Pariisin olympialaiset Ylen kanavilla 26.7.–11.8. Siirry kisasivustolle tästä. Kisojen koko ohjelman löydät täältä.
25 urheilijaa. Näin suureksi Suomen yleisurheilumaajoukkue muodostui Pariisin olympialaisissa.
Kyseessä on Suomen suurin yleisurheilujoukkue olympialaisissa 2000-luvulla. Tätä ennen suurin joukkue oli 23 urheilijaa – Sydneyssä 2000 ja Ateenassa 2004.
Kuluvan vuosituhannen paras sinivalkoisten tulos on Sydneystä. Sieltä joukkue poistui kultamitalin, kahden pistesijan ja viiden finaalipaikan kanssa.
Olympialaisten valintajärjestelmät ovat muuttuneet vuosien saatossa. Kun nyt kisapaikkaan edellytetään joko tulosrajan tekemistä tai riittävää määrää rankingpisteitä, 24 vuotta sitten Sydneyssä kisapaikan lunastaakseen urheilijan oli tehtävä joko A- tai B-raja.
Kunkin maan olympiakomitea pystyi valitsemaan kuhunkin lajiin maksimissaan kolme A-rajan tehnyttä urheilijaa. Jos A-rajan tekijöitä ei löytynyt, kisakoneeseen oli mahdollista valita yksi B-rajan tekijä.
24 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Muutosta voi valaista leikkimielisellä vertailulla. Jos Pariisin olympialaisten karsinta-aikaikkunassa olisi käytetty Sydneyn A- ja B-rajoja, Suomen joukkue olisi Pariisissa 50 urheilijan kokoinen.
Pariisin aikaikkunassa peräti 34 naista ja 16 miestä teki tuloksen, joka olisi ollut parempi kuin Sydneyn A-raja. B-rajan tekijöitä oli miehissä 28 ja naisissa 21. Peräti 50 urheilijan joukkueeseen päästään, kun huomioidaan A- ja B-rajojen kiintiöt.
Urheiluliiton valmennusjohtajana vuosina 2000–2012 toiminut Jarmo Mäkelä suhtautui dataan mielenkiinnolla.
– Kyllä tämä pikkuisen yllätti, että Sydneyn kriteereillä olisi voitu valita 19 miestä ja 31 naista. Se noudattaa minusta mullistavaa 2000-luvun trendiä. Alussa elettiin vahvasti miesten yleisurheilun ja erityisesti heittolajien kautta. Nyt asetelma on ihan päälaellaan: naiset ovat esillä, ja juoksulajit rynnistävät suhteessa kenttälajeihin, Mäkelä toteaa.
Välinekehitys ja rakennemuutos vaikuttavat
Vertailtaessa vuosituhannen alun ja nykyhetken tuloksia on huomioitava välinekehitys, josta on mainittava etenkin piikkarien uudistuminen.
– Biomekaanikot ovat aika yksimielisiä, että esimerkiksi kestävyysjuoksussa hiilikuitupiikkarien etu on kaksi sekuntia tuhatta metriä kohti pikamatkoja ja hyppylajeja unohtamatta, Mäkelä toteaa.
Vaikka suomalaiset juoksijat ovat lähestyneet monissa lajeissa Euroopan kärkeä, maailmalla tulostaso ei vielä riitä kamppailuun kärkisijoista. Juoksulajeissa kilpailun taso on niin paljon kenttälajeja kovempi.
Juoksulajien kotimaisessa tasonnostossa iso rooli on yhteiskunnan rakennemuutoksella, muuttoliikenteessä maalta kaupunkiin.
– Kun jäin eläkkeelle, meillä oli nähtävissä kolmenlaista rakennemuutosta: kaupungistuminen, juoksujen nouseminen kenttälajien kustannuksella ja erittäin voimakas tyttöjen sekä naisten nousu.
Etenkin kehitys naisten pika-aidoissa on lämmittänyt Mäkelää. Kehitystä voi tarkastella 12 vuoden sykleissä. Kun Mäkelä aloitti valmennusjohtajana vuonna 2000, kauden kotimainen kärkitulos on 13,29. Mäkelän väistyessä tehtävästä vuonna 2012 ykköstulos oli 13,10.
Tällä kaudella 13,07 tai paremmin on juossut viisi naista. Heistä Lotta Harala on juossut Suomen ennätykseksi 12,65, Reetta Hurske 12,68 ja Saara Keskitalokin 12,84.
– Naisten pika-aidat on ollut hurja tarina, ja kärjen takana on koko ajan tulossa uusia 13 sekunnin alittajia, Mäkelä sanoo.
Rajanveto herättää aina porua
Ennen Pariisin olympialaisia Pohjoismaissa puhuttivat erilaiset valintakriteerit. 25 suomalaisesta 11 rikkoi lajinsa tulosrajan, ja loput 14 pääsivät mukaan rankingpisteillä.
Näistä 14:stä estejuoksija Topi Raitanen kestävyysjuoksija Ilona Mononen tulivat valituiksi, kun liuta muita urheilijoita heidän edeltään ei saanut maansa olympiakomitealta pääsylippua olympialaisiin.
Ruotsi jätti rannalle muun muassa kolme Raitasta edellä ollutta estejuoksijaa, jotka eivät peitelleet pettymystään.
Vaikka olympiavalinnoissa viimeinen sana on maan olympiakomitealla, valinnat tehdään käytännössä SUL:n ja muidenkin lajiliittojen esitysten mukaisesti.
Kun SUL pohtii syksyllä valintakriteerejään seuraavalle olympiadille, Mäkelä viilaisi systeemiä muutamin osin.
– Lähtisin siitä, että joukkueeseen valitaan ne urheilijat, jotka ovat valintakelpoisia tulosrajalla tai rankingin kautta karsinta-aikaikkunan sulkeutuessa. Peruutuspaikoille en enää valitsisi. Siihen laittaisin stopin.
– Laittaisin myös sellaisen klausuulin, että jos rankingin kautta lajiin on ehdolla yksi suomalainen, hänen on oltava lajissaan sinä kesänä Suomen paras.
Mäkelä korostaa, että valintasysteemistä saadaan tuskin koskaan kaikkia tyydyttävää mallia.
– Ajoin aikanaan kävelyihin ja maratoniin SUL:n omat kriteerit, koska rajat olivat niin löysät. Sain siitä kyseisistä lajiryhmistä aika paljon shittiä.
Olympialaisten yleisurheilu alkaa torstaina. Katso yleisurheilun ohjelma ja suomalaiset tästä linkistä.