Keväällä 2021 Annamari Jääskeläinen istui kotisohvallaan suurten ratkaisujen edessä. Elämään oli mahtunut paljon riemua ja menestystä, mutta myös pakahduttavaa surua aviopuolison menetyksestä.
Kymmenen vuoden aikana Jääskeläinen oli toipunut ja löytänyt oman suuntansa. Suurin haave oli kuitenkin yhä toteutumatta. 37-vuotiaana unelma omasta lapsesta ja perheestä eli vahvana.
Jääskeläisen takaraivossa oli pitkään kaikunut ystävän ehdotus kumppanuusvanhemmuudesta. Jaetusta vanhemmuudesta ilman romanttista suhdetta. Vanhemmuudesta, jossa ei tarvitsisi olla yksin ja aikaa jäisi myös omille harrastuksille. Mutta uskaltaisiko hän? Löytäisikö hän koskaan sopivaa ihmistä, jonka kanssa jakaa elämänsä tärkeimmän asian?
Jääskeläinen avasi tietokoneensa ja kirjautui internetin kumppanuusvanhemmuus-sivustolle. Hän selaili ilmoituksia, omaa hän ei halunnut sivuille laittaa. Yksi ilmoitus erottui muista.
Viisikymppinen pariskunta asui lähellä ja oli pitkään toivonut lasta. Pariskunnan ilmoituksesta huokui kokemusta, älykkyyttä, tyyneyttä ja rauhaa.
Toiminnan ihmisenä Jääskeläinen ei odottanut. Hän vastasi ilmoitukseen ja jäi odottamaan, toteutuisiko kolmen ihmisen elämän suurin haave.
Urheilu esti hukkumasta suruun
Elokuisena iltana vuonna 2013 Jääskeläinen on hermostunut. Hallin pihalla on autoja, kuten aina. Lyhyen treenitauon jälkeen kaikki näyttää samanlaiselta, mutta tuntuu erilaiselta.
Jääskeläinen avaa oven ja astuu sisälle. Tuttu urheiluhallin haju tuntuu turvalliselta. Kentältä kuuluu lämmittelevien joukkuekavereiden nauru, joka katkeaa, kun he huomaavat Jääskeläisen.
Joukkuekaverit ovat ottaneet Jääskeläisen suruun osaa viesteillä ja osa on käynyt vierailullakin. Silti ensimmäinen kohtaaminen ei ole kenellekään helppo. Jääskeläinen piilottaa tunteensa. Surunsa hän näyttää muualla, ei muiden edessä.
Joukkue tulee halaamaan, heille on tärkeä osoittaa tukea ja välittää.
Jääskeläisen aviopuoliso on kuollut.
– Aviomieheni, suurin fanini ja isoin tukijani menehtyi syöpään. Vaikka tragediaan pystyi jollain tavalla valmistautumaan, putosin kovaa ja korkealta, Jääskeläinen muistelee nyt.
Opiskelujen loppusuoralla ollut pariskunta oli suunnitellut yhteistä tulevaisuutta. Sairaus muutti kaiken. Nuori pari vihittiin Terho-kodissa, ja vain viikkoa myöhemmin Janne-puoliso nukkui pois. Jääskeläinen jäi leskeksi 29-vuotiaana.
– Alussa olin ihan hukassa, kun olin ajatellut, että tuon ihmisen kanssa elän ja vanhenen. Se, että menetin perheen, on ollut suurin suru, Jääskeläinen huokaa.
Urheiluhalli oli paikka, jossa Jääskeläinen pääsi surua pakoon. Kaksikymmentä kautta ja yli 400 käsipallon SM-sarjaottelua pelannut Jääskeläinen nautti toki urheilun tuomasta menestyksestä, mutta se ei ollut koskaan tärkein asia. Hänet oli aina saanut liikkumaan sisäinen palo ja halu oppia uutta.
Puolison kuoleman jälkeen käsipallo ja tuttu porukka auttoivat keräämään elämän palaset kasaan.
– Yksi joukkuekavereistani kysyi tosi viisaasti: ”Ansku, miten sä haluat, että me ollaan sun kanssa?” Sanoin, että ihan kuin ennenkin, Jääskeläinen kertoo.
– Oli parasta, että käsipallo jatkui siinä taustalla kuten aina. Siellä olivat tutut ihmiset ja tutut rutiinit, joiden ansiosta pystyin irrottautumaan ikävistä asioista hetkeksi. Urheilu on auttanut elämän vastoinkäymisissä.
Alkušokin jälkeen Jääskeläinen päätti, ettei jää kotiin makaamaan. Hän tapasi ihmisiä, opiskeli, matkusteli ja työskenteli ulkomailla. Keväällä 2021 37-vuotias Jääskeläinen päätti, että suurin unelma, lapsi, ei voisi enää odottaa. Puolison menettäminen oli jättänyt jälkensä ja uudet parisuhteet oli vaikea saada kestämään.
– Minulle oli jäänyt menettämisen pelko, joka rutisti suhteet rikki. Terapia on onneksi auttanut, Jääskeläinen sanoo.
Jääskeläinen ajatteli ensin hankkivansa lapsen yksin, mutta asiaa tutkittuaan kumppanuusvanhemmuus alkoi tuntua parhaalta ratkaisulta. Vastuun jakaminen ja lapsen kasvattaminen yhdessä sitoutuneiden aikuisten kanssa vaikutti lottovoitolta.
Kumppanin kanssa vauva-arkeen
Kesä alkaa kallistua kohti alkusyksyä, kun Jääskeläinen seisoo vieraan ulko-oven takana. Olo on ihmeellisen rauhallinen, vaikka edessä on ensimmäinen kohtaaminen mahdollisen tulevan lapsen isän kanssa.
Jääskeläinen odotti viisi pitkää päivää vastausta. Hän oli jo varma, ettei vastapuolen kiinnostus ollut herännyt. Kun vastaus lopulta tuli, kaikki oli nopeasti selvää.
Oven avaa mukavan oloinen mies, joka esittelee itsensä Erkiksi. Jääskeläinen huokaisee helpotuksesta. Intuitio oli oikea, tämä henkilö saattaa olla juuri sopiva. Kohtaaminen on hämmästyttävän rento ja keskustelu soljuu luonnollisesti aiheesta toiseen. Tämä tuntuu hyvältä, kaksikko sanoo toisilleen.
– Ensimmäisellä tapaamisella istuin Erkin olohuoneessa ja kerroimme elämäntarinamme. Sillä kerralla ei tehty mitään muuta. Päätimme tavata uudelleen ja seuraavalla kerralla tapasin myös Erkin puolison Tarjan. Aika nopeasti päätimme edetä asiassa, Jääskeläinen kertoo.
Erkki ja Tarja olivat yrittäneet saada lasta jo kauan tuloksetta. He kuulivat kumppanuusvanhemmudesta ensimmäisen kerran tv-ohjelmassa. Erkki innostui ensin ja Tarjakin tutustuttuaan tarkemmin asiaan.
Erkki teki ilmoituksen sivustolle ja jäi odottamaan. Hän tapasi pari muutakin äiti-ehdokasta, mutta Annamarin kanssa synkkasi heti.
– Meillä on samanlainen arvomaailma, haluamme antaa jälkikasvulle turvallisen lapsuuden. Kasvatuksesta ajatukset ovat yhteneväiset ja henkilökemiat sopivat yhteen, Erkki Immonen kertoo.
– Minua viehätti, että he ovat pariskunta. Ajattelin, että kun lapsi on siellä, heitä on kaksi ja hän on hyvissä käsissä, Jääskeläinen kertoo.
Lapsi sai alkunsa koti-inseminaatiolla. Raskaus oli riemukas asia kaikille. Immoset muistivat tulevaa äitiä ja vauvaa kukkalähetyksellä.
– Ehdimme muutaman kuukauden yrittää ennen kuin tärppäsi. Silloin ajattelin välillä, että ei hitto, mihin olen oikein lähtemässä. Kun tulin raskaaksi pitkän odotuksen jälkeen, olin vain tosi onnellinen ja ajattelin, että kaikesta selviää. Olen selvinnyt niin paljon rankemmistakin asioista, enkä nyt ole edes yksin, Jääskeläinen hymyilee.
Kahden kodin yhteistyötä
Uima-allas on täyttynyt pienistä polskijoista. Vauvauintiryhmän mukana hihkuu ja sukeltelee kahdeksankuinen Elton-poika äitinsä kanssa. Eletään marraskuuta 2023.
Annamari Jääskeläinen on vaihtanut pelivarusteet uimapukuun ja on tällä hetkellä täyspäiväinen äiti.
– Äitiys on ollut aika ihanaa, juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin. On tosi kivaa, että pystymme tekemään yhdessä asioita päivisin ilman aikataulupainetta. Äitiydessä on parasta kaikki, nautin täysillä! Jääskeläinen nauraa.
Annamari Jääskeläinen, 40, elää tällä hetkellä onnellisessa vauvakuplassa.
Elton syntyi viime maaliskuussa. Tuleva isä oli synnytyksessä tukena ja Tarjakin pääsi osastolle opettelemaan vauvan hoitoa. Uusi elämä oli alkanut ja uusi perhe syntynyt.
Nyt yhdeksänkuinen poika asuu kahdessa kodissa ja nauttii kolmen aikuisen hoivasta. Äidillä ja isällä on Eltonin yhteishuoltajuus.
Perhekuvioista kerrotaan Eltonille, kun hän on tarpeeksi vanha ymmärtämään. Käytännön asioita suunnitellaan ja hoidetaan yhdessä. Tilanteita ratkotaan, kun niitä tulee vastaan.
– Olemme kirjanneet paperille ihan konkreettisia asioita lapsen hoidosta, missä hän asuu ja myöhemmin pohdimme lisää kasvatuksellisia asioita. Kahden eri kodin toimintakulttuurit voivat välillä tuoda haasteitakin, Jääskeläinen toteaa.
– Riitoja on ihan kaikissa perheissä. Jos sellaisia tulee, ne käsitellään yhdessä. Totta kai se vähän jännittää, osuvatko kemiat ikuisesti yhteen. Tähän asti olemme pärjänneet oikein hyvin, Immonen sanoo.
Jääskeläinen ja Immonen eivät ole kohdanneet ennakkoluuloja tai ihmettelyä. Ystävät ovat kannustaneet ja olleet tukena.
Eltonin vanhemmat suosittelevat kumppanuusvanhemmuutta kaikille, jotka haaveilevat perheenlisäyksestä, mutta eivät löydä sopivaa kumppania rinnalleen.
– Kaikki tuttuni tietävät, kuinka kauan olen haaveillut omasta lapsesta ja kuinka paljon olen kaivannut perhettä. Ihmiset ovat olleet onnellisia, että tällainen vaihtoehto löytyi, Jääskeläinen kertoo.
– Kun on ihan pienestä tottunut asumaan kahdessa kodissa, se on lapselle ihan normaalia. Lapsen kannalta ei myöskään ole merkitystä onko koteja yksi vai kaksi. Elton ei tiedä muusta. Tärkeintä on turvalliset aikuiset lapsen elämässä.
Myös Jääskeläisen entinen puoliso kulkee muistoissa turvana ja roolimallina. Yhdeksän SM-kultaa käsipallossa voittanut, liikunnanopettajana työskentelevä Jääskeläinen pelaa edelleen omaksi ilokseen ja toivoo myös poikansa löytävän tulevaisuudessa sisäisen palon liikkumiseen.
– En ole mitenkään ajatellut, että huhhuh, olinpa rohkea. Ajattelen enemmänkin, että jos haluaa elämässä jotakin, pitää toimia. Ei elämässä muuten voi koskaan saada mitään, Jääskeläinen hymähtää.
