Naton arvostelijat eivät ole kadonneet eduskunnasta. Päinvastoin. Jo valmiiksi Natolle hapan vasemmistoliitto on pettynyt siihen, millainen Nato-maa Suomesta on tullut.
Kun eduskunta äänesti Natosta keväällä 2023, vasemmistoliiton kansanedustajista lähes puolet äänesti Nato-jäsenyyttä vastaan. Tuolloin puolue oli puheenjohtaja Li Anderssonin johdolla kuitenkin mukana viemässä Suomea sotilasliittoon.
Vasemmiston soraäänet eivät muuttaneet sitä, että Suomen eduskunta oli käytännössä yksimielinen Suomen Natoon liittymisestä.
Jo tuolloin vasemmistoliitto tarttui ydinaseisiin. Se halusi varmuuden, että Suomen kautta ei voi kuljettaa ydinaseita jatkossakaan.
Viime keväänä puolueen ydinasehuolet liittyivät Yhdysvaltain kanssa tehtävään puolustusyhteistyösopimukseen.
Nyt vasemmistoliiton on saanut takajaloilleen Naton ydinaseharjoittelu, johon Suomi on osallistumassa.
Viime viikolla Suomen mediat uutisoivat brittilehden uutisen perusteella, että Suomi osallistuu lokakuussa ensimmäistä kertaa Naton ydinaseharjoitukseen.
Myös Ylen saamien tietojen mukaan Suomi on osallistujamaiden listassa.
Suomen turvallisuuspolitiikan johto, puolustusministeriö ja puolustusvoimat eivät kommentoi asiaa, vaan jättävät harjoituksesta viestinnän Natolle.
Vasemmistoliitolle ydinaseharjoitus käy osoitukseksi siitä, että yli puoluerajojen ei edes yritetä hakea yhteistä näkemystä.
Puolueen kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) sanoi eduskuntakeskustelussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan selonteosta odottaneensa avointa keskustelua Suomen Nato-linjasta, turhaan. Esimerkiksi Naton maajoukkojen tuleva läsnäolo Suomessa on asia, josta vasemmistoliiton mukaan on luettu vain mediasta.
Maajoukkoja ja Yhdysvaltain kanssa sovittua yhteistyötä arvosteli myös Johannes Yrttiaho (vas.).
Puheenjohtajaehdokas Minja Koskela (vas.) olisi halunnut eduskunnan käyvän yhteistä arvokeskustelua siitä, tulisiko Suomen osallistua ”ydinsotaharjoitukseen”. Koskela kertoi, ettei hän itse kannata osallistumista.
Kritiikkiä eduskunnan heikosta informoimisesta tulee myös sosiaalidemokraateilta ja keskustasta, mutta pehmeämmin sanoin.
Eduskunnan kritiikki pimentoon jättämisestä ei ole uusi asia, sillä aiemminkaan kaikkia asioita ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaaville kansanedustajille ei ole kerrottu ainakaan varhaisessa valmisteluvaiheessa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Suomen liittyminen Natoon olivat ajanjakso, jolloin tätä arvostelua ei juuri kuullut. Hallitus ja presidentti jakoivat tietoa yli puoluerajojen.
Nyt politiikanteossa on palattu tässä mielessä normaaliin.
Naton maavoimajoukoista ratkaisujen tekeminen on kesken. Ydinaseharjoittelu taas on strateginen asia, joka on ratkaistu presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Eduskunta odottaa, että se pidetään informoituna.
Nato-politiikan arvostelu palautuu osin siihen, että ratkaisut tekee kokoomus, käytännössä yksin. Kokoomuksella on hallussaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeiset tehtävät.
Yksimielisyys Nato-linjasta on eduskunnassa yhä laajaa. Mutta vasemmistoliitolle Nato on edelleen kivulias asia, ja puolue tekee siitä politiikkansa aseen.