttikortti.
– Jos Harrisista tulee presidenttiehdokas, kamppailun keskiössä ei tule olemaan etninen tausta, sukupuolikin vain jossain määrin. Tärkeimmäksi asiaksi noussevat ehdokkaiden arvot, Wass arvioi.
Juttua korjattu 28.7.2024 kello 7.47 Lisätty lähde republikaanien ”DEI-presidentti”-strategiaa käsittelevään ”toiseutus”-analyysiin.