Aleksi Jalli teki 18-vuotiaana ison päätöksen: merkonomiopinnot saivat jäädä kesken, sillä hän aikoi isona hankkia elantonsa pelaamalla ammatikseen räiskintäpeli Counter-Strikeä.
Näin jälkikäteen katsottuna päätös oli mitä mainioin.
Jalli on kiertänyt maailmaa ristiin rastiin, pelannut maailman parhaissa joukkueissa ja päässyt kahdesti alan arvostetuimpina pidettyjen major-turnausten finaaleihin.
Taloudellisestikin on mennyt mukavasti.
Jallille on maksettu lähes 20 000 euron kuukausipalkkaa. Pelkästään yhden turnauksen aikana myydyistä virtuaalisista tarroista kolahti Jallin tilille 30 000 euron kertasuoritus.
Mutta kun Jalli vuonna 2011 päätti ryhtyä peliammattilaiseksi, tulevasta menestyksestä ei ollut mitään takeita.
Ja mikä pahempaa, sellaista ammattia kuin ”Counter-Strike-pelaaja” ei silloin ollut oikeastaan edes olemassa.
Toki Counter-Strikeä pelattiin jo tuolloin turnauksissa, joista voittajat saivat rahapalkkioita, mutta bisnes oli vielä todella pientä.
Aleksi Jalli saisi olla aikamoinen fakiiri, jos aikoisi tulla kuukausipalkallaan toimeen.
Pelaajien palkka 200 euroa
Kun Jalli aloitti uraansa, parhaat pelaajat tienasivat reilut tuhat euroa kuukaudessa. Keskimäärin pelaajille maksettiin 15 vuotta sitten vain parin sadan euron kuukausipalkkaa.
– Jos sitä päätöstä nyt jälkikäteen ajattelee, niin vähän hölmöltähän se voi kuulostaa, Aleksi Jalli naurahtaa.
– Minulla oli sellainen uskomus, että itsensä elättäminen pelaamalla on mahdollista, jos vain on riittävän hyvä. Ja minä uskoin vakaasti, että minä olen.
Pahvista kahvikuppia käsissään pyörittelevän Jallin usko omiin kykyihin tuo mieleen formulakuski Kimi Räikkösen. Räikkönenkään ei ole koskaan pitänyt kynttiläänsä vakan alla.
Miehissä on muutenkin paljon samaa: sohvalla levottomana kääntyilevän Jallin kehonkielestä on helppo lukea, että haastattelun sijaan hän olisi mieluummin jossain ihan muualla.
Myös sveitsiläinen 20 minuten -sivusto vertasi pari vuotta sitten Jallia ja Räikköstä toisiinsa, ja kutsui Jallia ”e-urheilun Kimi Räikköseksi”. Räikkösen tavoin Jalli on oman lajinsa kulttihahmo, joka sanoo asiansa kiertelemättä ja suoraan. Molemmat ovat olleet myös oman lajinsa huipulla jo vuosikausia.
Mutta siinä missä Räikkönen lopetti Formula-uransa jutun ilmestymisen jälkeen vuonna 2021, 32-vuotias Aleksi Jalli jatkaa pelaamista yhä.
Lokakuussa Jallilla ja hänen uudella JANO -nimisellä joukkueellaan on edessään näytön paikka.
Pakopaikka surujen keskellä
Aleksi Jallin äidille hänen poikansa uravalinta keväällä 2011 ei ollut mikään jees-elämys.
– Minä luulen, että äiti on omassa päässään miettinyt, että mitäköhän tuo poika nyt oikein hommailee.
Teini-ikäinen Aleksi Jalli pelasi kavereineen Counter-Strike-nimistä ammuntapeliä, jossa kaksi joukkuetta yrittää päästä toisistaan eroon.
Toinen viiden pelaajan joukkue on terroristeja, jotka yrittävät räjäytellä pommeja tai eliminoida muilla tavoin viholliset. Vastapuoli eli poliisit voittavat, jos he onnistuvat purkamaan terroristien virittämän pommin tai ampumaan vastustajat pois pelistä.
On vaikea sanoa, kuinka hyvin Jallin äiti tiesi poikansa pelaaman pelin säännöt, mutta hän antoi tälle luvan jatkaa valitsemallaan tiellä.
Jalli arvelee, että äidin myötämielisyys johtui siitä, että hänen elämäänsä oli jo ehtinyt mahtua suuria suruja.
Isän alkoholismi varjosti Jallin lapsuusvuosia. Kun Jalli vanhempien eron jälkeen asui vuoroviikoin isänsä luona, isä saattoi hävitä useammaksi päiväksi ryyppyreissuilleen, ja Jalli odotti häntä yksin kotona.
Isä kuoli Jallin ollessa 12-vuotias. Pari vuotta myöhemmin hän menetti myös rakkaan mummonsa.
Onneksi olivat tietokonepelit.
Pelaaminen pelasti pahoilta teiltä
Pelaamisesta tuli Jallille pakopaikka kovien kokemusten keskellä. Oikean elämän ahdistaessa hän pakeni Counter-Striken maailmaan, jossa hänen ympärilleen muodostui tiivis ja laaja peliporukka.
– Pelaaminen pelasti minut pahoilta teiltä, Jalli summaa vaikeita vuosia tällä viikolla ilmestyvässä elämäkerrassaan Allu – Elämä(t) pelissä.
– En tiedä, mihin kaikkialle olisin joutunut, jos en olisi purkanut sitä pahaa oloani pelaamiseen. Minun luonteellani oli hyvä mahikset joutua väärille teille, koska olen aina pitänyt menemisestä ja tekemisestä.
Onneksi tekemistä löytyi. Vuonna 2012 Jalli pääsi pelaamaan Winfaktin joukkueeseen, jota pidettiin tuolloin Suomen parhaana.
Potkut kuuluvat työnkuvaan
Muutaman Suomessa vietetyn ammattilaisvuoden jälkeen Jalli tiesi pelitaitojensa puolesta kuuluvansa maailman parhaiden pelaajien joukkoon, vaikka hänen edustamansa joukkueet eivät vielä olleetkaan erityisen menestyneitä.
Vuonna 2014 Jalli siirtyi suomalaisesta ENCE eSportsista saksalaiseen Mousesportsiin. Vielä sielläkään hän ei saanut nauttia menestymisestä, ja viiden kuukauden jälkeen kävi niin kuin pelimaailmassa usein käy: hän sai potkut.
Pestin päättyminen ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellistä, sillä videopelejä pelaavissa joukkueissa vaihtuvuus on suurta. On harvinaista, jos samat pelaajat pelaavat yhdessä yli vuoden ajan.
– CS-joukkueilla on suorituspaineita, ammattilaishöykytyksessä sinua revitään joka suuntaan ja pelaaminen on tosi intensiivistä, Jalli muistuttaa.
– Siinä on pieni, tiivis porukka, työmäärät ovat isoja ja matkustelua on tosi paljon. Pelaaja viettää joukkuekavereiden kanssa enemmän aikaa kuin kenenkään muun ihmisen kanssa. Siksi joukkue voi olla tosi räjähdysherkkä yhteisö.
Pelaaminen on myös niin uusi ammatti, että uralle ei ole rakentunut samanlaisia rakenteita kuin muissa urheilulajeissa, joissa urheiluseurat katsovat suojattiensa perään, ja eteneminen tapahtuu porras portaalta.
Pelimaailmassa jokainen pelaaja joutuu itse keksimään selviytymismekanismit, joilla selvitä paineiden keskellä.
Vaikka Jalli on joutunut vaihtamaan joukkuetta vastoin omaa tahtoaan useampaan kertaan, hän ei tunnu olevan saamistaan potkuistaan katkera. Huilitauot ovat tulleet tarpeeseen.
– Minulle on tärkeää tietyin väliajoin vähän pysähtyä ja käydä itseni kanssa läpi, mihin haluaa edetä seuraavaksi ja miten sinne haluaa päästä. Mutta kun töissä mennään tukka putkella eteenpäin, sellaiseen ei ole aikaa.
Pelaamisen ohessa Aleksi Jallin ammattiuralle on kuulunut myös paljon sellaisia asioita, joita hän ei osannut aloittaessaan edes pelätä. Kuten kuuluisuus.
Fanit olivat shokki
Faneihin Aleksi Jalli tormäsi ensimmäinen kerran vuonna 2015, jolloin hän liittyi ruotsalaiseen Ninjas in Pyjamas -joukkueeseen. NiP oli tuohon aikaan maailman ykkösjoukkue.
– En minä halunnut olla kirjoittelemassa faneille nimmareita. Minä olin poika, joka halusi vain pelata. Siksi fanit oli aika kova shokki.
Vuonna 2019 Jalli joutui kovaan julkiseen riepotukseen, kun hänen silloinen joukkueensa, Suomen tunnetuin ja menestynein Counter-Strike-joukkue ENCE erotti joukkueestaan Aleksi ”Aleksib” Virolaisen, vaikka joukkue oli menestynyt turnauksissa mainiosti.
Tuossa vaiheessa videopeleistä oli tullut jo sen verran valtavirtaa, että potkuista uutisoitiin muun muassa Ilta-Sanomissa ja Ylen sivuilla: Shokkisiirto! Kaikkien aikojen menestynein suomalainen CS:GO-kokoonpano on historiaa – ENCE penkittää Aleksi ”aleksib” Virolaisen
Tänä vuonna ENCE-konkarit ovat jälleen olleet otsikoissa, kun Aleksib voitti ensimmäisenä suomalaisena major-turnauksen. Jallin ja kahden muun entisen ENCE-pelaajan joukkue JANO puolestaan voitti Counter-Strike 2:n Suomen mestaruuden. Se toi joukkueelle paikan lokakuun puolessa välissä pidettävään kansainväliseen Elisa Masters Espoo 2024 -turnaukseen.
Aleksi Jalli on nyt 32-vuotias. Hän on tienannut pelaamalla liki miljoona euroa.
Moni Jallin kanssa samaan aikaan aloittaneista on jo jättänyt leikin sikseen, mutta Jallista on mukava pelata samassa joukkueessa häntä reilusti nuorempien pelaajien kanssa.
Ehkä hän voi antaa nuoremmilleen muutamia neuvojakin.
– Mitä ikinä elämässä tekeekään, tietynlainen itsevarmuus ja usko itseen on tosi tärkeätä, Jalli sanoo.
Aleksi ”allu” Jalli on Puoli seitsemän vieraana keskiviikkona 25. syyskuuta (TV 1 klo 18.30).
Jallin elämäkerta ”allu – Elämä(t) pelissä” ilmestyy 25. syyskuuta.
Elisa Masters Espoo 16.–20. lokakuuta Espoon Metro Areenalla.
Artikkelia on muokattu 24.92024 klo 9.31: Kimi Räikkönen lopetti Formula-uransa 2021, ei vuonna 2011.