Svoboda | Graniru | BBC Russia | Golosameriki | Facebook

Norjan puolella Tenolla varmistui jänisruttotapaus – Suomestakin löytynyt kuolleita jäniksiä

Inarin ja Utsjoen kuntien valvontaeläinlääkäri on saanut ilmoituksen yhdestä kuolleesta jäniksestä. Ruokavirasto neuvoo lähettämään kuolleita eläimiä heille tutkittavaksi.

Sylvi Rasmus osoittaa kuollutta jänistä. Maasto on kivinen.
Sylvi Rasmus on löytänyt tänä kesänä kuolleita jäniksiä. Kuva: Sylvi Rasmus
Sari Hirvasvuopio,
Inger-Elle Suoninen,
Anni-Saara Paltto

Tenolla Norjan Finnmarkissa on vahvistettu jänisruttotapaus, kirjoittaa NRK Sápmi. Skuvgista Norjan Tenolta löytyneen kuolleen jäniksen on todettu sairastaneen jänisruttoa.

Tenon kunnan tiedotteen mukaan tapaus on rekisteröity Norjan eläinlääketieteellisessä laitoksessa elokuun alkupuolella. Jänisruttoa ei ole todettu viimeiseen kymmeneen vuoteen Norjan Finnmarkissa.

Suomen puolellakin on havaittu kuolleita jäniksiä

Norjan rajan toisella puolella Suomessa ja Utsjoella jänisruttoa ei ole todettu, eikä Ruokaviraston mukaan tiedossa ole yhtään tapausta Pohjois-Lapista. Paikalliset asukkaat ovat kuitenkin löytäneet Tenojoen varresta kuolleita jäniksiä luonnosta.

Kartassa paikat Dálvadas, Baadus, Utsjoki ja Tana Bru.
Ainakin Dálvadaksesta ja Baaduksesta on löytynyt tänä kesänä kuolleita jäniksiä. Kuva: Risto Laine / Yle

Sylvi Rasmus Utsjoen Dálvadaksesta kertoo, että jäniksiä on ollut tänä vuonna valtavasti. Jokin aika sitten Rasmus löysi kaksi kuollutta jänistä, joista toinen herätti ihmetystä.

– Oli todella erikoista, että paikalla oli paljon kalalokkeja, mutta yksikään ei koskenut jänikseen, Rasmus kertoo.

Rauna Guttorm Utsjoen Baaduksesta kertoo, että jo viime vuonna jäniksiä oli paljon. Keväällä runsaat jänishavainnot saivat Guttormin pohtimaan, että vielä jokin tauti saattaa alkaa vähentää kantaa.

– Luontohan niistä huolehtii, Guttorm sanoo.

Rauna Guttorm on havainnut jänisten lisääntyneen pihallaan.

Myös Guttorm löysi tänä kesänä kuolleen jäniksen. Silloin hän ajatteli jäniksen kuolleen helteisiin ja hautasi raadon maahan.

– Kun laitoin Facebookiin tiedon löytyneestä jäniksestä, niin joku soitti heti, että se pitää haudata maahan eikä siihen pidä koskea, koska sillä voi olla jänisrutto.

Guttorm löysi myös toisen kuolleen jäniksen, mutta sitä oli jo kanahaukka syömässä, joten hän antoi sen olla.

Kuollut jänis nurmella.
Tämän jäniksen Guttorm hautasi maahan. Kuva: Rauna Guttorm

Jänisruttoa ei ole todettu Ylä-Lapissa

Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursun mukaan jänisruttoa ei ole todettu Ylä-Lapissa viime vuosina. Ruokavirasto ei myöskään ole saanut viime vuosina lainkaan jäniksenraatoja tutkittavaksi Utsjoelta, Enontekiöltä tai Inarista.

– Ei näin pohjoisesta ole tullut näytteitä. Ylä-Lapissa ei ole varmistettuja jänisruttotapauksia tältä kesältä eikä viime vuosilta. On hyvin harvinaista, että näin pohjoisesta tulee ilmoituksia tai lähetetään näytteitä, kertoo erikoistutkija Marja Isomursu.

Inarin ja Utsjoen kuntien valvontaeläinlääkäri Eva Anunti kertoo saaneensa vain yhden ilmoituksen kuolleesta jäniksestä kesällä. Jänistä ei kuitenkaan lähetetty tarkempiin tutkimuksiin. Anuntin mukaan jänikset voivat kuolla monenlaisiin tauteihin, eikä hänen mukaansa ole syytä huoleen.

– Tilannetta seurataan, ja toivottavasti pystymme lähettämään kuolleita jäniksiä tutkittavaksi, jotta taudinaiheuttaja selviää, rauhoittelee Anunti.

Jänisrutto voi tarttua ihmiseen

Jänisrutto on kotoperäinen tartuntatauti, joka voi tarttua eläimestä ihmiseen. Tartunta voi tapahtua hyttysen pistosta, hengitysteitse tai haavasta. Joskus bakteerin voi myös saada vedestä, jos veteen on kuollut jänis tai jyrsijä, kertoo Ruokaviraston Marja Isomursu.

– Huonolla tuurilla jänisrutto voi tarttua ihmiseen, ja loppukesä on siihen tyypillistä aikaa. Paras tapa suojautua on suojautua hyttysiltä, ohjeistaa Isomursu.

Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu neuvoo, että kuolleita jäniksiä voi lähettää tutkittavaksi Ruokaviraston laboratorioon Ouluun. Kuolleita jäniksiä ei kuitenkaan saa käsitellä suojautumatta. Ruokavirasto antaa asiasta tarkempia ohjeita, ja yhteyttä voi myös ottaa kunnan valvontaeläinlääkäriin.

Suosittelemme