Oli huhtikuun alku, kun Johan Kullaksen puhelin soi. Soittaja oli Helsingin sosiaali- ja terveystoimen tietojärjestelmäpäällikkö Arja Rantanen, ja hänellä oli ongelma.
Suomessa oli noin kaksituhatta varmistettua koronatartuntaa, joista neljäsosa oli Helsingissä. Tartuntojen määrä kasvoi kiihtyvään tahtiin. Taudille altistuneiden eli mahdollisten taudinkantajien määrä moninkertaisesti nopeammin.
Helsingin tartuntatautien jäljittäjät eivät pysyneet viruksen perässä. Tapauksia oli liikaa, jäljittäjiä liian vähän.
Yksi pullonkauloista oli jäljittäjien työkalut. Huhtikuun alussa Helsingin altistumistapaukset kirjattiin excel-taulukkoon.
Yksi taulukko oli riittänyt aiemmissa epidemiatilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun jäljitettiin rippikoululeirin norovirustartuntojen alkuperää. Korona oli toinen juttu.
– Sata koronapositiivista voi aiheuttaa tuhat altistunutta. Sellaista määrää on mahdoton seurata vihkoilla ja excelillä, Kullas sanoo.
Rantanen tiesi, että Kullaksella voisi olla ongelmaan ratkaisu.
Kullas on Neotiden toimitusjohtaja. Neotide on vaasalainen IT-yritys, joka on erikoistunut sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmiin.
Rantanen tarjosi Kullakselle haastavaa tehtävää: pystyisikö Neotide kehittämään ohjelman, jonka avulla Helsinki pysyisi paremmin koronan kintereillä? Ja vieläpä erittäin nopeasti?
– Oli pitkä lista asioita, mitä ohjelmalla pitäisi saada tehtyä. Käyttöön se tulisi saada “mielellään eilen”, Kullas muistelee.
Kullas ei jäänyt pohtimaan vastaustaan.
– Vastasin, että voisimme kehittää seitsemässä päivässä perusversion, jolla he pääsisivät eteenpäin.
"Minua on aina kiinnostanut se miten tieto liikkuu"
Neotiden toimitusjohtaja Johan Kullas.
Seuraavat viikot Neotiden etätöihin vetäytyneet koodarit paiskivat hommia iltoja ja viikonloppuja myöten.
Kullas tiesi, että toimiva tietokoneohjelma voisi saada aikaan jotain merkittävää: ehkäistä uhkaavan virusepidemian leviämistä.
– Olin niin innostunut. Saimme tehdä jotain erittäin mielenkiintoista. Ja olin melko varma, että homma onnistuu.
Koronalaajennukseksi kutsuttu ohjelma oli Helsingin koronajäljittäjien käytössä viikon kuluttua puhelinsoitosta.
Kyseessä oli kiireessä kehitetty ensimmäinen versio, mutta se helpotti jäljittäjien työtä heti, sanoo Helsingin koronajäljityksestä vastaava, terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen.
– Aika oli kortilla. Aluksi tarvittiin vain nopeasti jotain, jolla iso määrä ihmisiä voi muokata samaan aikaan samaa tietokantaa.
Kevään ja kesän aikana ohjelmaan tehtiin huomattavia päivityksiä.
Nyt koronaohjelma hakee ja yhdistelee tietoa eri tietokannoista, kuten sairaanhoitopiirien potilastietojärjestelmistä ja väestörekisteristä. Se on tehostanut jäljitystyötä automatisoimalla tietojen syöttöä ja raportointia, sekä mahdollistanut tietojen analysoinnin tartuntaketjujen hahmottamista varten.
Yksinkertaistaen: ohjelman avulla koronalle altistuneet löydetään nopeammin. Ohjelma on nyt käytössä 11 Suomen sairaanhoitopiirissä.
Pienen IT-yrityksen ohjelmasta muodostui keskeinen työkalu Suomen taistelussa koronavirusta vastaan.
– Se on todella merkittävä. Ilman altistuneiden tavoittamista ei voida edes puhua epidemian torjumisesta, Lukkarinen kuvailee.
Miten 17 työntekijän IT-yritys onnistui kehittämään sellaisen viikossa?
Olennainen syy on se, että yrityksen toimitusjohtaja Johan Kullas oli rakentanut työlle pohjaa vuosikymmenien ajan.
– Minua on aina kiinnostanut se, miten tieto liikkuu, Kullas sanoo.
“En ole koskaan ohjelmoinut huvin vuoksi”
Johan Kullaksen isä oli Pohjanmaan Oravaisissa sikalaa pitävä maanviljelijä.
Kullas ei voinut auttaa maatilan fyysisten töiden kanssa. Hänellä on synnynnäinen lihassairaus, minkä vuoksi hän on viettänyt elämänsä pyörätuolissa.
Sen sijaan Kullas käytti päätään ja 1980-luvulla maailmaa mullistanutta teknologiaa: kotitietokonetta.
15-vuotiaana Kullas koodasi Sinclair Spectrum 48K -koneellaan ensimmäisen ohjelmansa: laskentatyökalun maatilan kirjanpitoa varten. Ohjeet koodaukseen piti etsiä harvoista tietokonelehdistä, joita kioskeista siihen aikaan löysi.
– Ohjelmasta ei tullut kovin hyvä. Ihan hyvä yritys, Kullas naurahtaa.
Alkeellinen kirjanpito-ohjelma oli kuitenkin askel kohti ohjelmistokehittäjän uraa. Samalla se oli osoitus siitä, mitä Kullas halusi tietokoneilla tehdä.
– En ole koskaan ohjelmoinut huvin, vaan hyödyn vuoksi. On oltava ongelma, jonka voin ohjelmoinnin avulla ratkaista.
2000-luvun alussa Kullas ryhtyi ratkomaan isompia ongelmia.
Kullas oli palannut Pohjanmaalle Espoosta, jossa oli opiskellut tietotekniikkaa Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopisto). Pohjanmaalla ei ollut työtä tarjoavia IT-alan firmoja, joten Kullas perusti opiskelukaverinsa Patrik Simonsin kanssa oman yrityksensä.
– On kieltämättä helpompaa olla oman yrityksen toimitusjohtaja. En törmää esimerkiksi samoihin työnhakuongelmiin, joihin muut vammaiset törmäävät.
Kullaksella oli myös idea siitä, mitä Neotide voisi keskittyä.
Kullas oli tehnyt työharjoittelujaksoja Vaasan keskussairaalassa. Sairaalassa Kullas näki ongelmia, joihin tietotekniikka voisi tuoda ratkaisuja.
Yksi ongelmista oli 2000-luvulla nopeasti yleistyneet ja lääkkeille vastustuskykyiset sairaalabakteerit.
– Silloin huomattiin, että kun joku saa bakteerin, on hyvin tärkeää jäljittää nopeasti kaikki muut, jotka ovat sen mahdollisesti saaneet.
Jäljitystyöhön tarvittava tieto liikkui kuitenkin sairaaloissa kankeasti. Sairaalabakteerin kantajan kanssa samalla osastolla olleiden nopea löytäminen edellytti tietojen hakemista käsipelillä eri rekistereistä.
Neotide kehitti ongelmaan ratkaisun: sairaalainfektiorekisterin eli SAI:n.
SAI ilmoittaa automaattisesti laboratoriossa todetusta sairaalabakteeri-infektiosta ja kertoo, millä osastolla tartunnan saanutta on pidetty. Ohjelman avulla hoitohenkilökunta pystyy nopeasti tavoittamaan bakteerille altistuneet. SAI on nykyisin käytössä jokaisessa Suomen sairaanhoitopiirissä.
Keväällä lennossa ohjelmoitu koronaohjelma on käytännössä laajennus SAI-järjestelmästä. Tämä oli olennainen syy siihen, miksi Helsinki pyysi apua jäljitykseen juuri Neotidelta.
Jos ohjelma olisi rakennettu tyhjästä, se olisi pitänyt opettaa lukemaan erilaisia tietokantoja. Sille olisi pitänyt saada lupa hakea kansalaisten arkaluonteisia terveystietoja palomuurien takaa.
Olisi siis menetetty paljon aikaa. Ja virusepidemian torjunnassa nopeus on valttia.
– Analyysini on, että rajoitustoimilla Suomen tartunnat saatiin nopeasti alas, ja jäljityksellä ne on saatu pysymään alhaisena. Esimerkiksi Ruotsissa tartuntojen määrää ei koskaan saatu sille tasolle, että jäljitystä voisi tehdä, Kullas sanoo.
Koronaa vastaan taistellaan tiedolla
Koronatilanne on ollut Suomessa rauhallinen koko kesän. Koronajäljittäjille rauha on ohimenevää.
Yli 500 hengen yleisötapahtumat sallittiin heinäkuussa tietyin edellytyksin. Suomalaiset palailevat etätöistä työpaikoilleen. Matkustusrajoituksia puretaan.
Tämä tarkoittaa, että jäljittäjien työmäärä kasvaa ja muuttuu entistä kriittisemmäksi.
Esimerkiksi viime viikolla yksi Rovaniemen Hoplopissa käynyt koronaa sairastava lapsi johti yli sadan ihmisen altistumiseen.
Kaikki nämä henkilöt on selvitetty, tavoitettu ja asetettu karanteeniin, jotta taudin leviäminen saadaan katkaistua. Se on jäljittäjien työtä.
– Yksi positiivinen tapaus voi johtaa 30 altistumiseen. Tai sitten on kymmenen positiivista, joista jokainen altistaa vain pari. Altistuneet eivät välttämättä saa tartuntoja, mutta meidän pitää tehdä työ joka tapauksessa, kertoo Helsingin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen.
Jos mahdollisten taudinkantajien testaamisessa ja jäljittämisessä hidastellaan, he ehtivät sairastua ja levittää virusta edelleen. Kun taudin leviäminen kiihtyy tiettyyn pisteeseen, tartuntaketjuja ei enää ehditä hahmottaa. Siinä tilanteessa ainoa keino katkaista taudin leviäminen on sulkea yhteiskuntaa kaikkia koskevin rajoituksin.
Nopea tietojenkäsittely on keskeistä tämän tilanteen välttämiseksi.
Tätä kirjoittaessa esimerkiksi Helsingissä on todettu 2 681 koronatartunnan saanutta ja 12 071 taudille altistunutta.
Tällaista tietomassaa ei voi tutkia silmäpelillä. Etenkin kun tietoja on kirjattu ylös koronakevään kaltaisessa tilanteessa, eli kiireessä.
Vielä huhtikuussa Helsingin kehittyvät tartuntaryppäät havaittiin hitaasti jo pelkästään siitä syystä, että altistuneiden työpaikat oli kirjattu taulukkoon vaihtelevilla kirjoitusasuilla.
– Itsekin käytin varmaan sata tuntia siihen, että perkasin tartuntoja ja altistumistapauksia läpi. Muun muassa muokkasin kirjattuja ammattinimikkeitä yhtäläisiksi, Lukkarinen havainnollistaa.
Tarkoitukseen räätälöidyn tietokoneohjelman avulla tietomassaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Voidaan tehdä havaintoja, jotka auttavat ymmärtämään viruksen toimintaa.
Kesän alussa esimerkiksi todettiin, että koulujen ja päiväkotien avaaminen ei kasvattanut Helsingin tartuntojen määrää. Huomattiin myös, että tartunnat ovat keskimääräistä yleisempiä somalinkielisen väestön keskuudessa. Tai, että ihmisten kokoontuminen esimerkiksi ihastelemaan kirsikkapuiden kukintaa ei välttämättä ole suuri riski.
– Ihmisten absoluuttinen väkimäärä ei ole se ratkaiseva asia, vaan se miten ihmiset keskenään toimivat. Jos jokaisella on istumapaikka nurmikentällä ja kahden metrin etäisyydet, todennäköisyys tartuntoihin on pieni, Lukkarinen sanoo.
Kehitystyö jatkuu
Koronaohjelman kehitystyö jatkuu edelleen. Seuraavaksi ohjelma integroidaan Omaoloon. Omaolo on digipalvelu, jonka avulla suomalaiset voivat arvioida, ovatko omat oireet koronaa.
Järjestelmien yhdistäminen tarkoittaa, että suomalaisten oiretietoja voidaan vertailla esimerkiksi tietoihin sairastavuudesta.
– Voisimme nähdä trendejä oireiden ja sairaalahoidon välillä. Että jos henkilöllä on nämä ja nämä oireet, hän joutuu 90 prosentin varmuudella sairaalaan, Kullas visioi.
Lukkarisen mukaan merkittävämpi hyöty on se, että kansalaisen Omaoloon syöttämä tieto saataisiin jäljittäjien käyttöön heti, kun henkilö todetaan koronapositiiviseksi.
– Omaoloon syötetään jäljityksen kannalta olennaista tietoa, kuten ammatti, ja keihin henkilö on ollut lähikontaktissa. Sitten meidän ammattilaisten ei tarvitse toimia kirjureina, Lukkarinen sanoo.
Tämä tarkoittaa, että jäljitysprosessi nopeutuu ja Suomen kyky pitää koronavirusta aisoissa paranee entisestään.
Kullas on tyytyväinen yrityksensä ja Helsingin kaupungin yhteistyöhön.
– Kuulun itsekin koronan riskiryhmään. On tärkeää, ettei ihmisten tarvitsisi pelätä tartuntoja.
Nuorena Kullas ei kuitenkaan suunnitellut ratkaisevansa kansanterveyden ongelmia. Päätyminen sotealan tietojärjestelmien kehittäjäksi oli lopulta sattuman sanelemaa, hän sanoo.
Siinä maailmassa nyt vain näytti olevan paljon kehitettävää.
– Se on ehkä sellaista pohjalaista yrittäjyyttä: Tehdään ne työt, mitä on tarjolla.
Juttua on korjattu 27.8.2020 klo 10:33: Jutussa oli virheellinen lause, jonka mukaan yli 500 hengen yleisötapahtumat sallittaisiin elokuun jälkeen. Oikeasti yli 500 hengen yleisötapahtumat sallittiin jo heinäkuussa tietyin edellytyksin.