Saunavihta on terveellinen nautinto – vihdo itsesi lämpimäksi, puhtaaksi ja tuoksuvaksi

Asiaan vihkiytyneelle saunavihta on välttämätön varuste. Asiaan vihkiytymättömästä vihtominen voi näyttää suoranaiselta itsekidutukselta. Totuus on, että vihta on silkka terveyskuuri.

Saunavihdan ansiosta koivunlehtien tuoksu liittyy läheisesti saunomiseen. Saunavihta, saunavasta, koivuvasta… rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Juhannuksen tienoilla on paras aika ottaa koivunoksia vihtaan, ja silloin voi tehdä monta vihtaa ja säästää loppuvuodeksi.

Sekä hieskoivu että rauduskoivu sopivat vihtaan

Meillä on pääasiassa kahta koivulajia – rauduskoivua ja hieskoivua – ja rauduskoivua käytetään mieluiten vihtoihin. Siinä on kovemmat lehdet, jotka ovat tiukemmin kiinni oksassa. Näin ollen rauduskoivuvihta on kestävämpi eikä tarvitse siivota niin paljon irronneita lehtiä saunasta.

Helpoimmin eron näkee lehdistä. Rauduskoivussa on kolmiomaiset lehdet, joissa on kaksoissahalaitaiset reunat, kun taas hieskoivun lehdet ovat soikeammat. Mutta koska hieskoivun lehdet ovat pehmeämpiä, se antaa enemmän tuoksua. Jos siis haluaa erityisen tuoksuvia vihtoja, voi lisätä keskelle vihtaa joitakin hieskoivun oksia.

Näin teet perinteisen vihdan

Saunavihdoista on monenlaisia perinteitä, ja niillä on eri nimi eri puolilla maata. Länsi-Suomessa puhutaan vihdasta ja Itä-Suomessa vastasta. Kullakin perheellä on tahoillaan oma tapansa sitoa vihtoja, mutta ei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa.

Vihdoista tehdään yleensä 40–60 cm pitkiä, mutta pituus on makuasia. Sama asia koskee leveyttä, joidenkin mieleen ovat pitkät, kapeat vihdat ja toisten lyhyet ja paksut.

Kuori lehdet 10–15 cm matkalta alapäästä kädensijaa varten. Tee sitten oksista hieno kimppu, jossa lehtien vaaleampi alapinta on ulospäin. Tummempi puoli tulee tahmeaksi kosteudesta ja tarttuu herkemmin ihoon.

Kun olet tyytyväinen vihdan pituuteen ja paksuuteen, sido oksat yhteen kahdesta kohdasta kädensijaksi. Tee vielä lopuksi silmukka, josta vihdan voi ripustaa kuivumaan. Taitavat vihdansitojat sitovat vihdat koivun- tai pihlajanvitsoilla.

Tavallinen tapa säilyttää vihtoja on kuivata ne ja liottaa sitten niitä hetki ennen saunomista. Itse pakastan mielellään saunavihdat hyvin muovikelmuun käärittyinä. Kun otan ne esiin keskellä talvea, ne saavat sulaa hetken ennen kuin poistan muovin, ja sitten saunassa tuoksuu ihana tuore koivu.

Vihtominen lämmittää ja saponiinit puhdistavat

Kun käyttää vihtaa, on hyvä ensin istua saunassa hetken ja antaa ihon lämmetä ja pehmetä. Kun alkaa kutista ja hiki virtaa, on vihdan aika.

Vihdo ensin kevyesti koko keho ja sitten asteittain kovempaa, jos se tuntuu hyvältä. Koivunlehdissä on saponiineja, jotka toimivat eräänlaisena mietona saippuana ja auttavat pesemään pois rasvan ja lian iholta hellävaraisesti.

Kun vihdalla vihtoo ihoa, verenkierto lisääntyy ja iho lämpenee. Vihtominen poistaa kuolleita ihosoluja, puhdistaa ja voi lievittää kipua lihaksissa ja nivelissä. Aiemmin reumasta kärsivät käyttivät saunassa nokkosvihtoja, mutta se vaatii tiettyä totuttelua.

Jonkin verran kovempaa käsittelyä kaipaava voi kokeilla katajanoksan lisäämistä vihtaan. Katajanoksa stimuloi verenkiertoa vielä koivuakin tehokkaammin.

Tuoksujen vaihtelemiseksi voi myös sitoa vihtaan pari oksaa minttua tai suopursua. Nykyään myydään myös tammenoksavihtoja karkeaihoisille ja eukalyptusvihtoja, jotka avaavat hengitysteitä.

Lopuksi vanha kikka ja tietenkin jokaisenoikeus

Vanha kikka jonkun rakkauden voittamiseksi on kerätä saunomisen jälkeen kaikki keholle tarttuneet koivunlehdet, kuivata ja jauhaa ne ja sujauttaa sitten salaa jauhe mielitietyn ruokaan tai juomaan.

Muista, että jokaisenoikeuden mukaan elävästä puusta ei saa leikata oksia. Omalla maalla niin voi tehdä tai maanomistajan luvalla. Itse haen mieluiten koivunoksia vesakosta, josta kuitenkin ennen pitkää raivataan.