Paraurheilua ei aina nähdä itseisarvoisena huippu-urheilutoimintana. Vaikka paraurheilun asema ja arvostus ovat viime vuosina parantuneet, siinä riittää yhä monenlaisia haasteita.
Tiedot käyvät ilmi valtion liikuntaneuvoston tilaamasta Paraurheilun organisoituminen ja tila Suomessa 2024 -arvioinnista, jossa selvitettiin ensimmäistä kertaa suomalaisen paraurheilun kokonaiskuvaa.
Arviointia tehtäessä kultiin paraurheilijoita ja valmentajia, valtakunnallisten organisaatioiden ja lajiliittojen edustajia sekä urheiluakatemioita.
Torstaina julkaistusta arvioinnista ilmenee, että monet alan toimijat ovat huolissaan suomalaisen paraurheilun tulevaisuudesta.
Julkaisun mukaan Suomessa on vähintään reilut 700 kansainvälisen tason paraurheilijaa ja reilut 2 000 kansallisen tason paraurheilijaa, mutta heitä kaivattaisiin lisää. Vaikka Suomi on saavuttanut viime vuosikymmeninä monia paralympiamitaleita, sekä mitalien että urheilijoiden määrä on laskenut.
Arvioinnin perusteella nykyiset toimet uusien paraurheilijoiden rekrytoimiseksi eivät riitä kattamaan parahuippu-urheilun tulevaisuuden tarpeita. Myös valmentajista ja valmentajakoulutuksesta koetaan olevan suuri puute.
Julkaisun mukaan rekrytointia pitäisi tulevaisuudessa laajentaa perinteisten liikuntaorganisaatioiden ulkopuolelle ja asiantuntijuutta kehittää.
Asiantuntijuutta kehitettäisiin arvioinnin mukaan esimerkiksi lisäämällä paraurheiluosaamista osaksi kaikkia valmentajakoulutuksia, tiivistämällä yhteistyötä eri lajien ja vammattomien urheilijoiden kanssa sekä ottamalla paraurheilijoita paremmin mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon.
Integraatio on edennyt lajiliitoissa eri tahtiin
Arvioinnin perusteella paraurheilun johtaminen koetaan epäselvänä kokonaisuutena, jossa eri toimijoiden roolit ja vastuunjako eivät ole selvillä.
Johtamisessa pitäisi arvioinnin mukaan siirtyä tavoiteasiakirjatasosta ja jatkuvasta roolikeskustelusta toimijakohtaiseen vastuunottoon ja sitoutumiseen sekä toimenpidetasolle.
Arviointi kertoo, että paraurheilu näkyy vain harvojen lajiliittojen strategiassa. Paraurheilu on integroitunut osaksi eri lajiliittojen toimintaa eri tahtiin, eikä integroitumiselle ole ollut yhteisiä tavoitteita tai ohjeita.
Selvityksen perusteella liittojen taloudelliset panostukset kohdistuvat pääsääntöisesti kilpailutoiminnan kattamiseen, ja vain pieni osa niistä kohdistuu ruohonjuuritason toiminnnan ja valmentajakoulutuksen kehittämiseen sekä urheilijoiden rekrytoimiseen.
Lajiliittointegraatiota voitaisiin julkaisun mukaan vahvistaa korvamerkityllä ja toiminnan tason ja laadun mukaan porrastetulla rahoituksella. Lisäksi ehdotetaan, että Suomessa valittaisiin kolmesta viiteen prioriteettilajia, joihin rakennettaisiin tulevaisuuden menestysprojektit.
Arvioinnissa suositellaan myös sitä, että paraurheilulle asetettaisiin riittävän kunnianhimoisia, konkreettisia ja arvioitavissa olevia tavoitteita.
Asiaa käsitellään lisää torstaina 12. syyskuuta kello 18.02 alkavassa Radio Suomen Urheiluillassa.