Ristijärveläinen Kati Rita eli ensimmäiset vuotensa nuoren äitinsä ja äidinäitinsä kanssa kolmestaan. Isästään Rita ei tiennyt mitään. Hänestä ei puhuttu, vaikka Rita sitä joskus yrittikin.
5-vuotiaana Rita sai elämäänsä isähahmon isäpuolen muodossa. Silti ajatus siitä, millainen oma isä on, ei jättänyt häntä rauhaan.
Vuonna 2018, kun Rita oli nelissäkymmenissä, hän päätti tehdä asialle jotain.
Dna. Se vaikutti suoraviivaiselta tavalta löytää kadoksissa oleva isä. Rita tilasi amerikkalaiselta geenitestisivustolta testauspakkauksen.
Postiin kalahti pakkaus, joka sisälsi pumpulipuikkoja ja englanninkieliset ohjeet, miten näytteet otetaan.
Rita otti toimenpidettä varten sekuntikellon käyttöön. Hän halusi, että kaikki menee kerralla oikein: pumpulipuikolla piti hinkata tarpeeksi kauan ensin toisen posken sisäpintaa ja toisella toisen. Kun kaikki oli valmista, hän laittoi puikot säilöntäaineeseen ja kirjekuoreen kohti Amerikkaa.
Enää piti vain odottaa.
Epäselvyydet sukulinjoissa yleisiä
Oman perimän selvittäminen dna-testin avulla on nykyään hyvin helppoa ja palveluntarjoajia on useita. Tämä onkin sosiaaliantropologian apulaisprofessori Minna Ruckensteinin mukaan yksi syy siihen, miksi dna-testien suosio on kasvanut viime vuosina. Ja tietenkin se, että ihmiset ovat kiinnostuneita itsestään – erityisesti silloin, jos omaan alkuperään liittyy kysymyksiä.
Se, että ihminen löytäisi dna-testin avulla jonkun kateissa olleen perheenjäsenen, on Ruckensteinin mukaan harvinaista. Se vaatisi sitä, että molemmat perheenjäsenistä olisivat tehneet dna-testin ja tulokset olisivat samassa tietokannassa.
Lähisukulaisten kohdalla dna-testillä voi selvittää sukulinjat hyvin tarkkaan, mutta mitä kauemmaksi mennään, sitä epätarkemmaksi tulokset muuttuvat. Avioliiton ulkopuoliset lapset tai muut epäselvyydet sukulinjoissa eivät ole Ruckensteinin mukaan poikkeuksellisia.
– Maaseudulla vielä pari sukupolvea sitten adoptoitiin perheiden sisällä lapsia. Tai saattoi tapahtua raiskauksia, joista ei puhuttu. Tai muita asioita, joita on vaikea selvittää jälkikäteen, mistä ne johtuvat.
Tulokset olivat pettymys
Lokakuussa 2018 Kati Rita sai sähköpostiinsa viestin, että dna-testin tulokset ovat valmistuneet. Ne olivat hienoinen pettymys.
– Eihän sieltä oikein löytynyt mitään.
Alusta, jossa testin tulokset olivat näytti aloittelijan silmiin sekavalta. Sivusto oli englanninkielinen ja se vilisi vieraita sanoja, kuten senttimorgan sekä loputtomasti prosentteja ja hakutoimintoja, joilla voi seuloa tuloksia. Esiin tuli nimiä ja yhteisen dna:n prosenttimääriä, jotka olivat suurimmillaan muutamaa prosenttia.
Rita sai suostuteltua myös äitinsä lähettämään oman dna:nsa sivustolle. Se selvensi, mitkä tuloksista olivat äidin ja mitkä isän puolen sukulaisia. Sähköpostiin kilahteli ilmoituksia uusien sukulaisten löytymisestä, mutta yhteisen dna:n prosentit olivat aina hyvin pieniä.
Näytti siltä, että isää ei tätä kautta löytyisi.
Ensitapaaminen isänpäivänä
Helsinkiläinen Maria Ahvenlampi, 27, oli viime syksynä vanhempiensa luona kylässä Itä-Suomessa. Ahvenlammen vanhemmat tekevät sukututkimusta ja he olivat sen innostamana tilanneet dna-testipakkaukset koko perheelle. Perheen äiti ja lapset tekivät testin.
Kun tulokset valmistuivat, ohjelma löysi uuden sukulaisen Maria Ahvenlammelle.
Jaetun dna:n prosentit olivat miltei yhtä korkeat kuin Ahvenlammen siskon ja veljen kanssa. Ohjelma ehdotti uutta sukulaista sisarpuoleksi. Nainen soitti vanhemmilleen, jotka eivät osanneet sanoa, mistä on kyse.
– Päätin sitten laittaa sille ihmiselle viestiä.
Marraskuun alussa, kaksi vuotta dna-testin tekemisen jälkeen, Kati Ritan puhelimeen kilahti viesti. Se tuli entuudestaan tuntemattomalta naiselta, joka kysyi miten voi olla mahdollista, että heillä on 26 prosenttia yhteistä dna:ta.
– Se viesti vei jalat alta. Vapisutti, kun aloin vastaamaan ja kerroin, miksi itse olin alun perin tehnyt testin.
Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Rita alkoi juttelemaan siskopuolensa äidin kautta muulle perheelle.
Pian selvisi, mitä on tapahtunut: noin viisikymmentä vuotta sitten nuoret olivat kohdanneet eteläkarjalaisessa yössä. Kohtaaminen jäi ainutkertaiseksi, mutta siitä sai alkunsa Kati Rita. Sitä ei Ritan isä tiennyt. Hän jatkoi elämäänsä, tapasi tulevan vaimonsa ja sai kolme lasta.
Seuraavana päivänä sisarpuolen yhteydenotosta Rita sai puhelun isältään.
– Se oli jännä hetki. Aloin miettimään, mitä elämästäni kertoisin. Ja mitäpä sitä muuta kertoisi kuin kaiken.
Isä soitti Ritalle tiistaina. Perjantaina Rita ajeli muutaman sata kilometriä isänsä luokse Itä-Suomeen. Ensimmäinen tapaaminen ajoittui sopivasti isänpäiväviikonlopulle.
– Alusta saakka huomasin, että nämä ihmiset ovat avoimin mielin ja sydämin liikkeellä. Kaikesta on puhuttu ja heti alkuun halattu.
Uuden sisaren löytyminen säikäytti
Nyt 45-vuotiaana Kati Rita on yhtä isää ja kolmea sisaruspuolta rikkaampi. Isän kanssa Rita soittelee viikoittain, ja uusien sisarusten kanssa hän on toistaiseksi tavannut vain videopuhelun kautta. Kasvokkain tapaaminen on kyllä suunnitteilla.
Uusien perheenjäsenten löytyminen ei ole alusta asti ollut pelkästään iloinen asia. Maria Ahvenlampi kertoo, että ensimmäinen ajatus Ritan löydyttyä oli, että hän on törmännyt vahingossa synkkään salaisuuteen, joka voisi rikkoa perhesuhteet.
Ahvenlampi ajattelee, että siksi olikin hyvä, että ensimmäinen yhteydenotto tuli hänen kauttaan.
– Eikä niin, että Kati olisi yhtäkkiä laittanut meille viestiä. Sain itse sulatella asiaa ennen kuin otin yhteyttä.
Nyt Ahvenlampi kertoo olevansa iloinen uudesta perheenjäsenestä. Ja siitä, että Kati Rita on löytänyt isänsä pitkän etsinnän jälkeen.
– Minulla oma isä on ollut koko elämän ajan tiiviisti läsnä. Siksi se, että Kati sai vihdoin asian päätökseen ja selvyyden, liikutti kovasti.
Voit keskustella jutusta maanantaihin kello 23:een asti.