Ison-Britannian kouluratsastuksen mitalitoivo Charlotte Dujardin vetäytyi tiistaina Pariisin olympiakisoista. Kolminkertaisesta olympiavoittajasta oli levinnyt video, jossa hän ruoskii rajusti hevostaan harjoitustilanteessa.
Dujardin pahoitteli tapahtunutta, sanoi kantavansa vastuun tapahtuneesta ja tekevänsä yhteistyötä Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) kanssa, kun liitto tutkii tapausta.
FEI antoi Dujardinille myös kilpailukieltoa tutkinnan ajaksi. Viisi vuotta sitten Dujardinin suoritus EM-kisojen joukkuekilpailussa hylättiin, kun hänen hevosensa kyljestä vuosi verta.
Yle Urheilun ratsastusselostaja Marko Björs oli järkyttynyt uutisesta, vaikka ei ole videota nähnytkään. Hän tuntee hyvin Dujardinin valmentajan, yhtiökumppanin ja mentorin Carl Hesterin, mutta luonnollisesti tietää myös Dujardinin ja hänen saavutuksensa.
Itsekin useita vuosia kilpaillut ja nykyään ratsastusvalmentajana toimiva Björs on puhunut tapauksesta kollegoiden kanssa, ja pitää tapahtunutta todella ikävänä.
– Tuollainen on ammattilaisten keskuudessa todella harvinaista. Yleensä tieto, taito ja tilannetaju voittavat väkivallan. Sanotaankin, että silloin kun taidot loppuvat, voimankäyttö alkaa, Björs sanoi.
Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio katsoi videon Yle Urheilun pyynnöstä. Hänen mielestään se oli surullista katsottavaa, eikä videolla häirinnyt ainoastaan Dujardinin piiskan käyttö.
Vaikka ratsastaja on videolla sumennettu, Kaimio kiinnitti huomiota siihen, miten tiukalla otteella ratsastaja piti ohjia. Liian kova voimankäyttö voi aiheuttaa hevoselle vaurioita suuhun. Lisäksi ratsastajalla oli käytössään kannukset.
– Eläin oli tavallaan kolmen tulen välissä, Kaimio kuvasi.
Kaimio muistuttaa, että hevonen poikkeaa eläinlajina esimerkiksi ihmisestä tai siasta. Se ei kilju tai välttämättä pidä mitään ääntä, kun se kokee kipua tai on hädissään. Ratsastajan tai valmentajan pitäisi siis pystyä näkemään hevosen eleistä, aiheuttaako hän hevoselle kipua.
– Luulen, että monet käyttävät alitajuisesti arvioinnissa sitä, kuuluuko ääntä vai ei. Joku viisas on joskus sanonutkin, että jos hevoset kiljuisivat kuin siat, niin maneesi olisi välillä täynnä ääntä, Kaimio sanoi.
Eläin ei aina ymmärrä
Maailman kärkeen ei Björsin mukaan nouse hevosia, jotka eivät olisi tarpeeksi laadukkaita. Hän vertaa niitä formula-autoihin, joissa täytyy olla muita enemmän tehoja, voimaa, halua ja temperamenttia. Niiden kouluttamiseen tarvitaan myös todella taitavia kouluttajia.
– Kysymys on ennen kaikkea laumanjohtajuudesta ja luottamuksesta. Moni huippuhevosista on todella persoonallisia, jotka vaativat taitavien kouluttajien lisäksi aikaa, Björs muistutti.
Raipan käyttö on ollut perinteinen hevoskoulutusmetodi, aivan kuten kannusten ja kuolaimen käyttö. Kaimion mukaan raippaa on lyömisen sijaan yleensä pyritty käyttämään kevyemmin eli esimerkiksi niin, että hevosta sivellään tai ”koputellaan” raipalla, kunnes hevonen tekee jotain oikean suuntaista, jolloin koputtelu voidaan lopettaa.
Kaimio itse opettaa hevosia positiivisella vahvistamisella eli ruokapalkinnoilla eikä käytä koulutuksessa voimaa. Hänen mukaansa liikkeiden vähitellen muokkaaminen vaatii ihmiseltä taitoa nähdä, milloin hevonen tekee pienenkin hievahduksen oikeaan suuntaan, ja malttia palkita eläin riittävän monta kertaa siitä vähästä. Vaikeustasoa nostetaan vasta, kun hevonen ymmärtää, mistä on kyse, ja fyysisen kehittymisen sallimissa rajoissa.
– On iso ero siinä, saako hevonen rauhassa ymmärtää vähitellen vaikeutettavan tehtävän vai aiheuttaako ihminen suurella paineella sen, että hevonen tekee jotain. Jälkimmäisessä hevonen toimii välttyäkseen jotain ikävältä ja jos hevonen ei myöhemmin tottele, ihmisillä ei usein ole muuta vaihtoehtoa tiedossaan kuin taas voimistaa painetta, Kaimio kertoi.
– Joskus vain käy niin, että eläin ei vaan ymmärrä tai se ei pysty tekemään jotain. Jos koulutusmenetelmä on sellainen, että tottelemattomuudesta voimistetaan painetta ja ryhdytään käyttämään väkivaltaa, niin se on väistämättä epäreilu tilanne.
Myös Björs muistuttaa, että hevosia voi kouluttaa ilman piiskaa, kannuksia tai kankisuitsia. Nämä ovat osittain vain vanha jäänne.
– Esimerkiksi kankisuitset ja kannukset ovat kuuluneet asukokonaisuuteen. Harvemmin ne ovat tehokkaita tai tarpeellisia, jotta niillä saisi hevosen tekemään jotain paremmin. Koko ajan on menty parempaan suuntaan ja olympialaisissakin saa kilpailla ilman kannuksia, jos haluaa, Björs sanoi.
Julkisuus edistänyt puuttumista
Hevosten koulutuksissa ja ratsastuksessa tapahtuviin väärinkäytöksiin ja ylilyönteihin on puututtu näkyvämmin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Marko Björsin mukaan yksi tähän johtanut asia oli niin sanotun rollkur-harjoitusmenetelmän käyttö. Tässä harjoituksessa hevosen kaulaa taivutetaan äärimmilleen pitkiä aikoja, ja sitä on käytetty myös rangaistuksena.
Sosiaalisen median lisääntymisen myötä väärinkäytökset ovat tulleet myös paremmin näkyviin ja niihin on pystytty puuttumaan. Sekä Suomen että Kansainvälinen ratsastajainliitto ovat tarkistaneet sääntöjään ja laatineet tarkat toimintaohjeet tällaisten tapausten takia. Se on ollut Björsin ja Tuire Kaimion mukaan hyvä asia.
– Jos suuri yleisö ja media ei tällaisista tapauksista puhuisi, niin mikään ei välttämättä muuttuisi, Kaimio sanoi.
Kaimion mielestä mikään ei oikeuta sitä, että ihminen saisi aiheuttaa hevoselle kipua. Hevonen on palvellut ihmistä vuosisatojen ajan, mutta se ei kuitenkaan ole vapaaehtoisesti liittynyt ihmisten joukkoon.
– Tarvitseeko hevosen palvella ihmistä, jos ei se oikeasti itse tahdo? Kaimio kysyi, mutta vakuutti, ettei ole lähtökohtaisesti juuri hevosurheilua vastaan vaan kaikkea eläinten huonoa kohtelua vastaan.
– Kyse on aina yksittäisestä eläimestä: siitä, miten eläintä kohdellaan ja millaisessa ympäristössä juuri se voi hyvin. Onko eläin osattu kouluttaa niin, että se toimii oikeasti vapaaehtoisesti? Kaikista kouluttajista ei vain ole siihen, eikä kaikista eläimistä kaikkiin tehtäviin.
Björs on pahoillaan siitä, että usein Dujardinin tapauksen tapaiset ikävät asiat leimaavat koko lajin. Hänen mielestään jokainen eläimiä huonosti kohteleva henkilö toimii väärin ja siitä pitää seurata rangaistus, mutta kaikki eivät kuitenkaan kohtele eläimiä kaltoin valmennustilanteissa.
– Niin kauan kun mennään sääntöjen mukaan ja eläimen ehdoilla, kun urheillaan eläinten kanssa ja otetaan eläimen kaikki perustarpeet ja hyvinvointi huomioon, niin silloin minun mielestäni ratsastus on yksi hienoimmista lajeista, Björs sanoi.
Hänen mielestään on tärkeää, että ratsastus kuuluu olympialaisten ohjelmaan.
– Ratsastuksessa kilpailtaisiin joka tapauksessa. Olympialaiset ovat urheilijoille, lajille ja sen näkyvyydelle tärkeä näyteikkuna.
Haastattelujen jälkeen olympialaisten ratsastuksessa uutisoitiin uudesta skandaalista. Itävaltaa edustavaa esteratsastaja Max Kühneriä syytetään Saksan eläinsuojelulain rikkomisesta, ja hän joutuu oikeuden eteen Pariisin olympialaisten jälkeen.