Tällä viikolla Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan luotaimen kerrottiin paljastaneen piileviä vesivaroja Mars-planeetan pinnan alta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Marsista on löydetty viitteitä vedestä sen nestemäisessä muodossa.
Arvioiden mukaan vesivarannot voivat olla massiiviset.
Turun yliopiston etiikan tutkija Mikko Puumalan mukaan vesilöydös vauhdittaa avaruuden resurssien hallintaan liittyvien kysymysten pohtimista.
– Vaikka vesi on vaikeasti saatavilla, niin se voi kiihdyttää avaruuskilpaa ja ryntäystä sinne [Marsiin] jollakin tavalla. Silloin pitää pohtia etiikan kannalta, että miten se tehdään, Puumala sanoo Ylen aamussa.
Puumalan mielestä avaruuden yleissopimuksessa on tämän teeman osalta aukkoja.
– Avaruuden yleissopimus kieltää valtioita liittämästä alueita avaruudessa itseensä, mutta se jättää avoimeksi voidaanko resursseja hyödyntää. Viime aikoina tulkinta on mennyt siihen suuntaan, että resursseja pystyy ja on sallittua ottaa haltuun, jolloin sitä voidaan ajatella jonkinlaisena yhteisresurssina, toteaa Puumala.
”Se kuka ehtii ensin, sanelee pelisäännöt”
Puumala vertaa avaruuden resurssien mahdollista haltuun ottamista siihen, miten ihmiskunta hallinnoi valtamerien resursseja tai alueita. Hän muistuttaa, että maapallon resurssien hallintaan on laadittu lukuisia systeemejä, omistusoikeusjärjestelmiä.
– Meillä on monenlaisia erilaisia [omistamisen] tapoja yksityisestä omistamisesta valtion omistukseen, jotka ovat syntyneet historian saatossa ja läheisessä kontaktissa johonkin tiettyyn ympäristöön, Puumala sanoo.
Hän huomauttaa, että kun omistusoikeusjärjestelmiä viedään avaruuteen, niin se on täysin keinotekoista ja uutta.
Puumalan mielestä nyt olisikin otollinen hetki käydä keskustelua avaruuden resursseja koskevista pelisäännöistä, kun sellaisia ei vielä ole.
– Jos keskustelua ei käydä ja sinne [avaruuteen] vaan mennään ja asetetaan joku yksi systeemi, niin saatamme olla jumissa sen kanssa tosi pitkään. Silloin se kuka ehtii ensin, sanelee pelisäännöt, sanoo Puumala.
Hän toteaa, että tämä on yksi niistä harvoista etiikan kysymyksistä, missä olemme niskan päällä, koska emme ole vielä yhtä syvällä siinä pelissä, kuin muissa ongelmissa.
Voidaanko avaruuden resursseista nähdä samanlaista kilpaa kuin arktisten alueiden osalta?
Mikko Puumalan vastaus on myönteinen.
Hän kuitenkin tuo esille, että vaikka voi vaikuttaa siltä, että avaruudesta löytyy paljon kaikkea, niin oikeastaan siellä vallitsee yllättävä niukkuus. Olennaisempaa onkin kysyä, mikä on saavutettavissa.
Marsin vesivarojenkaan äärelle pääsy ei ole helppo tehtävä, sillä varannot sijaitseva yli 10 kilometrin syvyydessä planeetan uumenissa.
– Niukkuus saavutettavuudessa tarkoittaa kuitenkin sitä, että kilpailua tulee, Puumala summaa.